Kaikkea pientä

Ihmisen elämä voi olla pienestä kiinni. Pari päivää on mennyt hunningolle blogauksen kannalta kun kone sekosi.. ensin tökki kaikki muu, sitten kun alkoi muut toimia niin näppis simahti toissa päivänä.. No S joka on sairaslomalla kotosalla, oli sitten niin aktiivinen että pusaili masiinan kanssa koko päivän ja sai näppiksen taas toimimaan, ja nyt näyttää kovasti siltä että ainut syy oli oikeasti tietokoneen päällä latauksessa ollut kännykkä.. Wierd...

Kasvanut perheemme on hakenut oikeaa muotoaan. Ihana enkelimäinen Wäiski on osoittanut myös pikkupiruutensa. Kun 35kg 70cm säkäkorkeutta viritetään varhaisteineyden vimmaan tuntuu että huushollissa on äärimmilleen viritetty laukausua odottava tuhoase.. Onneksi poitsu pääsee meuhkaamaan pihalle omia aikoja, mutta eihän sielä ole kiva yksin peuhata.. Aatukin on innostunut taas keppien perään, eli sen verran on pojista toisilleen seuraa. Täytynee itse yrittää nipistää vähintään joka toinen päivä aikaa "pienen" peuhuuttamiseen. Itsellekin tekee kyllä vähintään tunnin ulkoilu päivässä hyvää.

Sen vain sanon että jos selviän seuraavista kolmesta viikkosta kunnialla, niin uskon kykeneväni mihin vain.. Otin taas vastaan tallennusprojektin jonka pitäisi kestää vajaan kuukauden (uskallan epäillä että menee pidempää) sitten on tulossa Habitare-messut ja näiden lisäksi pitäisi selvitä kunnialla niin omista töistä kun kurssin vetämisestä.. No, ainahan sitä sanotaan että nuorena jaksaa.. ja onneksi kaikki nämä hommat on niin vaihtelevia että ainakin mielenkiinto säilyy yllä...

Tänään pääsee pitkästä aikaa olkkoselle ystävän kanssa. Kyllä sitä on odotettukin..