Korvien väliä ja vähän muutakin

Viittasin tuohon korvien välin vaikutukseen ihmiseloon jo tuossa hiukan aiemmin. (Huomaattekos kuinka luotan teidän lukevan minua kun viittailen jo päivän parin takaisiin juttuihin). Tämä päivä on nyt sitten mennyt enempi muiden kuin ahdistusta aiheuttavien asioiden pähkäilyyn. Tai no tiettyä ahdistusta näistäkin tulee.. Eli kun ihmisen onnellisuus on todistetusti kiinni ihan vain omista haluista ja niiden toteutuksesta. Kun kaikki on mahdollista, avaimet menestykseen on annettu. Ja mitä tekee tämä onneton yksilö, istuu kaivamassa nenää (kuvainnollisesti onneksi) Ja yrittää löytää syyllistä epäonnistumiseen kaikkialta muualta paitsi itsestään..
Mikä meitä oikeasti pidättelee?? Aiheesta kurjuuden maksimointi on kirjoitettu jo niin monta kertaa. Joka kerta syytä on etsitty jostain muualta kuin siitä yksilöstä joka sieltä peilistä tuijottaa joka aamu. Vaikka jopa tiedostetaan, että muita voidaan vaatia muuttumaan vaikka ja kuinka, mutta vasta sitten kun se muutos potkaistaan käyntiin kunnolla omalla kohdalla, sitten vasta alkaa tapahtua. Enkä nyt todellakaan tarkoita että se muutos olisi se asuinpaikan muutos *murheet löytävät uudenkin osoitteen*, tai työpaikan vaihdos *kumma juttu jos edellisessä paikassa on assbitch työkaverina niin varmasti sellainen löytyy uudestakin*, eikä edes se lottovoitto poista murheita, korkeintaan siirtää niitä toiseen kohteeseen ja muuttaa hiukan.. Mutta mitä tapahtuu sitten kun se muutos saadaan loksahtamaan omien korvien väliin?? Ei maailma muutu hetkessä ruusunpunaiseksi ja asiat ala luistaa kuin vettä vaan. Suurin muutos on ehkä siinä, että se aika ja energia joka ennen on kulunut syyllisen etsimiseen itsensä ulkopuolelta ja tekosyiden keksimiseen miksi kaikki menee persiilleen, kulutetaan nyt asioiden hoitamiseen niinkuin niitä pitäisi hoitaa ja sen sijaan että päätä hakataan urakalla seinään istutaan alas ja mietitään mitä voisi tehdä toisin ettei se seinä nousisi uudestaan eteen..

Ei, en minä ole löytänyt viisasten kiveä enkä pudonnut yöllä sängystä. En voi väittää vielä edes toimivani oikein. Tiedänpähän vain ettei minulle tapahtuvat asiat ole kenestäkään muusta kiinni (sori vaan kaikki ketkä ajattelette koko maailman pyörivän teidän napojenne ympärillä), vaan itse olen vastuullinen onnestani tai epäonnestani. Ja arvatkaas mitä tänään päätin... Jep! I Will Do IT!!