Lazy Day

Flunssa!
Tuo jumalten keksimä keino pysäyttää ikiliikkuja.. No ehken sentään ikiliikkuja ole, mutta muuten hyvin ja tehokkaasti edennyt viikko otti nyt välttämättömän lepopäivän. Laivamatkailu ja bussielämä ei oikein sovi elimistölleni, minua ei ole suunniteltu ilmastoituun ympäristöön. Joten nyt sitten nessu vuotaa ja pää on täynnä, eikä todellakaan viinaa..
Mutta toisaalta, tuulisessa auringonpaisteessa on hyvä kuivatella pyykkejä (mielenkiintoinen tunne kun laittaa pään alaspäin ottaessaan ripustettavan pyykkikorista), puolikuntoisena voi istuskella teemukin kera tietokoneella ja käydä välilä loikomassa sohvalla niiskuttelemassa.. Kyllä tässä töitäkin tulee hoidettua.. kaiken muun ohella..

Huomenna olen taas jalkeilla, uskokaa vaan..

1200 kaunista naista

Mitä saadaan aikaiseksi kun laitetaan samaan huoneeseen 1200 kaunista naista??
Mieletöntä ja todellista naisenergiaa!! Aitoja menestyjiä Suomesta, Ruotsista ja Norjasta. Vielä suurempia menestyjiä Amerikasta. Joukkoon ujutettuna arkoja ihmettelijöitä, kuulostelemassa mihin ihmeen barbimaahan ovat joutuneet. Kahden päivän jälkeen kämmenet olivat mustelmilla taputtamisesta, vatsa kipeänä nauramisesta, kasvoille juurtunut onnellinen (idioottimainen) hymy.

Ei tuo suinkaan pelkkää hurmosta ollut, välillä keskityttiin kuuntelemaan viisaampien ohjeita ja koulutusta. Ei mitään ylimalkaisia 'kunhan löydätte niin voitte tehdä' vaan selkeän yksinkertaisia:" Minä tein näin, näin ja näin. Jos minä pystyin niin pystyt sinäkin.." Nyt tiedän taas suunnan mihin olen menossa.. Minä haluan tuollaisen
Kaikkein ihastuttavinta ehkä koko jutussa oli huomata ulkopuolisten katseet, kun ohi marssii ryhmissä 2-10 upeaa naista, luentolehtiöt käsivarrella ja puhuen vilkkaasti ruotsi-englanti-suomi sekamelskaa, kaikkien, niin naisten kuin miesten, päät kääntyivät. Samoin illalla kun ohi purjehtii toinen toistaan näyttävämpiä iltapukuja.. *huokaus* seuraavaan on enää vajaa vuosi...

Jeah-Jeah-Jeah

Takana on loistava viikonloppu Göteborgissa!! Edessä loistava viikko pitkin suomea. Mahtavaa!!! Kerron enemmän kun maltan pysyä tarpeeksi kauan näppiksellä...

Sipoo vaikenee..

.. mutta vain hetkeksi.. Ääh! Jostain kumman syystä tuon lausahduksen takaa tunkee aina vaan ja edelleen Taru Valkeapään ääni... *väristyksiä*

Niin, mutta siis muutaman päivän päivitystauko on luvassa. Tosin varokaa vaan, sunnuntaina sitten paukkuu varmaan tekstiä senkin edestä. Mutta, elämä on ihanaa ja meikäläinen aikoo nauttia täysin rinnon iltapukugaalasta ja imeä itsensä täyteen uutta oppia, joten sitten....

Nyt imuroimaan auto ja silittämään reissuvaatteet..

test.test.test.

Vaikken mikään Twin Peaks fani olekaan niin täytyihän sitä testata kun Blogoslaviakin..

You are Audrey Horne. You're spoiled and
manipulative, but you're also whip-smart and
indomitable. You always get your way, even if
you first have to get into deep trouble. You
are so feisty and independent that you like to
think you need no one -- unless, of course, you
WANT them -- but in fact, what you really need
is a good friend.


Which Twin Peaks character are you?
brought to you by Quizilla

Pyhä peltilehmä

Oikeasti tarkoituksenani on kirjoittaa tästä jo varmaan kuukauden ajan, mutta kuten joskus ennemmin olen maininnut, siinä vaiheessa kun istahtaa koneen äärelle, ei enää muista niitä mahtavia kirjoittamisen aiheita joita aikaisemmin on päissään pyöritellyt...

Olin tänään tuossa hiukan neljän jälkeen matkalla lahdentietä kohti helsinkiä. Heti siinä kehä kolmosen pohjoispuolella oli kaupungista poispäin tulevalla ohituskaistalla napsahtanut. Kaikesta päätellen ainokaiset vauritot olivat tulleet autoihin, sillä takimmaisen auton etukulma oli rutussa (etummaisen perää en onnistunut katselemaan kiitäessäni 120 km/h kohti ydintä), ja pari ihmistä taivasteli siinä kaistojen välisellä alueella autojen vierellä. Tokihan näitä napsahteluita aina sattuu. Ja varsinkin silloin kun mukamas on hirveä kiire jonnekin niin niitä voi sattua useammin. Oma varjelusenkelini on onneksi ollut valppaana ja olen välttynyt moisilta havereilta. Niin no jos ei oteta lukuun sitä onnettomuutta samaan aikaan kuin prinsessa Di heitti henkensä ja viime syksyistä lähituntumaa vesisateisena perjantaina rekan kanssa... Onneksi aina on vauriot olleet pellissä eikä ihmisissä. Mutta siis näitä 'turhanpäiväisiä' pellin napsumisia ei ole sattunut..

Tuossa viimeisen kuukauden aikana seurailin mielenkiinnolla juuri tuota lahdentien pätkää kehä III:lta keskustaan. Ensin joku oli ajanut kehä ykkösen eteläpuolella kaseikkoon. Auto seisoi poliisinauhoin koristeltuna pusikossa jonkin aikaa. Sitten sattui joku sateisempi ilta (olikohan se se kunnon myräkkä) ja kuinka ollakaan seuraavana aamuna katselin että nyt sielä oli sitten toinenkin, reilut 50 metriä oli välimatkaa. Toinen näytti siltä että oli otettu oikein vaihtia kierteellä ja kerien.. Eikö normaalin ihmisen järki sano että jos kyseisellä kohdalla joku on jo onnistunut autonsa volttaamaan kaseikkoon niin siinä kohden kannattaa olla varovainen? Ei näköjään sano. Itselle on ainakin muutamaan otteeseen riittänyt kaasujalan höllentämisen muistutukseksi se kun on nähnyt että jollekulle on käynyt köpsästi. Kaikki eivät näköjään voi oppia toisten virheistä vaan on kokeiltava ihan itse..

Itselleni auto on vain kulkuväline, ja sen valitettavasti myös huomaa. Salama/Bubble (rakkaalla lapsella on monta nimeä) on yleensä enempi tai vähempi rapainen, vahauksesta ei tietoakaan ja sisältä kuin kiparin roskis. Olen toki pyrkinyt niin viemään roskat pois kuin pyyhkimään pölyt. Pesemistäkin olen tänä kesänä harrastanut huomattavasti enemmän kuin menneinä kesinä yhteensä. Mutta kun en jaksa jatkuvasti puunata ja putsata. En ole joka päivä ajelemassa säärikarvojani tai nyppimässä kulmianikaan, joten miksi minun pitäisi jaksaa panostaa autoon yhtään sen enempää.. Toiset jaksaa, minä en.. Ehkä sitten kun alla on se pinkki porche tai volvo niin sitten.. tai silloin mulla on jo se lakeijakin joka hoitaa moiset tehtävät...

Aurinko

Lähes pilvetön taivas, mahtavaa!!! Tästä pitää nauttia kun vielä voi...

Uusi namiskuukkeli

Kuten huomaa ei tänään ole taas mitään tähdellistä sanottavaa, sen takia onkin hyvä kiinnittää huomio tuohon oikeaan yläkulmaan ilmaantuneeseen *Flag?* namikkaan. Ilmeisesti tuon olisi tarkoitus toimia karsivana tekijänä kaikkien sairaiden blog-sivujen osalta. Vaan kun ottaa huomioon jotta blogger on monikielinen yhteisö niin kuinka monta harmitonta sivustoa saakaan "paskanakin" kun joku ilkeyksissään (tai vahingossa) liputtaa jonkun sivun. Se on helppoa jos sivuston materiaali on kuvien suhteen arveluttavaa, mutta entä jos arveluttavuus piilee tekstissä?? Tuskinpa bloggerin palveluksessa on suomenkielentaitoista henkilöä joka suit sait sukkelaan tarkistaa tekstin ja poistaa arveluttavuuden/koko blogin. Ajatushan on sinänsä erittäin hyvä. Vaikken hirvittävästi itse surfaakaan sivuja tuolla toiminnolla *next blog*, kun olen havainnut että eteeni avautuu lähes poikkeuksetta joku epsanjankielinen tai muuten vaan outo sivusto. Tiedän myös sen että blogeja nykypäivänä surffaavat suuresti kouluikäiset joiden osuminen jonkun pedofiilin sivuille ei ole kovin suotavaa (ei sillä, en pahastuisi vaikka joku ottaisi kaikki pedofiilit ja veisi ne saunan taakse lopetettavaksi)..

Mutta siis jos kaikki te kaksi lukijaani huomaatte minun/blogini kadonneen niin joku on liputtanut mut ulos.. kai.. ellei J.A.G ole siepannut minua..

Malja muistoille

Viimeaikoina mielialani on ollut jokseenkin melankolinen. Osaltaan syynä on kai syksy, osaltaan se kun on joutunut viime aikoina toteamaan useammankin asian siirtyneen todellakin peruuttamattomasti menneisyyteen. En ole kuvitellut että voisin palata takaisin lapsuuteen tai villeihin teinivuosiin, mutta silti joka kerta kun tästä maailmasta poistuu jotain johon liittyy vahvoja lapsuuden muistoja, tuntuu kuin osa minua revittäisiin riekaleiksi.

Tämän päiväistäkin ilmoitusta tiesin jo odottaa, asiasta oli ollut puhetta jokin aika sitten, mutta silti, tänään nousivat kyyneleet silmiini.

Lapsuutenihan vietin pienessä itä-suomalaisessa kunnassa, asuen "pienessä" saaressa. Nykyään tuonne kulkee hulppea silta, jolta voi ihailla upeita maisemia, mutta lapsuudessani sinne kuljettiin lossilla. Lossimatkassa oli oma hohtonsa, vaikka se olikin tietyllä tavalla arkipäivää. Jos lossi oli juuri irronnut rannasta kun rantaan saavuttiin, tilanteesta riippuen saattoi joutua odottamaan kymmenisen minuttia kun kyydissä ollut auto vietiin vastarannalle ja tuotiin sieltä uusi lasti takaisin. Toisinaan kävi kyllä hyvä tuuri ja huomatessaan auton juuri tulevan rantaan, lossari jarruttikin ja palasi takaisin noukkimaan saapuneen. Näin kävi usein varsinkin juuri ennen lossin lakisääteistä kahvitaukoa jonka kestäessä olisi joutunut odottelemaan jopa varttitunnin. Riippuen siitä kuka oli lossivuorossa saatoin kipaista ylös ohjaamoon matkan ajaksi. Tai sitten vain taivastella veden pärskeitä kaiteilla kurkistellen. Kovalla tuulella oli mahtava tunne kun lossi meni 'sivuluisussa' pingottaen ohjausvaijerin äärimmilleen. Todella jännää oli myös ne kerrat kun lossi vaihtui, toinen lossi oli ajettu tilalle ja kaapeli vaihdettiin lossista toiseen, saattoi olla että olimmekin vapautuvan masiinan kyydissä ja vastarannalle suunnistettiin "käsivaralla".

Samaan yhteyteen liittyy myös muistikuva taivaallisesta nektarista jota sain nautiskella omalla tavallani. Tuo jumalten juoma oli 0,33 litrainen coca cola. Se aidon ja oikean muotoinen lasipullo, ja juoman nauttiminen tapahtui tuopin muotoisesta snapsi-lasista.. Hassua kuinka jotkin hetket, tuntemukset, maut ja tuoksut voivatkaan nousta näin vahvasti mieleen. Muistan miltä penkki tuntui tuossa hieman hämärässä tupakeittiössä. Miltä kokis tuoksui poreillessaan pienessä tuopissani. Millainen tuoksu koko tuvassa oli. Miltä lettini tuntuivat heiluessaan kun ravistelin päätäni kieltäessäni etten ollut mikään peppi pitkätossu.

Ei ole enää tuota tupaa, sillalle johtava tie menee nykyään sen paikan yli. Ei lossia tuolla kohdalla. Eikä enää tuota ihanan lämmintä ihmistä.

Syksyistä oloa

Oikeasti tällä hetkellä ei olisi aikaa istua naputtelemassa tässä mitään, mutta kun tiedän vanhasta kokoemuksesta että jos en kirjoita fiiliksiä saman tien kun ne pykäävät pintaan niin unohdan koko asian ja sitten kun olisi aikaa istua koneella ja kirjoitella niin saan kauan tuijotella tyhjää ruutua..

Eilen tuli ensimmäinen kunnolla syksyinen fiilis. Illalla teki mieli sytyttää kynttilät (taistelin halua vastaan), katselin suht täytenä möllöttävää kuuta ja fiilistelin oloa. Varsinaisesti ei vieläkään ollut kylmä. Ilmassa tuoksui kyllä jo syys, viljan puinnit kun on lähipelloilla käynnissä niin viljan tuoksu on muutamana viime päivänä ollut vallalla. Pidän pimeistä illoista, pidän siitä että saa käpertyä huovan alle teemukin kanssa ja katsella leffaa tai lukea hyvää kirjaa.. Jotenkin syksyyn silti liittyy jonkinlainen haikeus. Olkoonkin että työrintamalla syksy tarkoittaa aina uuden alkua, lomat loppuu ja uudet haasteet nousee pintaan. Silti jotain päättyy taas. Onkohan niin että kesä on jokin alitajuinen viimeinen yhteys lapsuuteen/nuoruuteen jolloin vuoden muuten täytti armoton pakerrus ja kesä oli sitä leikin ja pelaamisen aikaa.. *huokaus* Syksy on se aika kun kesän vapauden siivet täytyy sitoa narikkaan odottamaan uutta vapauden aikaa..

Arvostuksia

Kuten jotkut ehkä tietävät, omaan puhelinkammon. Minun on aina helpompi naputella tekstari tai lähettää meiliä kuin soittaa. Nyt olen kuitenkin viime aikoina pyrkinyt uudistamaan tapojani ja soittaa ihmisille. Olen todennut kammoni täysin turhaksi, sillä yleensä kukaan ei vastaa minulle soittoihini. Ymmärrän sen jos on kiirettä, itsekään en säntää vastaamaan puhelimeen aina sen soidessa, sillä nyt kännyköiden aikakaudella numerosta näkee kuka on soittanut ja voi soitella perään, tai useimmille voi jättää vastaajaan viestin. No, itselläni on käytössä vastaaja, ja johtuen osin juuri tästä 'kammostani' en soittele jokaisen minulle soittaneen perään ellei hän jätä viestiä vastaajaan. Tosin jos huomaan jonkun pommittaneen minua kymmenellä puhelulla jättämättä viestiä, saatan tulkita asian niin että on kyse jostain niin tärkeästä ettei soittaja halua jättää asiaa vastaajaan, tällöin saatan soittaa vaikkei soittopyyntöä olekaan jätetty.

Osalla taas on hassu tapa jättää vastaajaan vain nimensä ja numeronsa (hyvä sinänsä, eihän mulla välttämättä niitä ole tallessa) muttei mitään viittausta mitä asia koskee. Jos kyse on jostain akuutista niin se olisi tietysti hyvä mainita viestissä, samoin kuin se jos soitteli ihan vain ajan kulukseen kuulumisia kysyäkseen. Koska jos tiedän että kyse on jostain kiireisestä voin pirauttaa takaisin saman tien kun kuulen viestin vaikka olisinkin jonkin kiireen keskellä, jos taas kyse on vain jaariti-jaariti puhelusta valitsen ajankohdan jolloin ehdin juoruilemaan tunnin jos toisenkin..

Oma lukunsa ovat sitten nämä vastaajattomat kännyköitsijät jotka eivät vastaa puhelimeen (vaikka soittaisi mihin aikaan) eivätkä soita takaisin vaikka yrittäisin tavoitella heitä kymmeniä kertoja. Itse olen tosiaan ainakin niin utelias että jos en tiedä mistä monenkertainen pommittaminen johtuu niin soittaisin takaisin ihan vain kysyäkseni mistä kyse. Sieluni kiehahtaa myös näistä jotka jättävät vastaamaan puhelimeen sen sijaan että sanoisivat sitten suoraan ettei yhteydenpito kiinnosta. Toisaalta osaan kyllä aika nopsaan vetää johtopäätökset ja viedä seurani jonnekin muualle jossa saan kommunikoinnilleni vastapainoa. Toisaalta, sitten ei tarvitse odottaa myöskään minun enää reagoivan heidän yhteydenottoihinsa. Kun nimi on pyyhitty kirjasta niin sille paikalle kirjoitetaan joku toinen..

Itselleni tolkutettiin aikanaan kun tapoja opetettiin että on kohteliasta vastata kun puhutellaan. Nykyään tosiaan näiden kännyköiden ja muiden virtuaaliviestimien aikana on tuo perus kohteliaisuus tuntuviksi kadonnut maailmasta. Sähköpostiin vastataan jos huvittaa ja jos jaksetaan. Tekstiviestit ovata sama juttu, ja tosiaan nyt puhelutkin ignoorataan. Eihän siinä mitään jos nämä 'torjunnat' tulevat vain yhdeltä taholta, mutta taidan olla aika vittumoinen akka kun vastaava kohtelu tulee useimmilta tahoilta samana päivänä...

------- odotusta -------------

Odotan tulevaa torstaita todella innoissani. Tiedossa on koulutusviikonloppu ruotsissa. Koulutusta, iltapukugaalaa, biletystä.. Jee!! En vielä hehkuttele sitä sen enempää, kerron vain että olen aivan täpinöissäni. Tänäkin vuonna.. huimaa... Melkein kuin olisi menossa linnanjuhliin, paitsi että taatusti tulee olemaan hauskempaa...

Mitä tiedämme ihmisistä

Kuinka hyvin oppii tuntemaan ihmistä netin välityksellä? Elämässäni on jokunen ihminen joita pidän ystävinä vaikken juuri koskaan ole 'livenä' tekemisissä heidän kanssaan. Joidenkin kanssa on vain niin helppoa keskustella verkossa, joskus puhelimessa, joskus irl. Tietenkin on niitä ystäviä jotka on ensin oppinut tuntemaan jotain muuta kautta ja sitten yhteydenpito on siirtynyt virtuaalimaalimaan syystä tai toisesta. Tällaisia ihmisiä on helppo tulkita virtuaalisestikin; tekstiä lukiessa kuulen mielessäni heidän äänensä, tapansa puhua, näen jopa ilmeet ja eleet. Kaiken kaikkiaan osaan tulkita heidän viestejään helposti.

Mielenkiintoista sinänsä on huomata joidenkin ihmisten kanssa se kuinka oikeaan olen kuvitellut heidät mielessäni virtuaalisen kanssakäymisen kautta ennen kasvokkain tapaamista. Toki vastaavasti on myös osunut totaalisia virhearvioita: ihminen jonka kuvittelin olevan pitkä ja punahiuksinen ladylike, osoittautui olevan aivan toisesta ääripäästä. Tosin luojan kiitos luonteelliset oletukset osuivat kohtalleen kuitenkin. Joistain ihmisistä ei saa tolkkua, heidän live-minänsä on aivan erilainen kuin virtuaalinen, johtuuko tämä heikosta tottumuksesta tietokoneiden ihmeelliseen maailmaan, totaalisesta lukosta kirjoittamiseen vai jostain muusta..? mene ja tiedä. Itselle kuitenkin kun näppis on automaattinen keino ilmaista itseään niin kirjoittaminen sujuu lähes samaan tahtiin kuin ajattelu (onneksi kukaan ei tiedä kuinka hitaasti tai nopeasti kirjoitan *virn*) kirjoitusvirheiden määräkin on ruhtinaallinen, kieliopista puhumattakaan, mutta toisaalta, enpä pahemmin kiinnitä niihin huomiota puhuessanikaan, joten varmaankin ilmaisen itseäni aika yhteneväisesti kummallakin tapaa. Paha mennä arvioimaan itseään...

Niin, hullulta kuin se kuulostaakin niin tosiaan muutamia 'ystävyyksiä' on tullut solmittua niin että pääsääntöisesti ihmisestä oppii lukemalla hänen blogiaan, täydennettynä messangerilla ja meileillä. Varmasti taustalla on vielä paljon mistä en mitään tiedä, mutta toisaalta oppiiko ystävistään ihan kaikkea vaikka näkisi säännöllisesti ja valtaosa yhteydenpidosta tapahtuisi irl?? Ehkä toisinaan on verkossa helpompi mennä kertomaan oudommalle ihmiselle sellaisiakin asioita joita ei välttämättä edes lähimmille ystäville kerro. Joskus ne kerrotut asiat nousevat esiin myöhemmissä olosuhteissa, aiheuttaen hämmennystä ja harmia kun todetaan kuinka paljon helpompaa elämä olisikaan ollut jos olisi voinut ystävälle suoraan kasvokkain sanoa mitä oikeasti ajatteli sen sijaan että pelkää miten toinen reagoisi asiaan..

Ihmeellinen elokuu

Eilen olin taas pitkästä aikaa härräkällä liikenteessä. Mahtava fiilis, aina ajaessa sitä kiroilee miksei tule useammin lähdettyä tuolla liikkeelle, milloin muka liian kuumaa, milloin liian kylmää, milloin on liikaa tavaroita roudattavaksi ja milloin muka muuten vaan kiire.. No kuitenkin, illalla kymmenen pintaan Porvoosta kotia kohti kurvaillessa nautin mahtavan näköisistä maisemista:

Aurinko oli laskenut, viimeiset punerrukset maalasivat muutamia yksittäisiä pilviä punaisellaan, muuten taivaan väri oli lähinnä vihertävä ja vain hetki eteenpäin niin olisi sininen hetki joka muuttuisi elokuiseksi pimeäksi. Oli juuri sellainen ilma että ymmärrän hyvin kappaleet joissa lauletaan hallan vaarasta, vaikkei tuota vaaraa vielä viime yönä tainnut ollakkaan, niin alavilla mailla sumu ojenteli lonkeroitaan pelloilta tien pientarielle. Paikka paikoin jopa sain sukeltaa kostean kylmän usvan sisään. Mielessä kävi jossain vaiheessa kuinka tämä on juuri sitä vuoden (ja kellon) aikaa jolloin sarvipäiset ystävämme loikkivat arvaamatta tielle, automaattisesti tiputtelin ajonopeutta satasen alueellakin lähemmäs yhdeksääkymppiä. Mikäs oli ajellessa kun ei ollut kiire mihinkään ja rauhallisemmalla tahdilla ennätti katsella maisemiakin huolellisemmin. Harmitti etten ollut sittenkään ottanut kameraa mukaan lähtiessä, vaikka olin sitä harkinnut. Toisaalta eihän kuvaan tallentuva yleensä koskaan vastaa sitä lumoavaa todellisuutta jonka omin silmin näkee..

Vielä pieni fiilistely:
Kuvittele rauhallisen kapeahkon asfalttitien vierelle nuorta mäntymetsää. Metsikön takana on suopohjaista maata josta nousee tiivis mutta matala sumukerros, viimeiset auringon säteet sävyttävät pilvet punertavaksi, vihertävää taivasta vasten. Metsän pohja näyttää jo synkän mustalta... Aavemaisen upean näköistä..

Tai: käännyt päätieltä pienemmälle tielle, maisema on usvan verhoama, yksittäisten talojen ikkuoista kajastavat valotkin näyttävät jotenkin utuisilta. Yksinäinen pellon reunassa kasvava kuusi ilmaantuu usvan keskeltä kuin salaperäinen matkaaja, aiheuttaen muutaman ylimääräisen sydämen lyönnin; hirvikö? Tie kaartaa jyrkän mutkan nousten samalla pienen mäen päälle. Upeaa!! Pienen omakotitalon kokoinen verenpunainen kuutamo nousee juuri metsän takaa. Koko maisema sävyttyy punaisen kuun heijastuksesta usvaiseen iltaan. Tämä on niitä hetkiä jolloin tietää tapahtuvan jotain tärkeää, suorastaan taianomaista..

Pimeyttä vastaan...

Pimeyden lapset kadonneine poikineen taistelevattenkin pimeyttä vastaan. Way to go Jyrkie.. Unicef sai menninkäisen näköisen lähettilään, vetoaa varmaan uuteen kohderyhmään. Kaikkiaan hieno osoitus siitä ettei rockelämä sittenkään ole vain sex, drucks and r'n'r meininkiä...

Dragonheart

You are a YELLOW DRAGON!! You are nice to
people for the sake of seeing them smile. You
are always cheerful, if only to keep people
from getting upset if they see you sad. Unlike
most people, you understand emotions are
contagious- if a person is angry, people around
them get iritated along with them. If someone
is sad, they bring those around them down with
them. If a person is happy though(or at least
appears to be) then everyone around them gets
happy too! People are drawn to you because of
your constant energy, and you will probably
have a job that works with people, like a
teacher.


What Color Dragon Are You? *Lovely pics!*
brought to you by Quizilla

Nomen est Omen

Olen taas tutkaillut nimeni taustoja. Poikkeava (no ei ehkä nykypäivänä enää) etunimeni aiheuttaa usein kysymyksiä kuten: onko tuo oikea nimi, mistä nimesi tulee, jne jne..

Netistä löytyy mitä erinäisempiä taustatietoja mutta yleisin merkitys näyttää olevan: Fortuned one / good fortune, myöskin muotoja 'happy' sekä 'beauty' ilmenee.. Toisaalta eipä nimen alkuperästäkään ole ihan tarkkaa tietoa, jotkut lähteetä väittävät nimeä kreikkalaiseksi, toiset arabiksi jotkut jopa swahiliksi *giva giva..* Entäs sitten kun lähdetään pelleilemään nimen numerologialla? Löysin pari vaihtoehtoista kuvausta:

Numerology:
Expression Number 5: People with this name are excited by change, adventure, and excitement. They are dynamic, visionary and versatile, able to make constructive use of freedom. They fight being restricted by rules and conventions. They tend to be optomistic, energetic, intelligent, and to make friends easily. They may be changeable, restless, untidy, and rebellious.

Number of Z**** - 5
Bearers of this baby name are impatient and nervous people, instantly (but not always correctly) responding to any events. They tend to try to do too much at once, but rarely complete what they begin. These people are sociable. They are not afraid to take risks and are always ready to embark on new adventures. They hate monotonous labour, boredom and commonness. Sometimes they are even arrogant and given to mocking. They appreciate the joys of life, but often remain inattentive of others. Their own desires are the highest law for them. They tend to possess an increased sexuality.
Näyttää siis pääsääntöisesti olevan hiukan eri sanamuodoissa levottomuutta, rauhattomuutta, onneksi myös avoimuutta... Pahasti näyttää kaikki osuvan kohdalleen..

*Edit* tämäkin oli mielenkiintoista:
She was a very devoted worshipper about whose worship the Prophet (S.A.W) also learnt; she was the freed slave of Sayyidina Umar bin al-Khattab

samoin nämä kuvaukset: Abundance; Excess; Surplus

Oikeastaan herää mieleeni vain kysymys: Jos nimi on enne, niin minkä ihmeen takia kukaan on halunnut antaa tällaisen nimen... *virn* No, ei sillä, olen todellakin ylpeä nimestäni

Riiviöitä

Pieniä mustia riiviöitä, kiipeilee pitkin selkäpiitä, murisee korvaan paskoja juttuja. Ja mikä olikaan syy, vain ja ainoastaan se että kerrankin ei pitänyt päätään kiinni ja ottanut kaikkea syitä niskoilleen. Se että kerrankin kavahti takajaloilleen ja vaati jotain yrittäessään hoitaa oman osuutensa. En edelleenkään ole vastuussa toisten onnesta tai epäonnesta. Omastani olen vastuussa ja sen puolia aion pitää. Ei totuus kuulosta kauniilta sittenkään vaikka kaikki sen perään huutaa. Tätä toivoitte, tätä halusitte, oppikaa sitten sitä käsittelemään..

Minä jään nauttimaan riiviöistäni, ruokkimaan niiden himoa..

Mitalimitallimitalimitalli...

En ole urheiluhullu, en todellakaan. Pääsääntöisesti koko pahuksen mömmömkisat ovat saaneet olla omassa arvossaan, mutta tänään sitten päivän stokkalla urheiluturisteja katseltuani, jouduttuani autoineni jumiin jonkun juoksentelun tautta jne jne päädyin loppujen lopuksi viettämään illan kotisohvalla katsellen urheilua. Suurinta mielenkiintoa tietysti kaiken kaikkiaan herätti tuo syötävän söpö loikkarimme.. Ja ensimmäinen yliastuttu.. toinen yliastuttu.. Tässä vaiheessa jo toivoin vain että Tommyboy hyppää edes jonkin tuloksen hyväksytysti, vaikkakin pitkällehän näytti jokainen loikkaus kantavan. Ja sitten tuli se leiskautus, ja toinen ja.. ...hemmetti näyttää pahasti siltä ettei suomi selviäkkään näistä kisoista mitalitta.. Ja perskules, pronssia tuli jotta kosahti!! Ainakin meitin kotikatsomossa fiilis oli yhtä korkealla kuin vuonna kirves ja nappi kun suomelle tuli se kohuttu lätkän mömmönmitalli..

Kaikkein parasta koko hommassa oli katsoa kuinka nöyränä ja itsekurisena Evilä suorituksestaan oli ylpiä. Ei turhaa uhoamista, ei kukkoilua, siinä mies joka tietää mihin pystyy ja tietää myös sen että suomalainen uskoo vasta kun näkee..

Onnea raskaan työn raatajalle, hienoa että joku vielä tekee eikä vain puhu!!

perjantaimeemi

Joku varasti työmotivaation joten varastan nyt sitten osaltani torsbolta meemin...

Etsi Googlen kuvahausta vastaukset seuraaviin kysymyksiin:
1. Ikäsi seuraavana syntymäpäivänä

jep,

2. Paikka jossa asut

ei kaivanne selityksiä..

3. Lempivärisi

hmmm... jep jep.. pinkkihän se... *virn*

4. Paikka jossa haluat mennä naimisiin

tää ei sinänsä päde.. kun en tiedä missä haluan naimisiin.. kirkkona tuo on kyllä kaunis

5. Ensirakkaus

Jakke.. juu, tuollaista takkia taisi kyllä käyttää...

6. Lempi hedelmä tai vihannes

paprika..no joo ehkä tuossa tulisessa muodossa...

7. Lempi eläimesi

nice...

8. Lempi näyttelijän/näyttelijättären sukunimi

Franzèn.. juu.. on se..

9. Lemmikkisi nimi

Aatu taitaa olla muutaman muunkin lemmikki...

10. Lempi biisi

Helppoa kun on saman niminen leffa.. olenkin aina tykännyt näistä glam-pojista...

11. Paha tapasi

laiska.. jäniksenä elämässä..

12. Keskimmäinen nimesi


kun niitä etunimiä on kolme ja jos sukunimi lasketaan mukaan niin keskinmmäisiä on kaksi... niillä hakiessa löytyi tämä.. pelkällä keskimmäisellä etunimellä löytyi kuva naisesta jolla oli pirunsarvet.. hmmmm...

jokainen voi päätellä tykönään mitä nämä kertovat...vai kertovatko mitään..

Otteita tosielämästä

Tiistai: Ihana auringon paiste koko päivän kun istun konttorin seinien sisällä. Töiden jälkeen haen isoisälle synttärikukan ja menen onnittelukäynnille. Juutun paikalle. Pois lähtiessä, autolle kävellessä ei sada kovin kovaa mutta ukkonen leimauttelee ja jytisee, myräkkä on aivan pään päällä. Parin kilometrin päässä meinaa autoni hukkua valtamereksi muuttuneeseen katuun. Viemärit eivät ehdi imeä kaduilta kaikkea taivaalta tulvivaa sadetta. Pakko pysähtyä bensikselle odottamaan pahimman myräkän laantumista.. Mikäs minulla on ajellessa kun on neljä rengasta joilla tasapainoilla, sääliksi käy niitä kahta motoristia jotka odottelivat kelin rauhtoittumista samalla bensiksellä.. Toivottavasti selvisivät ehjinä..

Keskiviikko: Kuinka pienet asiat voivat pelastaa päivän.
- Bensikselle tankkaamaan ajaessa ei löydy automaattia, mutta sisältä kävelee mies tankkaamaan autoni, pesee vielä auton ikkunat sinä aikana kun käyn maksamassa bensan. Suosittelen kaikille tankkausta Tullinpuomin Shellillä!
- Valikoin ruuhka-aikaan kaistan väärin, vilkkua näyttäessäni viereisen kaistan autoilija antaa tilaa ja päästää vaihtamaan kaistaa ongelmitta, vilkutan kiitokseksi.
- Postissa lähettäessäni asiakkaalle pakettia, postivirkailija toteaa että hänkin on joskus tuotteita käyttänyt, muttei henkilö jolta niitä on ostanut enää myy.. Annan käyntikortin ja sovimme tapaavamme lähitulevaisuudessa..

Seek and Destroy!! Sota hedelmäkärpäsiä vastaan on julistettu, kaikki keinot on sallittu, ideoita vastaanotetaan..

Muuttumaton ihminen

Kuinka usein haluaisimmekaan muuttaa toista, muuttua itse. Vanha sanonta sanoo kuitenkin: mihin tiikeri raidoistaan pääsisi? Tokihan muuttumista tapahtuu, onhan parisuhde kuitenkin aina kompromisseja. Vai onko?? Rakastunut ihminen haluaa muuttua, hän haluaa olla parempi kuin on, saadakseen toisen omakseen. Kun sitten eletään arkea, aletaan hiljalleen lipsua kohti todellisuutta. Jossain vaiheessa huomaa kuinka äärettömästi ärsyttää se pieni asia jota joskus aiemmin on pitänyt toisessa niin suloisena piirteenä. Ei siinä tilanteessa enää auta sanoa: "Tällainen minä olen aina ollut". Vaikka ehkä onkin ollut sellainen, nyt on vaaleanpunaiset aurinkolasit riisuttu ja nähdään enää karun alaston totuus. Kuinka hermoja raastaa kun kaapinovi jää kerta toisensa jälkeen auki, kuinka wc-paperin loppuessa ei uutta rullaa nosteta paikalleen, kuinka tyhjä maitotölkki jätetään tiskipöydälle sen sijaan että se viikattaisiin roskikseen..

Miksi minun pitäisi muuttua jos et sinäkään muutu?? Jos toinen ei kykene muuttamaan pieniä tapoja ja tottumuksia, kuinka hän voisi vaatia toista muuttamaan suuria linjauksia, suuria asioita. Toisaalta jos en halua menettää sinua ja olen valmis muuttumaan, olenko minä enää muututtuani se keneen rakastuit? Olenko minä enää minä? Onko minua enää edes?

testmanic

Urza You scored 45% Honor, 67% Evil, 67% Powers, and 70% Leadership!

You are Urza, Planeswalker! You're nigh immortal, a super-genius, can travel across the planes and have a high affinity with all the colors of Magic. It's good to be a Planeswalker! You're dangerously obsessed with destroying the Phyrexians, so you're a bit nutty, but on the positive side you're a good guy and one of the most powerful beings in existence.

My test tracked 4 variables How you compared to other people your age and gender: You scored higher than 99% on Honor You scored higher than 99% on Evil You scored higher than 99% on Powers You scored higher than 99% on Leadership

Link: The Magic: The Gathering Character Test written by Fergie82 on Ok Cupid

pää pensaaseen

Muistatte varmaan kuinka kouluaikaan naureskeltiin hassuja elikoita jotka työntävät pään pensaaseen ja kuvittelevat olevansa piilossa pahalta; kun minä en näe, ei kukaan voi nähdä minuakaan.. Välillä ihmismieli toimii hiukan samalla tavalla, jos minä en näe jotain ei sitä oikeasti ole olemassa. Näinhän toimi koko eurooppa juutalaisvainojen aikaan, näin toimii pahoja asioita kokenut mieli, suojakseen.

Otetaan nyt vaikka esimerkiksi tämä Bodomin tapaus. En ota kantaa siihen onko Gustafsson syyllinen vai syytön, siihen on toiset ihmiset päättämään. Mutta jos on niin että hän on suorittanut veriteon, mutta teon hirveys on aiheuttanut sen ettei hän oikeasti tiedä sitä suorittaneensa.. Tai jos hän ei olekaan tehnyt sitä mutta nyt kaikkien medioiden pauhatessa mieleen hiipii epäilys jos sittenkin, tietämättään on tappanut ystävänsä..

Keskiviikkona keskustelimme työkavereiden kanssa haagan tapauksesta. Kauhean tapauksen käsittely vaati huumoria:
- Mies oli tiettävästi täysissä sielun ja ruumiin voimissa tekohetkellä..
- Toivottavasti ei sentään täysissä voimissa..
- Siis ei alkoholin vaikutuksen alaisena.
- Niin.. Mutta silti toivon ettei täysissä voimin, muuten tässä saa pelätä koska joku muu 'terve' napsahtaa wiik-wiik-wiiik..
*naurunremakka*

Torstaina uutisoitiin sitten miehen myöntäneen puukotuksen.. Yeah! mitäs muuta siinä tilanteessa enää voi tehdä kun tappaa toisen keskellä kirkasta päivää kaikkien näköisällä:
- Tapoit sitten avovaimon..
- En tappanut!
- Älä nyt viitti, sulla oli puukko ja vaimoke on raatona..
- En tappanut.
- 20 ihmistä näki kuinka muhensit eukkos
- En tappanu..
- Kato nyt tätä videonauhaa, tässä sinä tapat..
- Ai jaa, teillä oli todistenauha.. no joo, myönnetään...

S:n kommentti asiaan:"Sitä ne naiset teettää.."
*kviik-wiik-viik*

Paskaa niskaan...

Yeah! Siinä vaiheessa kun erehtyy aikansa kuvittelemaan että jotkin asiat voisivat muuttua paremmiksi, niin kuinka ollakaan: Jotain taas tapahtuu ja havaitsee istuvansa kaulaa myöden suossa.. Hemmetti!!

No, vanha viisaus: minkä taakseen jättää sen edestään löytää pitää pahuksen usein paikkansa, kumma juttu vaan, miksi nuo edestä löytyvät jutut on yleensä niitä huonoja hommia, miksei ne hyvät jutut voi yhtälailla löytää tietään sinne polun varteen eteenpäin.. Vai eikö niitä vain yksinkertaisesti huomaa.. Noo, mikä ei tapa se vahvistaa.. hope so, muuten alan olla aika raato..

vätystää..

Tänään on ollut jotenkin ihan kokonaan voimat kateissa.. johtunee matalapaineisesta ilmasta.. toisaalta tietysti hiukan lyhyet yöunetkin vaikuttavat.. huomiselle luvattu aurinkoa joten eiköhän tämä tästä...