Haukka kiertää kaartaa..

Olen kuluttanut ihanaista sunnuntai aamua katselemalla lintuja. Siis ihan tässä omalla pihalla, ei töllöstä tai netistä. Pihapiirin tuntumassa asustaa seitsemän harakan populaatio. Tämä 'jengi' käy enemmän tai vähemmän joka aamu ruokailemassa pihallamme, matoja, kotiloita, hyönteisiä jne jne. Harakoiden saalistusta on mielenkiintoista katsella, nuo kun tuovat mieleeni jurasik parkin raptorit. Vaikka harakkani varsinkin heinikossa saalistaessaan työskentelevät yksin (jokainen pärjää ihan itse omalle madolleen/koppikselleen/heinäsirkalleen) niin jotenkin tuo liikehditä ja pään kääntyily on saman oloista kuin noiden verenhimoisten tappokoneiden..

Tänään fiilis oli kuitenkin jotenkin erilainen, saalistajista olikin tullut saalis. Paikalle oli ilmaantunut varpushaukka
(vaikka ensin kuvittelin sitä käeksi suunnilleen yhteneväisen värityksen takia) näytti hurjalta, ja samalla kiehtovalta kun haukka syöksähteli itseään jopa hiukan suurempien harakoiden kimppuun, välillä 3-4 harakan joukko puolustautui yhteistuumin, mutta taas hetken kuluttua oli haukalla joku yksittäinen harkakka kohteena.. Tätä kisailua on nyt jatkunut toista tuntia. Ajojahti pyrähtelee puusta toiseen, ilmeisesti puussa istuvan harakan kimppuun haukka ei pääse.. Seuraan tilannetta samalla kun noukin viinimarjoja...

Bäng bäng..

Kyllä taas voi olla tyytyväinen
- että tuli muutettua pois Sörnäisistä
- että eilen vaikka olisi tehnyt mieli lähteä oluelle en lähtenyt
- että moottoripyöräilijöitä ja Moottoripyöräilijöitä on erilaisia
- että S oli mökillä eikä oluella kavereiden kanssa
- ettei kuulu näihin sidosryhmiin..

niin siis ajatus tuli mieleen uutisista

Vieraita..

Tän päivän suunnitelmat ei menny ihan niinku olin ajatellut... Piti lähteä mökille.. juu, piti piti, mut aina ei käy kuin elokuvissa, aikataulut juu nou... No ei se mitään, siinä vaiheessa, kun totesin etten jaksa/viitsi/halua lähteä ajelemaan mökille palatakseni huomenna ruuhkassa, soi puhelin ja entinen duunikaveri soitti ja kysyi jos olisin kotona niin tulisivat käväsemään.. Sehän vaan passaa, tätä vierailua kun on suunniteltu koko se aika kun on täällä asuttu..

Naapurin muksut oli ihmeissään siinä vaiheessa kun vieraat saapuivat.. näitä 'ruohonleikkureita' voisin lainata useamminkin...

riittäkö huumori...

tämä oli mielenkiintoinen testi.. voisin jopa uskoa tulokseen, ainakin se vastaa suunnilleen mielikuvaa omasta huumoristani..

the Provacateur (52% dark, 39% spontaneous, 44% vulgar)

your humor style: VULGAR | COMPLEX | DARK You'll crack on anything, and you're often witty, even caustic, about it. Therefore, your sense of humor is polarizing. You're transgressive, and you've got a seriously sharp 'edge'--maybe too much for some folks. If they get you, people think you're one of the funniest (and smartest) people in the world. If they don't, they think you're an ass. Whatever, right? While some might question your judgement, your comic intellect is unquestionably respected. PEOPLE LIKE YOU: Chris Rock - Lenny Bruce - George Carlin

The 3 Variable Funny Test on Ok Cupid

Edit:Meni hermot, ainakin mozilla rikkoi koko blogin kuvatuksen kun prosenttuaalit oli mukana..

Perjantaimasis

Se on taas perjantai.. S lähti systerinsä ja tämän miehen ja pikkupötkön kanssa mökille
ja meikäläinen viettää väsynyttä perjantaita yksinään... Muuten tekisi jopa mieli lähteä vetämään lärvit, mutta.. voisi olla ettei aamuisesta meikkikeikasta tulisi oikein mitään..

Nyt väsyttää muttei vielä nukuta.. onneksi kohta voi käpertyä yöpaidassa katselemaan Sinkkuelämää ja sen jälkeen kömpiä unten maille.. jos näkisin vaikka pilvistä unta..

test...

You are dignified, spiritual, and wise. Always unsatisfied, you constantly try to better yourself. You are also a seeker of knowledge and often buried in books. You tend to be philosophical, looking for the big picture in life. You dream of inner peace for yourself, your friends, and the world. A good friend, you always give of yourself first.

The World's Shortest Personality Test

täytyy todeta että aika osuva.. noukin tän Elukalta

Väsynyt mutta onnellinen

Jep, eilen tuli taas otettua suunnaton harppaus kohti lapsuuden haavetta. Hauskaa oli, tälläkin kertaa. Kumma juttu kun sitä on puoli elämäänsä viettänyt baareissa, nauttien huomion keskipisteenä olemisesta, niin 'omana itsenään' olo tuntui kumman luontevalta

Huomasin senkin että jotain hyötyä näistä muista harrasteista, jotkut olivat hiukan hoippuvia "lainahöyhenissään" mutta meikäläinen kun on oppinut kävelemään noilla:

niin ei tehnyt tiukkaakaan.. Vaikken mikään kenkäfriikki olekaan niin mielestäni naisen perustaitoihin kuuluu osata kävellä korkkareilla.. aamulla kyllä taas huomasi olleensa 8 tuntia jalkeilla noiden popojen kanssa... *huoks*

..niin, ja kuinka ollakaan.. taas sitä löysi oman henkistä porukkaa.. välillä tuntui että menee aivan hervottomaksi.. *hys*

Tahdon-tahdon

Niin, viikonloppu oli... ja meni.. Perjantaina säntäilin aamupäivästä todistajaksi ystävieni vihkimiseen Albertinkadulle. Meitä oli paikalla vain morsiuspari ja lisäkseni toinen todistaja. Aikaahan tuohon 'tahdon-tahdon' osioon ei kauaa mennyt, eniten taisi mennä siinä kun vihkijää odoteltiin paikalle.. Homman jälkeen viimeisten asioiden muistuttelut seuraavaa päivää varten ja hyvän matkan toivottelut. Ajelin suoraan hakemaan pikkusiskoni poikaystävää, hänen kun piti lähteä matkassani itäsuomeen.. Heidän luotaan himaan pakkaamaan tarvittavat kamat ja suunta kohti Savoa. Tosin pysähdys meillä kesti sen verran että sängystä repimäni V ehti nautiskella 'aamukahvit' ja heräillä rauhassa. Kumma juttu kuinka ehtivätkin kääntää jo puheet moottoripyöriin ja autoihin.. Heh, no kai se on jonkilainen miehinen tapa..

Ajelu itäsuomeen sujui hiukan ruuhkan edellä, joten matkanteko oli suht joutuisaa, eikä lähtiessä riesana ollut vesisadekaan jaksanut jatkua oikeastaan Lahtea pidemmälle, mitä nyt välillä muutaman tipan ripotteli pitkin matkaa, jossain vaiheessa paistoi jopa aurinkokin, ainakin silloin kun pysähdyimme Mikkelin Graanilla A & O ravitsemusliikkeessä..

Seuraavana pysäkkinä oli kääntyminen Juvalla Puustockin edustalla, kello oli tuossa vaiheessa vasta puoli kuuden pintaan, portit olivat aukenemassa vasta lähempänä seitsemää, joten hirvittävää ruuhkaa ei sieläkään näyttänyt olevan, muutama sana pikkubroidin kanssa ja pois leiriytyjien jaloista.. Heitin V:n himaan ja ajelin lapsuudenkotiini.

Olen monasti miettinyt miksi oma lapsuudenkotini on niin rakas, talo ja tallihan ränsistyvät ihan silmissä, eikä paikka näytä yhtään siltä miltä lapsuuden muistot kertovat sen olleen. Mutta ehkä osaltaan siinä onkin juuri ne muistot, koko lapsuuden, sen ajan jonka muistan,olen asunut tuossa samassa paikassa. Isäni on sen aikanaan omalta isältään perinyt ja on ollut itsestään selvää että joku meistä lapsista sen perii. Jotenkin tuo on ollut näitä ikuisia asioita jotka eivät vuosien myötä katoa. Vaikka vieraskirjaa selaillessani totesin käyneeni sielä tasan vuosi sitten edellisen kerran, niin silti oli olo että tulin kotiin..

Lauantaina ajelin sitten jo aamutuimaan Rantasalmelle. Tuokaan matka ei mennyt ihan ongelmitta.. typerän naisellinen virhe, kun en sitten illalla tullessa pysähtynyt juvalla tankkaamaan, vaikka tuolla näytti olleen suomen halvin bensa (1,20), tunnetusti sulkavan bensahan on reilusti kalliinpaa.. Aamulla sitten lähtiessä ajelin bensikselle ja totesin että jaa.. bensa-asema aukeaa vasta kymmeneltä, eikä paikalla enää ollutkaan bensa-automaattia.. No pieni laskeskelu: matka suoraan rantasalmelle, tai ajo juvalle tankille ja siitä rantasalmelle.. päätin ottaa riskin, sillä olin aiemmin testannut että bensavalon syttymisen jälkeen voin huoletta ajaa 80 km ennen kuin auto hyytyy.. No, siinä vaiheessa kun Rantasalmen keskustaan on matkaa enää reilut 5 km, niin pahin tapahtuu (onneksi vasta siinä). Olin juuri katsonut tien vasemmalle puolelle jonka piha oli täynnä erilaisia auton raakileita. Ja tsup. Auto hyytyy eikä suostu enää starttaamaan. No onneksi joitakin metrejä auton takana oli pieni levike jonne sain auton työnnettyä vapaalla (meinasi jatkaa samaa työntövauhtia ojaan asti). Sitten puetaan kaunis hymy ja marssiminen autosan talon pihaan.. "tuota , tarttis bensaa..." Talosta tuli naureskeleva nuorimies ja lohdutteli että niinhän siinä aina välillä voi käydä juu.. onneksi hänellä oli 10 litran kanisteri josta sain ensiapua ja pääsin jatkamaan matkaa. Lupasin tuoda paluumatkalla bensarahan, hänellä kun ei ollut rikkoa kakskymppistä, ja vaikka gaso kallista on, niin ei sentään vielä ihan kymppiä litralta... :) Mahtoi mies ihmetellä kun illalla jätin kirjekuoressa bensarahan kuistille, ja sujautin samaan kuoreen näytetuubin extra emollientista. No, oman perheen kokemuksesta kun tietää että autoja rassatessa tuo on ihan hyvä suoja käsille...

Vihdoin sitten saavuin Ruusuhoviin. Meidän häät olisivat päärakennuksessa ja toiset häät käynnissa "navetalla". Pienten säntäilyiden jälkeen pääsin laittamaan morsianta juhlakuosiin. Juhlan lopputulos: Morsian oli kaunis, Sulhanen komea, appivanhemmat onnellisia, juhlaväki tyytyväisiä.. Sää suosi niin että liitonsiunaus voitiin suorittaa laiturilla ja loput juhlallisuudet sisätiloissa. Morsiammen sukulaispojista ja näiden kavereista (en muista enää kuka oli sukua kenellekin) koostuva bändi irroitteli iloa pitkin iltaa, innostaen mammatkin jammailemaan. Täytyy kyllä myöntää että hyvin pojat vetivät, ottaen huomioon että keski-ikä heillä taisi olla 16 vuotta...

Pakenin paikalta kymmenen-yhdentoista välimaastossa, loppu porukka oli siirtymässä saunalle jatkoille, mutta itse koin sen hiukan turhaksi, tarkoituksenani oli kuitenkin ajella yöksi lapsuudenkotiin, joten ruokajuomia enempiä alkomaholia ei parannut nautiskella..

Sunnuntai meni sitten maailman menoa ihmetellessä, hain broidin puustockista aamupäivällä. Päädyin jopa hotelli juvan porteilla puhaltamaan, mistä pisteet sinivuokoille. Edellis vuonna kun joutui kissojen ja koirien kanssa etsimään alkometriä jotta tietäisi uskaltaako ajaa.. Broidi oli aika puhki. Naureskelin että festarit on rankkoja.. tuo kun on tähän asti väittänyt ettei hänelle tule kankkusta, ei varsinaisesti tainnut olla vieläkään, mutta väsynyt se oli.. Illalla tuli mökkinaapuri omine vieraineen pyörähtämään, sekalainen saksalais ranskalainen seurakunta.. Huvittavinta on että isäni joka ei puhu englantia on pärjännyt loistavasti viimeiset 25 vuotta naapurin kanssa, yhdessä tuulastamassa, ravustamassa, sorsastamassa, hoitanut 'talonmiehen' hommat jne jne vaikkei yhteistä kieltä ole ollutkaan.. toisaalta muutaman napanderin jälkeen näyttää kummallakin kielipadot aukeavat ja järvenselältä kuuluu vain naurun rätkätys.. Joskus olemme äitini kanssa miettineet jotta onko isäni kielettömyys teeskenneltyä, jos se mokoma oikeasti puhuu englantia ja äijät sitten vain järvellä naureskelevat kuinka tyhmiä me muut olemme kun emme ole hoksanneet.. no tosiasiassa, elekielellä, muutamilla suomen sanoilla ja parilla englannin sanalla nuo näyttävät pärjäävän..

Maanantaina käytiin broidin kanssa Mummoa moikkaamassa, samalla kun yritettiin käydä kyttiksellä (pienellä paikalla kun ei virkavalta ole kuin kahtena päivänä paikalla). Olisi mukava nähdä isän äitiä useamminkin, mutta kun tuonne tulee reissattua niin harvakseltaan niin eipä noita näkemisiä turhan usein ole.. Onneksi näytti olevan vaihteeksi hyvissä voimissaan ja muistutteli minulle kuinka hyvän oloinen mies S on, että pitäisi pitää kiinni..

Viikonlopusta jäi oikein hyvä maku, ja maanantai-iltana kotia kohti ajellessa huomasin hymyileväni viikonlopun muistoille..

Elän elän

Elän ja voin hyvin, viikonlopun häät oli kauniit, paljon on tapahtunut, paljon kerrottavaa, kun vain ehtisi istua tarpeeksi kauan koneella naputtelemassa juttua ulos.. Mut hei! Eikös ole kiva että mullakin on elämä..

Pili-pili-pom..

No ihan vielä ei sada, mutta kun katsoo tuota säätiedotusta niin näyttää siltä että tänä viikonloppuna kaikki ralliin, festareille ja häihin osallistuvat kastuvat (muuthan luonnollisesti säilyvät täysin kuivina, vai?).. Harmi!! Toisaalta helpottaaa vaatevalintaani kun ei tarvitse miettiä laitanko kesäisen kevyttä vai juhlavaa, voi suosiolla valita sitä juhlavaa.. ;)Sinänsä harmittaa vain, kun osa häiden tapahtumista oli suunniteltu ulos.. *huokaus* no mutta toisaalta, suomen kesässä kun pitää olla varautunut kaikkeen.. Ja sitähän sanotaan että vesisade häissä tietää hyvää..

Kerron teille sitten kaikki ihanat yksityiskohdat ja juorut kun viikonloppu on ohitse.. siis jos selviän hengissä..

test-test

Your Career Type: Artistic

You are expressive, original, and independent. Your talents lie in your artistic abilities: creative writing, drama, crafts, music, or art. You would make an excellent: Actor - Art Teacher - Book Editor Clothes Designer - Comedian - Composer Dancer - DJ - Graphic Designer Illustrator - Musician - Sculptor The worst career options for your are conventional careers, like bank teller or secretary.

What's Your Ideal Career?

Konepyörä

Tänään oli melkoisen hassu hetki kun varmaan ensimmäisiä kertoja auttelin S;ää härvelin kanssa. Tuossahan siis kesäkuun alkupuolella tuohon jouduttiin tekemään "katastrofikorjausta" ja nyt oli sitten tarkoitus tehdä muutaman osan vaihto kunnollisiin. Kumma juttu muuten kuinka tämän homman tekeminen on venynyt ja vanunut, selityksenä aina se että kyseessä on niin pottumainen homma.. No huomenna olisi lähtö kohti Rotta-rallia joten johan naapurin kissatkin naurais jos osia ei olis vaihdettu sinne mennessä..

S tunkkasi pyörän telineeseen jotta takarengas voitaisiin irroittaa. Tämä neitokainen oli siis lupautunut auttamaan, ja piirteli mielessään jo kaikki mahdolliset ja mahdottomat pirut seinille ja lattioillekin ajatellessaan mikä projekti ja riita olisi tulossa. No istuin puutarhatuolissa härpäkkeen vierellä ja odotin mitä tarvitsee tehdä. S juoksutti hakemaan milloin mitäkin: Missä on iso jakoavain, missä on se ja tämä, hae tuo, tuo se.. Kipittelin tyynesti hakemassa tarvittavat. Siinä vaiheessa kun ähinän säestämänä S alkoi avata pultteja ja muttereita (ei kuulemma saa sanoa ruuveja kun kuulostaa tyttömäiseltä jos puhutaan moottoripyörästä), katsoin aiheelliseksi vielä muistuttaa kuka hänellä on apuna: "sano sitten mitä pitää tehdä, eläkä pidä minkään asian hoksaamista itsestään selvänä!". "Ei tulis mieleenkään..." Eli kaikesta päätellen tajunta toimi ainakin niin hyvin ettei kuvitellut apuna olevan joku tallikavereista.

No irroittelu meni suht hyvin, jossain vaiheessa S käski meikäläisen pitämään takarengasta paikallaan jotta saa irroitettua taka-akselin, tosin siinä vaiheessa kun akseli oli irtoamassa erehdyin toteamaan, että kohta tuo 'tikku' putoaa.. Siitä sainkin sitten kuulla koko loppuprojektin ajan: " Anna se tikku, jota jotkut kyllä erehtyvät kutsumaan taka-akseliksi..." Jäy-jäy.. no, minkäs minä sille mahdan että sillä hetkellä kun huolestun siitä että osa on putoamassa, sanon sanan joka ekana tulee mieleen, ja mieleen tuli että tuo taka-akseli näytti mielestäni aivan metalliputkelta eli tikulta.

Kokoon kasaaminen sujui ongelmitta, jopa niin hyvin että siinä vaiheessa uskaltauduin kysymään missä vaiheessa alkaa se pottumaisen vaikea vaihe joka on aiheuttanut projektin venymisen, vanumisen ja paukkumisen... No vastaus oli että yksin tehdessä homma on reilusti vaikeampaa (epäilemättä) mutta lähinnä kyse oli vain viitseliäisyydestä... Niinpä..

Puutaheinää

Elääkö koko maailma 30-kriisiään vai mikä on?? Tuntuu pahalta katsella ympärillä olevien ihmisten pahoinvointia (toki paljon hyvääkin tapahtuu) . Ihmissuhteet ovat jatkuvaa vääntämistä (hei! Väittikö joku joskus niiden olevan helppoja?). Ne kenellä on tunteita yrittää haudata niitä koska kohteet on 'vääriä' ja ne keneltä puuttuu tunne yrittävät herätellä niitä mitä kinkyimmillä tavoilla. Ne kenellä elämä sujuu hyvin miettivät missä vika kun tuntuu liian hyvältä ja ne kenellä menee päin helvettiä ovat tyytyväisiä, sillä olihan tämä ennustettavissa ettei mikään onnistu..

Mutta onneksi huomenna saan olla todistamassa kun kaksi kaunista ja ihanaa ihmistä sanoo toisilleen 'Tahdon!', tämä ylläpitää uskoa siihen että jotain hyvää on ja pysyy..

Edit:*note* Älä koskaan suostu kaasoksi vain sen takia että joku pyytää..

So called Reilu Meininki

Jep.. Tänään sitten operaattorini ilmoittaa tällaisesta, muuten ihan jees, mutta arvatkaapas huviksenne olenko laittanut mihinkään talteen niiden kolmen soittaneen telemarkkinoijan numeroita joista nämä puhelut ovat tulleet (tosin yksi tuli salatusta numerosta).. Hiukkako harmittaa, varsinkin kun viimeisen jälkeen on tullut jo kymmenen muuta puhelua niin ettei numero ole jäänyt puhelimen muistiin..

Toisaalta ihmettelinkin kauanko nämä saavat jyllätä ennenkuin kukaan älähtää.. no nyt älähtivät.. tosin hiukan toisella tapaa kuin toivottavaa.. Vaikka tietysti onhan tämä "päänahanmetsästys" tavallaan kivaa...
Joten kaikki telemarkkinoijat soittamaan numeroon 04453*******

Sairas mieli

Tuntuu että viime aikoina uutiset ovat olleet täynnä pelkkiä kulonuhreja. Masentavaa. Eilen tuli neloselta vielä dokkari nuoresta naisesta joka oli isänsä seksiorjana vuosikausia. Sairasta.

Mikä saa ihmisen tekemään pahaa toiselle? Herääkö joku jonain aamuna päässään ajatus: raiskaampa tänään oman tyttäreni..? Sodat ja ns. sodankäynnin ymmärrän jollain tasolla, terroriteotkin ymmärrän siinä mielessä että terroristit varmasti kokevat jonkin oikeutuksen teolleen, he eivät ole saaneet sitä minkä mielestään ansaitsevat. Mutta sitten nämä kaikki muut kieroutuneet mielet. Rikoksen ymmärtää jos sittä on rikolliselle jotain hyötyä. No onhan insestissä tietysti se 'hyöty' että tekijä tyydyttää tarpeitaan välittämättä mitä teko toiselle tekee. Eihän rikollinen yleensä mietikään mitä kohteelle tapahtuu. Harvassa ovat ne Robin Hoodit jotka vievät vain rikkailta ja antavat hyödyn köyhille. Kyllä se oma napa on aina lähin riippumatta keneltä viedään.

Jotenkin tekisi mieli paeta koko pahaa maailmaa jonnekin autiolle saarelle ilman uutisia. Keräilisin kookospähkinöitä ja pyydystäisin kalaa ja eläisin vain itselle..

ehe-ehe

näinhän se on...

kostean aamun ääniä

Tänään tunnun olevan jotenkin herkkä äänille. Viime yönä heräsin taas kesken unen kun koira läähätti liian lujaa. Heitin reppanan sumeilematta pihalle, onnksi S oli vielä hereillä ja piti huolen että hölmistyneen näköinen koira pääsi takaisin sisälle nukkumaan. Kumma juttu muuten minkä takia minä aina herään siihen että koira läähättää (se kun ei pyydä muulla tavoin ulos tarpeilleen kuin läähättämällä) S ei kuule muuta kuin sen jos koira tulee sängyn viereen tuijottamaan häntä ja läähättää siinä 5 cm päässä kasvoista. Tosin niissä tilanteissa herää jo siihien löyhkään. Itse tosiaan reagoin muuttuneeseen läähätykseen, kynsien rapinaan lattialla (jos olen sikeässä unessa niin havahdun siihen että koira tassuttelee makkarin ovelle katsomaan eikö kukaan huomaa että pitäis päästä ulos), samoin havahdun siihen jos koira alkaa oksentaa toisessa huoneessa, ne syvältä kurkusta kumpuavat *gumph, gumbh, gumbhh.. gähöh gägöh*-äänet herättävät vaikka mistä krapulaunesta...

Mutta siis muutenkin olen tänään aistinut taas ääniä herkemmin. Katsellessani ykkösen ihastuttavaa englantilaissarjaa (en minä tiedä mikä se on nimeltään...!) pysähdyin kuuntelemaan vaimeaa jyrinää.. Oho, ukkonen näköjään.. ei salamoinut, ei edes kunnolla satanut, mutta jytisi.. Äsken mennessäni keittämään aamupuuroa (jep, kello on kohta yksitoista) kuuntelin jääkaapin pitämää konserttoa *psjiiiiihh.. knak, knak, briiiiiiiiisth* kai se yrittää ilmoittaa että voisin heittää kaikki vanhat ruuat pois ja hommata jotain uusia tilalle.. Toivon sen olevan sitä, eikä merkki siitä että jääkaappi olisi hajoamassa...

Korvien väliä ja vähän muutakin

Viittasin tuohon korvien välin vaikutukseen ihmiseloon jo tuossa hiukan aiemmin. (Huomaattekos kuinka luotan teidän lukevan minua kun viittailen jo päivän parin takaisiin juttuihin). Tämä päivä on nyt sitten mennyt enempi muiden kuin ahdistusta aiheuttavien asioiden pähkäilyyn. Tai no tiettyä ahdistusta näistäkin tulee.. Eli kun ihmisen onnellisuus on todistetusti kiinni ihan vain omista haluista ja niiden toteutuksesta. Kun kaikki on mahdollista, avaimet menestykseen on annettu. Ja mitä tekee tämä onneton yksilö, istuu kaivamassa nenää (kuvainnollisesti onneksi) Ja yrittää löytää syyllistä epäonnistumiseen kaikkialta muualta paitsi itsestään..
Mikä meitä oikeasti pidättelee?? Aiheesta kurjuuden maksimointi on kirjoitettu jo niin monta kertaa. Joka kerta syytä on etsitty jostain muualta kuin siitä yksilöstä joka sieltä peilistä tuijottaa joka aamu. Vaikka jopa tiedostetaan, että muita voidaan vaatia muuttumaan vaikka ja kuinka, mutta vasta sitten kun se muutos potkaistaan käyntiin kunnolla omalla kohdalla, sitten vasta alkaa tapahtua. Enkä nyt todellakaan tarkoita että se muutos olisi se asuinpaikan muutos *murheet löytävät uudenkin osoitteen*, tai työpaikan vaihdos *kumma juttu jos edellisessä paikassa on assbitch työkaverina niin varmasti sellainen löytyy uudestakin*, eikä edes se lottovoitto poista murheita, korkeintaan siirtää niitä toiseen kohteeseen ja muuttaa hiukan.. Mutta mitä tapahtuu sitten kun se muutos saadaan loksahtamaan omien korvien väliin?? Ei maailma muutu hetkessä ruusunpunaiseksi ja asiat ala luistaa kuin vettä vaan. Suurin muutos on ehkä siinä, että se aika ja energia joka ennen on kulunut syyllisen etsimiseen itsensä ulkopuolelta ja tekosyiden keksimiseen miksi kaikki menee persiilleen, kulutetaan nyt asioiden hoitamiseen niinkuin niitä pitäisi hoitaa ja sen sijaan että päätä hakataan urakalla seinään istutaan alas ja mietitään mitä voisi tehdä toisin ettei se seinä nousisi uudestaan eteen..

Ei, en minä ole löytänyt viisasten kiveä enkä pudonnut yöllä sängystä. En voi väittää vielä edes toimivani oikein. Tiedänpähän vain ettei minulle tapahtuvat asiat ole kenestäkään muusta kiinni (sori vaan kaikki ketkä ajattelette koko maailman pyörivän teidän napojenne ympärillä), vaan itse olen vastuullinen onnestani tai epäonnestani. Ja arvatkaas mitä tänään päätin... Jep! I Will Do IT!!

Hellehulluus

Vaikka tänään onkin selkeästi viileämpi päivä kuin eilen/toissapäivänä ( kuten huomaa kun meikäläinen on viihtynyt paljon koneella). Olen havainnut että useimmilla meistä blogeja naputtelevista taitaa olla jotain helleangstia ilmassa. Eli en siis olekaan yksin murheideni kanssa: joten nyt voin masentua siitä etten olekaan erikoislaatuinen tapaus, ainakaan tässä kategoriassa.. No mutta siis asiaan. Päteekö se 80-luvulla väännetty hirvitysrenkutus 'helle'?? Laulu jossa kerrottiin kuinka helteellä koko maa on laiska ja saamaton ja kuinka pakkasesta suomalaiset tykkää.. Onko meidän geeneihimme rakennettu automaatio joka nostaa agstin pintaan niin hikisissä lakanoissa ilmenevinä painajaismaisina pyörimisinään ja muuten vaan pahoinvointina. Saammeko me heti lämpöhalvauksen kun lämpömittari kohoaa yli kahdenkymmenen. Vai onko tämä vain reaktiota siihen ettei tarvitse kuluttaa elimistön energiaa säilyäkseen lämpimänä ja ylläpitääkseen elintoimintoja..

Päivän positiivinen: S:n systeri jäi meille eilen yöksi saunan jälkeen. Aamulla surffaili sitten oikotiellä ja etuovella ja bongasi sieltä mukavan sinisen omakotitalon.. Eli Aatu saattaa sitten välillä päästä leikkimään sinisen talon nallea.. Täytyy tästä kohta lähteä ilta-ajelulle katselemaan mihin olivatten muuttamassa. Kuulemma pihassa kasvaa sitten luumupuita.. *virn* nam nam...

Kaukokaipuu

Voih, tänään tuli maailma lautasella ohjelmassa Thaimaan ruuat.. Tahtoo sinne kaukaiseen maahan syömään niitä ihania herkkuja, uppopaistettuja kaloja, rapeita pikkumustekaloja, ihania vihannesherkkuja, nuudeleita.. aaah.. täytynee alkaa suunnitella ensi talvelle matkaa kaukoitään.. viikko-kaks pelkkää syömistä ja nautiskelua.. Nam!

angstia

Kummallisia nämä viikonloput, vaikka tavallaan 'lomaillessa' arki ei eroa viikonlopusta, niin silti huomaan ahdistuvani juuri viikonloppuisin. Kaikkein ärsyttävintä on kun ahdistuksen aiheet ovat niitä joille oikeasti en vain voi mitään. Silti niistä pitää vetää herneet nenään ja saada puristava vanne keuhkojen ympärille. Olisi ehkä pitänyt sittenkin lähteä Tuskaan niin olisi voinut ainakin nostaa kännipäissään rähinän jonkun idiootin kanssa, mutta nyt täytyy vain jaksaa yrittää hymyillä ja olla kuin mikään ei olisi vialla..

Kumma juttu muuten sekin että kun muilla asiat mättää, he ottavat luurin kauniiseen käteen ja soittavat jollekulle, minä en voi, en osaa. Paskaakos minun murheeni kenellekkään kuuluu varsinkin jos eivät voi asiaan mitään tehdä. Pientä tunteiden tuuletusta voi kuitenkin tehdä näin kirjoittamalla. Kerätä säälipisteitä:"kun sillä on taas niin vaikeaa.." Ja kun oikeasti ei edes ole vaikeaa minkään muun kanssa kuin oman korvienvälin..

Motorola

Surffasin eilen sattumalta tänne ja päädyin luonnollisesti lukemaan tuon myynti-ilmoituksen. Hihiteltyäni aikani pyysin S:n lukemaan sen myöskin. Siinä sitten nauroimme vedet silmissä. Ai miksikö?? Veikkaan että jokainen joka on ollut tekemisissä tuon 'älypuhelimen' kanssa, joka by the way käyttää windowsin käyttöjärjestelmää, ymmärtää selittämättä. Muille on ehkä tuhra edes selittää.. Ai niin, jos joku haluaa kokeilla niin voin myydä yhden kappaleen kyseistä puhelinta, juu juu, kyllä se toimii... kunhan muistaa että vaarana on että puhelin on fiksumpi kuin käyttäjänsä.. *virn*

Häivähdys syksyä

Sitä on ollut jo pari päivää ilmassa. Ei enää sitä kuuman kosteaa helteilyä vaan kirpeää lämpöä. Juu, ampukaa minut, syysmasennus jyrää jo päälle.. Tietyllä tavalla on tietysti hyvä että kelit hiukan viilenee, itseä vain harmittaa kaikki se mikä on jäänyt tekemättä tämän kesän aikana: olen uinut vasta pari kertaa, grillaillut pari kertaa, ajanut pärrää pari kertaa, ollut terassilla pari kertaa.. Jotenkin tuntuu että koko pahuksen kesä on kiitänyt ohi ihan huomaamatta.. Toisaalta ketä voin syyttää ellen itseäni. No ehkä S:ää siitä ettei pääse mopoilemaan, mutta muuten.

Tämä on ollut poikkeuksellinen kesä. Ei siinä mielessä että olisin tehnyt töitä, niitä nyt on tehnyt muinakin kesinä, eikä siinä mielessä etten ole käynyt festareilla, en muutenkaan ole kaikkina kesinä niillä käynyt, mutta jotenkin.. Tänä kesänä olen ehkä enemmän kuin minään muuna kesänä ollut erossa ystävistä. Nähnyt kyllä satunnaisesti, soitellut, meilaillut. Mutta jos ei oteta lukuun muutamaa hetkeä shoppaillen ja katukahvilassa juoruten, niin en ole ollut ystävieni kanssa. En ole edes nähnyt pahemmin työystäviä, muutamaa koulutushetkeä lukuunottamatta.. Olenkohan erakoitumassa?

Tietyllä tavalla kaikkeen on luonnollisesti syypää tämä ihana talo ja piha josta ei jaksa/viitsi/halua lähteä mihinkään. Toisaalta, vaikka bussi kulkee tuosta 100 m päästä, se että ytimeen matkaamiseen kuluu sen kanssa suunnilleen tunti, on niin paljon helpompi hypätä omaan autoon ja hurauttaa liikenteeseen kuin lähteä viettämään päihteiden turruttamaa iltaa.. Maksani taitaa ainakin olla tyytyväinen muuttoon.. *virn*

Kunhan ensi viikonlopun häät on saatu pois päiväjärjestyksestä (kesän toiset, eikä vieläkään omat) suuntaan kaiken keskittymiseni elokuun lopun Göteborgin matkaan. Iltapukua, ihania ihmisiä, vuoden energian imeminen itseensä..

Ärrsytys...

Ymmärrän kyllä nuorison angstin, ymmärrän graffitit ja kapinan auktoriteettejä vastaan. Mutta ihan kaikkea en ymmärrä!!! Ajelin tuossa hetki sitten Päiväkummun uuden asuinalueen läpi. Kauniita puutaloja, puisia rivitaloja ja pienkerrostaloja, todella kaunista seutua... Kunnes käännyn mutkasta ja katse osuu erään talon seinään toisen kerroksen kohdalle: Joku älykääpiö on käynyt rustaamassa seinään tagi-sotkuja. Voin vain kuvitella sen mielipahan mikä tuohon taloon muttavalla on. Vaikka seinä maalattaisiin (kuten varmaan tehdäänkin) niin tiedän puusta materiaalina sen verran että nuo mustalla maalilla punaiseen seinään tehdyt töhryt tulevat kuultamaan sieltä aina läpi. Jotenkin tuolle uudelle alueelle oli heti lyöty slummin leima, vaikkei sielä vielä edes kukaan asunut. Ymmärrän kyllä tosiaan jossain määrin kun harmaita betoniseiniä tuhritaan, vielä paremmin ymmärrän sen että niihin maalataan hienoja graffiteja, mutta sitä en ymmärrä miksi kauniit uudet puutalot täytyy sotkea. Voihan tietysti olla että syyllisenä on joku angstinen kakara jonka kiipelypaikalle talot on rakennettu, mitään muuta syytä en voi ymmärtää.. Tosin tuonkin angstin olisi voinut purkaa jotenkin muuten..

oinaspässi...

testing testin...

You are 80% Aries

How much do you match your zodiac sign?

Massutusta

Voi tätä pahaa maailmaa. Uutisista tulee vain pahoja juttuja, niitä ei jaksa edes kommentoida, joten jotain hiukan positiivisempaa..

Eilen hellepäivän ratoksi teki mieli jotain hyvää. Kaivelin sitten hetken kaappeja ja päädyin syömään kauramössöä, eli: kaurahiutaleita "raakana", sokeria ja tilkka maitoa. Toisinaan mössö on hyvää runsaassa maidossa, toisinaan maitoa taas vain sen verran että hiutaleet kostuvat.. namia!! Tuota mutustellessa aloin sitten miettiä mitä kaikkia herkkuja muksuna tuli syötyä ja mieleen tulivat ainakin korppu-kahvi ja marjahyve ja tietysti talkkuna. Kumma juttu muuten minkä takia noita juttuja tuli mutusteltua pääsääntöisesti kesäisin?? Huomenna voisinkin oikeastaan ostaa sokerikorppuja ja tehdä tuota korppukahvia, eli niille ketkä eivät tiedä niin tuo siis tarkoittaa sitä että kahvikupilliseen 'liotetaan' niin paljon korppua että koko kahvi imeytyy korppuihin jotka sitten syödään lusikalla mutustellen.. Melkein yhtä hyvää kuin köyhät ritarit..

hassuja juttuja

Hassu juttu, miten erilaiselta voi iho näyttää ennen ja jälkeen kosteuden...













Katsokaas vaikka tässä, kumpikin kinttu on saanut yhtä paljon aurinkoa, kumpaankaan ei ole käytetty itseruskettavaa.. toiselle on vain tehty Mary Kay taikatemppu... :) Huisaa...

Your Inner European is Irish!

Sprited and boisterous! You drink everyone under the table.

Who's Your Inner European?

kuu ja aurinko

päätä kääntämättä pystyi näkemään sekä auringon että kuun.. samaan kuvaan en sentään onnistunut mahduttamaan....

Mitä minusta tulee isona..

Mietiskelin illan viiletessä, ruokaa laittaessa, Tortilla Soupin jälkimainingeissa, tiesinkö jo lapsena mitä minusta on tulossa isona? En voi väittää että alle kouluikäisenä tai ala-asteella olisi ollut selvät sävelet mitä aion eläissäni tehdä, mutta ilmeisesti jokin alitajuntainen aavistus on varmasti ollut, sillä kun miettii mitkä ovat olleet mielileikkejäni tuolloin niin.. Niin, onko mielessä käynyt aavistus tulevasta vai olenko vain elänyt toteuttaen 'ennustusta'. Mitä sitten leikin? Eräs suosikeistani oli "Seriffin tytär". No, itse en kuulu poliisivoimiin, vaikka sitä joskus haikailinkin., mutta äitini on nykyään virkavallan palveluksessa. Robe & Poke, itse tykkäsin enemmän olla 'pahiksena', vaikkakin vankilassa oli sitten ilkeämpi olla.. ja täytyy myöntää ettei elämäni ole sujunut ilman pienoisia kahnauksia lakien kanssa..

Se mitä odottelen mielenkiinnolla on viimeisen suosikkini toteutuminen, olin nimittäin metsänkuninkaan tytär jolla oli valta hallita tuulen liikkeitä.. Pitäisiköhän hakea ilmatiteteenlaitokselle töihin... *virn*

meem-meem

heh, tää oli kiva. Bongasin sen täältä.

13 asiaa, joista pidän
- murmelini
- ystävät
- aurinko
- vapaapäivä
- sauna
- moottoripyörä
- uiminen
- rockmusiikki
- kesäyöt
- valokuvaus
- jäätelö
- netti
- tanssiminen

12 elokuvaa
- Sormusten herra-trilogia
- Asfalttisoturit
- Kuuma tanssi
- Häijyt
- Matrix-trilogia
- Esa ja Vesa
- Leijonakuningas
- Pulp Fiction
- Veren vangit
- Kala nimeltä Wanda
- 101 Dalmatialaista
- Ice Age

11 idolia/esikuvaa
- Mary Kay Ash
- Shanya Twain
- Ann Wallblom
- Christina Edeforss
- Raija Kallio-Majanen
- Elisabet Rehn
- Veikko Hursti
- Toni Haimi
- Äiti Teresa
- Serkkuni Malek
- Popeda *virn*

10 fyysistä asiaa
- Kävely
- Rullaluistelu
- Tanssi
- Rakastelu
- Uinti
- Kosketus
- Suutelu
- Hyppiminen
- Venyttely
- Muutto

9 hyvää ystävää
- Sami
- Suski
- Heidi
- Marika
- Hanna
- Marja
- Eija
- Heidi (toinen)
- Suski (toinen)

8 lempiruokaa/juomaa
- Pippuripihvi
- Vesi
- Lasagne
- Wokki
- Tumma olut
- Pasta
- Cappuchino
- Savukala

7 ihmistä, jota haluaisit suudella
- S
- + 6 salaista fantasiaa.. *virn*

6 asiaa, jotka ärsyttävät
- Hyttyset
- Liikenteessä kiilaajat
- Jankuttajat
- Korkea bensan hinta
- Huijarit
- Paarmat
- Levät

5 asiaa, joita kosketan joka päivä
- Aatu
- vesihana
- kahvikuppi
- hiukset
- peitto

4 tv-sarjaa, joita seuraat
- Todistettavasti syyllinen
- C.S.I
- Sinkkuelämää
- Dharma & Greg

3 asiaa, joihin pukeudun päivittäin
- Pikkupöksyt
- Oloasu/t-paita
- Hiusleksu

2 julkkista, joihin olen ollut ihastunut
- Juha Lehti
- Patrick Swayze

1 asia, jonka haluan kaikkien tietävän minusta
- Näiden vastausten keksiminen oli yllättävän vaikeaa

kuin mökillä

Tarkoitus oli lähteä viikonlopuksi mökille.. Tarkoituksena juu.. no perjantaina töistä tullessani oli S:llä auto levällään, korjaili kuulemma ilmastointia.. No.. Jossain vaiheessa kuului sitten helvetillinen kiroilu: Pultti katkes.. juu, älkää vaan kysykö mikä pultti ja mistä, mutta sadattelu oli sitä luokkaa että tiesin ettei hyvä heilu.. No loppu hyvin kaikki hyvin, jollain ihmeellisen hyvällä onnella masiina ja näin ollen autokin saatiin kasaan, mutta sinne mökille.. niin...

Miksi suotta ajaa 170 km ruuhkassa kun voi yhtä hyvin käyttää koko tuon autoiluun kuluvan ajan ottaen aurinkoa ja nauttien elämästä.. Eli jäimme kotiin nauttimaan "mökkielämästä".. Nyt on tänään saunottu ja sitä ennen avattu grillikausi, sitä ennen muutama tunti muurikkapannun kunnostusta, sitä ennen nautiskelua auringon paisteessa lötkäillen, sitä ennen läheisen uimarannan katsastus, sitä ennen auringossa makoilua, sitä ennen nurmikon leikkuu ja sitä ennen herääminen vastakeitetyn kahvin tuoksuun...

Aah!! Tämä se vasta on mökkielämää..

Kun ahdistaa

Tätä on joskus ennenkin pähkäilty: Kurjuuden maksimointia. Minkä kumman takia sitä ihminen ei osaa nauttia siitä hyvästä mitä on vaan kehittelee sen pahan olon vaikka mistä.. Toisaalta eihän aina ole kyse kehitellystä pahoinvoinnista, joskus asiat vaan kaatuvat päälle, ja sitten kun kaatuminen alkaa tuntua mahdottomalta menee vati nurin..
Vaikka sitä tietäisikin että niskaan satava paska on omaa syytä, niin kuinka paljon oikeasti täytyy jaksaa kestää?? Missä vaiheessa on oikeutettua ottaa se puukko ja lipsutella ranteet auki. Tai suoralla tiellä tehdä väistöliike vastaan tulevan rekan eteen. Missä vaiheessa voi heittää hanskat tiskiin ja antaa periksi. Olen aina pitänyt itsemurhaan pakenevia pelkureina, mutta entä jos ei oikeasti enää näe keinoa päästä ulos. Entä jos kulissit eivät enää jaksa kantaa. Entä jos mikään ei enää tunnu miltään paitsi pahalta. Entä...

Apua eläimille

Kouvolan seudulla on ihmisyys saanut inhottavia piirteitä eläinten huonon kohtelun puitteissa. Eiköhän kaikki eläinrakkaat auteta asiaa..

paahtuu...

höh... piti lisätä tänne kuva.. muttei tuo masiina taas toimi.. :(

Lihasoppaa

Mahtava päivä, hellelukemat paahtopaikassani lähentelevät varmaan jo 40 astetta joten piti välillä hetkeksi tulla sisälle viilentymään.. Elkää kuvitelkokaan että mitenkään valittaisin tuota paahdetta, siitä ei ole kyse, en vain halua uudestaan sunnuntaista auringonpistosta..

Sisään poiketessa totesin etten ole vielä einehtinyt mitään tänä aamuna. Niinpä tein löytöretken jääkaapille ja löysinkin melkoisen mielenkiintoisen uuden "kesäherkun": Pirkka Lihasoppa.. eli se valmis pussisoppa, tuon olin kertaalleen lämmittänyt ja laittanut jämän jääkaappiin, nyt nälissäni kun maistoin lusikallisen jääkaappiviileää soppaa niin totesin sen olevan juuri sopivan suolaista ja ah niin ihanan vilpoisaa tällaiseen kuumaan päivään... ja ennenkuin huomasinkaan oli kattila tyhjä.. NAM!

kohta sataa..

ilman väri on jotenkin outo.. Pahus kun ei taaskaan saa tallennettua sävyjä oikein.. Sade ei tekisi tähän väliin yhtään pahaa, raikastaisi ilman huomista auringonpalvontaa varten...

tutkitaan....

amorin nuolia ja pistoksia

Kesän paras viikonloppu takana:
Lauantaina nautiskelua auringosta sekä ystävien häät.. ihanan selkeän yksinkertaista.. Morsian oli kaunis, sulhanen näytti komealta ja sää suosi juhlaväkeä (tietysti mukaan mahtui se hedelmällisyyttä lupaava vesisade). Jatkoille päädyttiin frendin kolmekymppisille makasiineille, josta sitten kotiutuminen erittäin extreme reittiä.. huh.. onneksi ei sattunut matkalla mitään.. ;)

Sunnuntaina sitten elvyskelin krapuloista aurinkoa palvoen, ja luonnollisestikin tarpeellinen nesteytys sekä hatulla suojautuminen unohtui, joten lopputulos oli auringonpistos (ei tee hyvää nukahtaa aurinkoon). Piti lähteä frendien kanssa suokkiin, no muu porukka meni minä en.. Iltapäivällä oli vielä vuorossa asiakkaalle meno porvooseen.. tuolla matkalla oikeasti auringon pistos vasta sitten jyräsi päälle, päätä jomotti niin ettei meinannut eteensä nähdä. Kotiin päästyäni S paapoi tuomalla juotavaa ja kostuttelemalla pyyhettä otsalleni viilennykseksi. Aamulla olinkin sitten jo ihan kunnossa hyvin nukutun yön ja runsaan nesteytyksen ansiosta.

Tänään on tullut nautittua hiukan lisää aurinkoa ja naureskeltua meidän "vauvoja". Pikkuiset kun tekevät ensimmäisiä lentoharjoituksiaan.. voi kuinka vaikealta voi näyttää parin metrin lento.. mutta tästä kaverista ainakin tulee isona maantiekiitäjä...

hassua...

Outo fiilis, taas... Huomata että blogiani luetaan. Tokihan laskuri on auttanut havaitsemaan että täällä ramppaa väkeä kuin paremmissakin saleissa, mutta jotenkin kuvittelin että kävijät ovat vain tuttujani.. Nyt 'harhauduttuani' Blogilistan-infoon havaitsin, että jotkut ovat jopa tilanneet minut... Hämmentävää... Toisaalta tietysti erittäin mairittelevaakin, jos jätetään huomiotta tuosta kasautuvat paineet. Kun kerran blogiani jotkut lukevat niin minullahan on silloin vastuu tuottaa sellaista sisältöä joka houkuttaa heitä lukemaankin...

Toisaalta, parasta tuotosta taitaa tulla juuri silloin kun kirjoittaminen on vapaasti soljuvaa ajatusten virtaa tekotärkeän pakkotuottamisen sijasta...

(edit) .. sen siitä saa kun on "ammattiblogi" ja tämä priva.. meni sitten äsken teksti väärään paikkaan...

perrrjantai

Tämä viikko on ollut aivan sekaisin.. siis pääni. Keskiviikon hurautus pohjanmaalle sotki muuten muka järjissään olevan sisäisen kalenterin niin että olen tässä koko tämän päivän kuvitellut eläväni milloin viikonloppua, milloin maanantaita.. No ehkäs tämä tästä rauhottuupi...

Eilen näin pitkästä aikaa frendin joka on lomalla kotosuomessa. Mahtavaa huomata kuinka joidenkin kanssa vaan mikään ei muutu vaikka ei pitkään aikaan näe, eikä edes hirvittävän säännöllisesti pidä yhteyttä. Ei mennyt kauaa kun oli pintapuolisesti päivitetty mitä oli tapahtunut viimeisen vuoden aikana, ja päästy normaaliin pähkäily-naureskelu-vaiheeseen.

Keskustelu ajautui jossain vaiheessa aiheeseen onnellisuus. Kuinka ollakaan kaikilla taitaa olla sama tavoite elämässäään, itse ainakin myönnän tavoittelevani tuota olotilaa jatkuvasti. Entäs kuka on vastuussa kenenkin onnellisuudesta?? Kuinka yritämme usein miellyttää muita oman onnellisuutemme kustannuksella. Totesimmekin vanhan viisauden; kun lopettaa muiden miellyttämisen ja asioiden 'pakkotekemisen' voi itse muutta onnellisemmaksi. Tosin tuo ei ole helppoa, sillä takuuvarmasti saa negatiivista palautetta sitten niiltä joita ei yritä miellyttää, mutta olenko minä vastuussa muiden onnellisuudesta?? Jos en tavoitteellisesti tee toisten elämästä vaikeaa, niin käsittääkseni en ole vastuullinen siitä mitä muut elämällään tekevät. Mutta tosiaan, tämähän oli jo vanha totuus...

Nyt sapuskakauppaan ja sitten laittelemaan juttuja valmiiksi huomisia häitä varten..