Viime viikko oli rankka. Uusi työprojekti, uusi koira, uusi vaihe...
No aikaiset aamut on kivoja, muttei välttämättä silloin jos vieressä nyhjää yksi vaatimassa huomiota joka askeleella. Onneksi tuo paniikki siitä että mamma katoaa kesken kaiken, on viikon mittaan laantunut. Tällä hetkellä Wäiski vetää makkarissa sikeitä S:n vieressä omalla paikallaan. Siis omalla paikalla, ei sängyssä... *virn* Viikonloppu on ollut kovasti koirapainotteinen. Lauantaina kävimme nautiskelemassa ihanasta syyssäästä. Aatukin jaksoi tarpoa mukana tuon kolmen kilsan lenkin. Tosin vanhaherra pääsääntöisesti tyytyi katselemaan kun juniori viuhtoi pitkin peltoa ja yritti kaivautua kiinaan.. Silti ihana nähdä vanhuksen nauttivan pelto/metsä samoilusta kun vasta kuukaus sitten vajaan kilometrin tallustelu oli sisältänyt jo pari kolme kompurointia ja pahimmillaan kuperkeikkaa.. Eilen tein elämäni ensimmäisen syyskukkaistutuksen: Pari kanervapuskaa ja koristekaali. Pihan pahin myyränmylläys muutettiin kukkapenkiksi. Istutin pohjille pari Keisarin pikarililjaa joiden pitäisi olla ei-niin-suosittua-myyräherkkua, asettelin uudestaan kauniiseen järjenstykseen helmilijojen sipulit ja pari tulppaanin tapaista. Samoin aitan (tai siis se pihamme aitan oloinenrakennus) seinustalle istutin kymmenkunta yön kuningatarta ja totesin samalla että keväällä maahan lykkimäni sekalaiset tulppaanit päättivät sittenkin elää, joten vaihdoin niidenkin sipulit uuteen järjestykseen.. Eli keväällä pitäisi sitten olla seinustalla upeat kukat. Tuon kun pitäisi olla 'myyräproof' aluetta betonilaatikkona.. Katsotaan..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti