Mikä ei tapa se vahvistaa.. Välillä vain tulee tuo täydellisen voimaton olo kun tuntuu että asiat kerta kaikkiaan potkivat päähän..
Vaikka olenkin jonkinasteinen adrenaliinifriikki, oli eilinen kokemus taas sellainen jonka olisi voinut mielummin jättää kokeilematta. Töistä lähtiessä kävin pankissa, ja suunnatessani kohti seuraavaa kohdetta jouduin kauhukseni huomaamaan keskellä neljän ruuhkaa autoni päättäneen luopua jarruistaan... Oli sellainen adrenaliinipiikki että oksat pois. Onneksi mitään ei onneksi sattunut, en kolaroinut kenenkään kanssa, ja onnistuin ajamaan auton "turvaan" takaisin työmaalle.. Mielummin moiset sävärit hankkisin vaikka kalliokiipeilystä tai sillalta laskeutumisesta tai.. ihan mistä vaan missä toiset ihmiset tai edes materia ole vaarassa.. Tällä hetkellä kun ei olisi halua tai varaa maksaa mitään ylimääräisiä kuluja..
Se mikä asiassa sinänsä oli positiivista, huomasin taas toimivani hyvin pakon edessä. Kun auto piti saada pysähtymään vaikkei jarruja ollut, onnistui. Kun piti järjestää asiat illan suunnitelmien toimimiseksi, onnistui. Eihän vastoinkäyminen tarkoita sitä että pitäisi pysähtyä kuin seinään tai lähteä parkuen toiseen suuntaan.. Se vaatii vain uudelleen organisoinnin ja ratkaisun löytämisen, näissä tapauksissa nopeasti..
Toivon vain että nyt asiat alkaisivat sujua hiukan helpommin. Reaktiokyky on testattu ja toimivaksi havaittu..
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti