ajatuksia täydestä kalenterista

Sen jälkeen kun omat päätökset ovat mielessä vahvistuneet, olen huomannut elämän ympärillä muuttuvan päätösten mukaisesti. Tiedän kirjoittaneeni tästä ennenkin, toistan silti yhä itseäni. Muutos elämässä on näköjään suuntaan tahi toiseen mahdollinen yksinkertaisesti siksi että sitä haluaa ja sen eteen on valmis tekemään töitä. Kun haluaa jotakin oikeasti ja tosissaan, tuntuu että koko maailma tukee tuota päätöstä (tai tekee kaikkensa estääkseen sen).

Viime viikko on osoittanut niin monella tasolla tämän maailman osallisuuden asioihin. Ajatukset voi muuttaa energiaksi ja jopa fyysiseksi tapahtumaksi, kun vain haluaa. Vaikka tietoinen minäni naureskelee asioille ja pyrkii lyömään niitä leikiksi, silti jokin varmuus sisälläni kertoo ettei kyse ole aina pelkästä toiveajattelusta tai vilkkaasta mielikuvituksestani.. Tai jos onkin, niin onko sillä suoranaisesti merkitystä..

Kalenterini on täyttynyt kuin itsestään. Olen huomannut avaavani suuni aivan eri tavalla kuin ennen. Ja kun kysyn saan yleensä myöntävän vastauksen. Odotan vain sitä kun voin täyttää kalenterini pelkästään omilla töillä. Ettei enää tarvitse ravata toimistolle. Toisaalta toki pelkään sitä että alkuinnon haihduttua tömähdän taas rankasti maan kamaralle kun vaaleanpunaiset siivet eivät kannakaan. Mutta toivon, uskon ja luotan että tällä kertaa motivaationi syy on toinen kuin aiemmin, että ole löytänyt sen syys johon "lahjaani" käytän saadakseni kaiken avun mitä tarvitsen. Yhdeksän vuotta etsin sitä syytä, väitin syyksi milloin perhettä, milloin vapautta, milloin taloudellista tasapainoa.. Todellinen syy on kuitenkin niin yksinkertainen kuin MINÄ. Nautin työstäni, nautin siitä huomiosta jota työni tuo tullessaan. Nautin siitä tunteesta mikä itselleni tulee kun näen kuinka vastapuoli katsoo peiliin ihastuksen ja ihmetyksen vallassa.. Vaikka minä olen vain välikäsi joka mahdollistaa asioiden tapahtumisen, olen samalla näille ihmisille SE henkilöitymä, se ruumiillistuma sille muutokselle mitä heissä ja elämässään voi tapahtua. SE on se syy, se motivaatio, se..

Olen tiedostanut hitaan muutokseni ns "kiltistä tytöstä" Diivaksi. Kilttinä tyttönä olen aina pyrkinyt nostamaan muut edelleni. Olen hokenut itselleni ja muille toiveeksi ja haluksi auttaa muita menestymään ja ehkä mahdollisesti menestymään sitä kautta. Ja juuri siksi olen myös hiljaa mielessäni syyttänyt muita siitä etteivät he halua menestyä, sillä jos he eivät menesty, en minäkään voi menestyä. Nyt kun olen alkanut ajatella itsekkäämmin, tavoitella tietoisesti niitä asioita jotka tekevät minut onnelliseksi. Asioita jotka tasapainottavat ja ruokkivat egoani oikealla tavalla, olen huomannut eteneväni. En tarkoita olevani diiva sikäli että jyräisin toiset jalkoihini. En pyri muiden edelle keinolla millä hyvänsä, sillä nyt tiedän olevani riittävän hyvä ilman kilpailuakin. Minun ei tarvitse todistaa kaikin tavoin olevani kelvollinen siihen tai tähän. Voin keskittyä siihen mistä pidän, minkä oikeasti osaan ja pyrkiä kehittymään siinä vielä paremmaksi.

En enää aio tehdä elämäni valintoja sen mukaan mitä pidän muille parhaina. Ajattelen itseäni, sillä itseni kanssa minun on elettävä koko loppuelämä. Muiden kanssa elän vain niin kauan kuin pidämme tilanteesta. Kun meillä on elettävänä vain tämä elämä löytääksemme onnen ja tasapainon tässä elämässä, en voi jäädä odottamaan sitä että joku muu tekisi elämästäni, taikasauvaa heilauttamalla, paremman ja onnellisemman. Minun on kannettava itse vastuu omasta onnellisuudestani.