Woi Widdu! Tämä oli se tunne jonka olin jo totaalisesti unohtanut pentukoiran kanssa. Tule kotiin pitkän työpäivän jälkeen ja ensimmäinen mitä näet oven avatessa on totaalisesti pilalle järsityt avokkaat.. Ei pänni eipä..Tuli tuosta sitten kiukuteltua S:llekin, vaikkei se suoranaisesti hänen vikansa ollut(eikö? Kuka sitten jätti vaatekomeron oven laittamatta säpiin niin että koira pääsi kenkien kimppuun)
No todellinen syy kiukutteluun on tämä jäytävä selkäsärky ja väsymys. Kumma kun aikuinen ihminen ei opi sanomaan ei.. Näpyttelyprojekti on saanut aikaan sen mikä oli tarkoituskin, elinrytmini on kääntynyt siihen että herään reilusti ennen kuutta, jopa niin että saan rauhassa loikoilla sängyssä ennenkuin on kömmittävä pukeutumaan ja meikkaamaan. Aamuruuhka ei saa mieltä iloiseksi, ainoa hyvä puoli on ajellessa kuunneltava cityn aamushow.. No, maanantai aamuna tein periaatepäätöksen (taas) jouluun asti annan "velttoilu aikaa". Nautiskelen rivityöntekijän eduista ja sen jälkeen taas täysi höyry päälle.. Ehkä siihen mennessä on tämä jäytävä syysmasis saatu tapettua, ellei se tapa minua sitä ennen.. Njääh!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti