perrrjantai

Tämä viikko on ollut aivan sekaisin.. siis pääni. Keskiviikon hurautus pohjanmaalle sotki muuten muka järjissään olevan sisäisen kalenterin niin että olen tässä koko tämän päivän kuvitellut eläväni milloin viikonloppua, milloin maanantaita.. No ehkäs tämä tästä rauhottuupi...

Eilen näin pitkästä aikaa frendin joka on lomalla kotosuomessa. Mahtavaa huomata kuinka joidenkin kanssa vaan mikään ei muutu vaikka ei pitkään aikaan näe, eikä edes hirvittävän säännöllisesti pidä yhteyttä. Ei mennyt kauaa kun oli pintapuolisesti päivitetty mitä oli tapahtunut viimeisen vuoden aikana, ja päästy normaaliin pähkäily-naureskelu-vaiheeseen.

Keskustelu ajautui jossain vaiheessa aiheeseen onnellisuus. Kuinka ollakaan kaikilla taitaa olla sama tavoite elämässäään, itse ainakin myönnän tavoittelevani tuota olotilaa jatkuvasti. Entäs kuka on vastuussa kenenkin onnellisuudesta?? Kuinka yritämme usein miellyttää muita oman onnellisuutemme kustannuksella. Totesimmekin vanhan viisauden; kun lopettaa muiden miellyttämisen ja asioiden 'pakkotekemisen' voi itse muutta onnellisemmaksi. Tosin tuo ei ole helppoa, sillä takuuvarmasti saa negatiivista palautetta sitten niiltä joita ei yritä miellyttää, mutta olenko minä vastuussa muiden onnellisuudesta?? Jos en tavoitteellisesti tee toisten elämästä vaikeaa, niin käsittääkseni en ole vastuullinen siitä mitä muut elämällään tekevät. Mutta tosiaan, tämähän oli jo vanha totuus...

Nyt sapuskakauppaan ja sitten laittelemaan juttuja valmiiksi huomisia häitä varten..