Elämää on ..

Kun sitä olisi vain aikaa todentaa luettavaan muotoon.

Sain vihdoin ja viimein tarpeeksi elimistöni hiivapolitiikasta (jep, tää on juuri se juttu josta lääkärit sanoo olevan vain akkojen vaiva ja ilmenevän vain haarojen välissä) No anyway, itse koin olevani niiiin täyttä hiivaa koko ihminen, voihan olla että olen pahasti opiskellut biologiani aikanani väärin, mutta käsittääkseni naisen sukupuolielimet eivät ihan fyysisesti sijaitse myös päänahassa tai korvissa.. Jep, korvani vuotavat kuin viimeistä päivää ja kutina on sietämätön. Puhumattakaan hirvittävästä väsymyksestä, sumeasta kalvosta silmien päällä jne jne jne. Olen joskus vuonna miekka ja kirves pitänyt parin kuukauden tiukan hiivattomuus-dietin. Silloin tuo tuntui auttavan, joten eiköhän tuo auttaisi nyttenkin..

Ensimmäinen lähes hiivaton, jauhoton, sokeriton viikko takana. Eilen tapahtui ajattelematon virhe. Duunissa oli pöydällä iso malja marianneja. Ennenkuin edes ajattelin, olin laittanut karkin suuhuni. No, lipsahduksia sattuu, mutta se oli kertaluonteinen erehdys. Kahvinkin olen jättänyt kahta aamukahvikupillistani lukuunottamatta pois. Päivän mittaan tulee juotua teetä. Silti huomasin tänään sydämeni paukuttavan kuin viimeistä päivää. Olinkohan jotenkin liian uppoutunut tuohon tilausten naputteluun vai väsymyskö painaa.. no niin tai näin niin lienee aiheellista seurailla hiukan tuon pumpun toimintaa..

Mutta nyt siis jatkamaan kukkakaali-purjo-sellerisosekeiton tekoa..