Kummallisia nämä viikonloput, vaikka tavallaan 'lomaillessa' arki ei eroa viikonlopusta, niin silti huomaan ahdistuvani juuri viikonloppuisin. Kaikkein ärsyttävintä on kun ahdistuksen aiheet ovat niitä joille oikeasti en vain voi mitään. Silti niistä pitää vetää herneet nenään ja saada puristava vanne keuhkojen ympärille. Olisi ehkä pitänyt sittenkin lähteä Tuskaan niin olisi voinut ainakin nostaa kännipäissään rähinän jonkun idiootin kanssa, mutta nyt täytyy vain jaksaa yrittää hymyillä ja olla kuin mikään ei olisi vialla..
Kumma juttu muuten sekin että kun muilla asiat mättää, he ottavat luurin kauniiseen käteen ja soittavat jollekulle, minä en voi, en osaa. Paskaakos minun murheeni kenellekkään kuuluu varsinkin jos eivät voi asiaan mitään tehdä. Pientä tunteiden tuuletusta voi kuitenkin tehdä näin kirjoittamalla. Kerätä säälipisteitä:"kun sillä on taas niin vaikeaa.." Ja kun oikeasti ei edes ole vaikeaa minkään muun kanssa kuin oman korvienvälin..
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti