Taas on se hetki, se kun houkutuksia tulee ovista ja ikkunoista.. Ja juuri kun tarvitsisin vahvistusta, tukea, ei majakaa näy missään. Outoa sinänsä, vaikka toisaalta mieleni huutaa apua, tukea ja turvaa, olen yllättävän rauhallinen. Yllättävän helppoa on jättää houkutukset huomiotta. Tai huomiotta ainakin siihen että saan apua ratkaisun tekoon. Poissa ovat ne tunteet kuinka "ihan vähän vaan" ottaisin maistiaisia. Ihan vähän vain kokeilisin ja lopettaisin jos siltä tuntuisi.
Vaikkei opastajani ole näkyvissäni, tuntuu että hän on mielessäni. Tukeni ja turvani. Silti kaipaisin kovin konkreettisia sanoja, ohjeita ja opastuksia..
Mutta näin saan taas huomata kuinka paljon vahvempi olen kuin ennen..
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti