Elämää on ..

Kun sitä olisi vain aikaa todentaa luettavaan muotoon.

Sain vihdoin ja viimein tarpeeksi elimistöni hiivapolitiikasta (jep, tää on juuri se juttu josta lääkärit sanoo olevan vain akkojen vaiva ja ilmenevän vain haarojen välissä) No anyway, itse koin olevani niiiin täyttä hiivaa koko ihminen, voihan olla että olen pahasti opiskellut biologiani aikanani väärin, mutta käsittääkseni naisen sukupuolielimet eivät ihan fyysisesti sijaitse myös päänahassa tai korvissa.. Jep, korvani vuotavat kuin viimeistä päivää ja kutina on sietämätön. Puhumattakaan hirvittävästä väsymyksestä, sumeasta kalvosta silmien päällä jne jne jne. Olen joskus vuonna miekka ja kirves pitänyt parin kuukauden tiukan hiivattomuus-dietin. Silloin tuo tuntui auttavan, joten eiköhän tuo auttaisi nyttenkin..

Ensimmäinen lähes hiivaton, jauhoton, sokeriton viikko takana. Eilen tapahtui ajattelematon virhe. Duunissa oli pöydällä iso malja marianneja. Ennenkuin edes ajattelin, olin laittanut karkin suuhuni. No, lipsahduksia sattuu, mutta se oli kertaluonteinen erehdys. Kahvinkin olen jättänyt kahta aamukahvikupillistani lukuunottamatta pois. Päivän mittaan tulee juotua teetä. Silti huomasin tänään sydämeni paukuttavan kuin viimeistä päivää. Olinkohan jotenkin liian uppoutunut tuohon tilausten naputteluun vai väsymyskö painaa.. no niin tai näin niin lienee aiheellista seurailla hiukan tuon pumpun toimintaa..

Mutta nyt siis jatkamaan kukkakaali-purjo-sellerisosekeiton tekoa..

Takana loistava viikonloppu

ihana viikonloppu, löhöten, kävellen, syöden ja lähes uiden.. Ei siitä sen enempää

Vieraantumisia

Viimeisen parin viikon aikana on tapahtunut paljon, todella paljon. Eräs ehkä tietyllä tavalla merkityksellisin asia on tämän kirjoittamisen vähentymienen. Pähkäilen edelleen asioita kuten ennenkin, mutten vain ehdi istumaan koneen äärelle muokkaamaan niitä tallentuvaan muotoon. Toisaaltahan tämä on jopa harmillista (vaikka kaikki ne jotka väkisin joutuvat lukemaan juttujani huutavat hurraata) osa ajatuksista kun tulee ja menee jos niitä ei taltioi mihinkään 'todelliseen' muotoon... Toisaalta, ehkäpä kaikkien ajatusten ei ole tarkoitus jatkaakaan elämäänsä tässä maailmassa..

Osaltaan kiireeni, tai siis bloggailemattomuuteni aiheuttaa tuo täystuho tornado joka tänään oli sitten lopullisesti päättänyt pistää Vanhan herran paikan päreiksi.. No saa sitten pojat ihmetellä missä makaava kun ei ole enää pehmyttä paikkaa.. tai on jos tykkään rouhevuoteesta, vaahtomuovipatja kun on parin sentin paloina.. Heti kun löydän mihin piilotin turvaan kameran siirtopiuhan niin laitan kuvia nähtäville näistä tuhoista. Eihän näitä tuhoja kestäisi jos tuo otus ei muuten olisi niiiiin ihana.. JA mikä parasta, Aatu on herännyt aivan uuteen eloon. Ai niin, eikös joku fiksu joskus väittänyt ettei koirat diggaa sitrushedelmistä?? No meillä ainakin pojat juo pitkin päivää appelsiinin makuisia c-vitamiiniporeita... jos laittaa vierekkäin kupit joissa toisessa on poretabletti ja toisessa ei niin taatusti nuo kaksi kahjoa haluavat juoda sitä maustettua..

Huomenna pitäisi mennä taas pitkästä aikaa messuilemaan. Onneksi nyt on "rennot" messut, eli ei tarvitse päivystää osastolla, vaan voi ihmetellä toimintoja pitkin poikin muutoin.. Ehkäpä sieltä tarttuu löytöjä mukaan.. who knows.. Ai niin ja seuraavana perjantaina on sitten kynttiläilta, eli näin avoin kutsu kaikille syksyisille kynttiläfriikeille, perjantaina meille uppoutumaan syyspimeyden karkoittajien ihmeelliseen maailmaan...

Käpy kärysi

Woi Widdu! Tämä oli se tunne jonka olin jo totaalisesti unohtanut pentukoiran kanssa. Tule kotiin pitkän työpäivän jälkeen ja ensimmäinen mitä näet oven avatessa on totaalisesti pilalle järsityt avokkaat.. Ei pänni eipä..Tuli tuosta sitten kiukuteltua S:llekin, vaikkei se suoranaisesti hänen vikansa ollut(eikö? Kuka sitten jätti vaatekomeron oven laittamatta säpiin niin että koira pääsi kenkien kimppuun)

No todellinen syy kiukutteluun on tämä jäytävä selkäsärky ja väsymys. Kumma kun aikuinen ihminen ei opi sanomaan ei.. Näpyttelyprojekti on saanut aikaan sen mikä oli tarkoituskin, elinrytmini on kääntynyt siihen että herään reilusti ennen kuutta, jopa niin että saan rauhassa loikoilla sängyssä ennenkuin on kömmittävä pukeutumaan ja meikkaamaan. Aamuruuhka ei saa mieltä iloiseksi, ainoa hyvä puoli on ajellessa kuunneltava cityn aamushow.. No, maanantai aamuna tein periaatepäätöksen (taas) jouluun asti annan "velttoilu aikaa". Nautiskelen rivityöntekijän eduista ja sen jälkeen taas täysi höyry päälle.. Ehkä siihen mennessä on tämä jäytävä syysmasis saatu tapettua, ellei se tapa minua sitä ennen.. Njääh!

Jotain outoa..

Aivan, kello ei vielä ole edes seitsemää ja meikäläinen istuu päivittelemässä blogia, ja mikä oudoita: olen jo työ valmiudessa, eli vaatteet päällä, meikki nassussa, hiukset kammattuna. Aamun toinen kahvikupillinen edessä ja tosiaan vain hampaiden harjaus puuttuu.. Outoa!!

Viime viikko oli rankka. Uusi työprojekti, uusi koira, uusi vaihe... No aikaiset aamut on kivoja, muttei välttämättä silloin jos vieressä nyhjää yksi vaatimassa huomiota joka askeleella. Onneksi tuo paniikki siitä että mamma katoaa kesken kaiken, on viikon mittaan laantunut. Tällä hetkellä Wäiski vetää makkarissa sikeitä S:n vieressä omalla paikallaan. Siis omalla paikalla, ei sängyssä... *virn* Viikonloppu on ollut kovasti koirapainotteinen. Lauantaina kävimme nautiskelemassa ihanasta syyssäästä. Aatukin jaksoi tarpoa mukana tuon kolmen kilsan lenkin. Tosin vanhaherra pääsääntöisesti tyytyi katselemaan kun juniori viuhtoi pitkin peltoa ja yritti kaivautua kiinaan.. Silti ihana nähdä vanhuksen nauttivan pelto/metsä samoilusta kun vasta kuukaus sitten vajaan kilometrin tallustelu oli sisältänyt jo pari kolme kompurointia ja pahimmillaan kuperkeikkaa..

Eilen tein elämäni ensimmäisen syyskukkaistutuksen: Pari kanervapuskaa ja koristekaali. Pihan pahin myyränmylläys muutettiin kukkapenkiksi. Istutin pohjille pari Keisarin pikarililjaa joiden pitäisi olla ei-niin-suosittua-myyräherkkua, asettelin uudestaan kauniiseen järjenstykseen helmilijojen sipulit ja pari tulppaanin tapaista. Samoin aitan (tai siis se pihamme aitan oloinenrakennus) seinustalle istutin kymmenkunta yön kuningatarta ja totesin samalla että keväällä maahan lykkimäni sekalaiset tulppaanit päättivät sittenkin elää, joten vaihdoin niidenkin sipulit uuteen järjestykseen.. Eli keväällä pitäisi sitten olla seinustalla upeat kukat. Tuon kun pitäisi olla 'myyräproof' aluetta betonilaatikkona.. Katsotaan..

Kaikkea pientä

Ihmisen elämä voi olla pienestä kiinni. Pari päivää on mennyt hunningolle blogauksen kannalta kun kone sekosi.. ensin tökki kaikki muu, sitten kun alkoi muut toimia niin näppis simahti toissa päivänä.. No S joka on sairaslomalla kotosalla, oli sitten niin aktiivinen että pusaili masiinan kanssa koko päivän ja sai näppiksen taas toimimaan, ja nyt näyttää kovasti siltä että ainut syy oli oikeasti tietokoneen päällä latauksessa ollut kännykkä.. Wierd...

Kasvanut perheemme on hakenut oikeaa muotoaan. Ihana enkelimäinen Wäiski on osoittanut myös pikkupiruutensa. Kun 35kg 70cm säkäkorkeutta viritetään varhaisteineyden vimmaan tuntuu että huushollissa on äärimmilleen viritetty laukausua odottava tuhoase.. Onneksi poitsu pääsee meuhkaamaan pihalle omia aikoja, mutta eihän sielä ole kiva yksin peuhata.. Aatukin on innostunut taas keppien perään, eli sen verran on pojista toisilleen seuraa. Täytynee itse yrittää nipistää vähintään joka toinen päivä aikaa "pienen" peuhuuttamiseen. Itsellekin tekee kyllä vähintään tunnin ulkoilu päivässä hyvää.

Sen vain sanon että jos selviän seuraavista kolmesta viikkosta kunnialla, niin uskon kykeneväni mihin vain.. Otin taas vastaan tallennusprojektin jonka pitäisi kestää vajaan kuukauden (uskallan epäillä että menee pidempää) sitten on tulossa Habitare-messut ja näiden lisäksi pitäisi selvitä kunnialla niin omista töistä kun kurssin vetämisestä.. No, ainahan sitä sanotaan että nuorena jaksaa.. ja onneksi kaikki nämä hommat on niin vaihtelevia että ainakin mielenkiinto säilyy yllä...

Tänään pääsee pitkästä aikaa olkkoselle ystävän kanssa. Kyllä sitä on odotettukin..

maanantai testi

You scored as Gandalf. You are Gandalf! This wise, old mage is loyal and brave. He is known for his counsel and advice to his friends and allies during tough times.
"All you have to do is decide what to do with the time that is given to you."

Arwen		75%
Gandalf		75%
Samwise		69%
Pippin		56%
Eowyn		50%
Aragorn		50%
Frodo		44%
Gollum		38%
Faramir		31%

Which LOTR character are you?
created with QuizFarm.com

Kaunis maamme

Kävin tänään taas kääntymässä Lahdessa. Ajelin osan meno ja osan paluumatkaa vanhaa lahdentietä. Nautiskelin maisemista ja siitä ettei kaasujalka paina ihan niin paljoa kuin moottoritiellä.

Maisemat olivat oikeasti todella kauniita. Kellastuneet koivun lehdet, vihreäkin joka puissa vielä oli on jo jotenkin ruskeaa sävyiltään. Haavat ja pihlajat ovat punastuneet. Luonto todellakin näytti iltapäivän auringossa kauniilta. Mietiskelin siinä ajaessa kuinka vähän sitä osaa/muistaa arvostaa tätä kaikkea jokapäiväsistä kaunista joka ympärillämme on. Tänään on kaunis ruska, huomenna voi olla jo todella harmaata ja mädäntyneen näköistä.. Mutta se on vasta huomenna tai ylihuomenna...

Kiireistä elämää

Jos nyt ehtisi vaikka naputella muutaman rivin, tässä on ollut sellaista matalaa lentoa muutaman viimepäivän etten oikeasti ole edes sähköposteja ehtinyt avaamaan...

Toissapäivänä soitti vuokraisäntä: tulisivat asentajan kanssa katsomaan miltä urakkatyömaa vaikuttaa. Mikäs siinä, ikkunat ovat odottaneet pihamalla asentamistaan tammikuun lopulta, joten jos nyt tulee katsomaan niin hyvä... No alkuiltapäivästä pyrähtivät paikalle, hetken patsastelivat ja sitten asentaja totesi, mites jos he tulisivat huomenna aamusta puoli kasilta niin pääsisivät kasilta aloittamaan.. No mikäs siinä, senkun.

Ihastuttavan täsmällistä toimintaa, hiukan puoli kasin jälkeen torstai aamuna pyrähti paku pihaan ja kaksi reipasta nuortamiestä alkaa purkaa tarveaineita pihalle.. No meikäläinen keräilee kiireessa tietokonetta pois jaloista (kone siis sijaitsi ikkunakulmassa) ja siiretelee muutenkin tavaroita pois jaloista, sitten raivaus työhuoneessa ja lopuksi autotallissa.. Tunnin kuluttua saapumisesta pojat olivat repineet kaksi isoa olohuoneen ikkunaa paikoiltaan, uudet ikkunat olivat aukoissa ja työhuoneen ikkunan kimpussa jo hääräsivät
Muutoinkin koko homma meni rivakasti ja jälki oli ensiluokkaisen kaunista. Todella hienoa. Olkoon että asennus maksoi 150 jurpa aukolta, mutta kyllä tuo nopeus ja jäljen laatu oli joka sentin arvoista.

Illalla töiden jälkeen oli sitten vielä ohjelmassa uuden perheen jäsenen noutaminen. Hiukan oli jännitystä ilmassa, mutta muutaman alkumurahtelun jälkeen näytti kaikki olevan ok. Aatu hyväksyi Väiskin ongelmitta. Ruuan saantikin sujui hyvin ja jos ei oteta lukuun Vänen pientä epävarmuutta ja ikävöintiä automatkalla sekä hellyyden hakua kun oli outo ympäristö niin todella ihmeteltävän hyvä sopeutuminen.. Aamulla oli kyllä pieni shokki kun koira joka on tottunut aamupissille menoon klo 5 herättää haukunnalla.. ja olisi pihalla ollut virtaa täynnä... No, pisujen jälkeen takaisin nukkumaan ja homma hyvä.. Ja parempihan oli että herätti haukulla kuin että olisi lurauttanut lattialle...

Joten, saanen esitellä, perheemme tuorein jäsen Väne:
ja tuoreet ikkunanpuitteet....

elämä on oppimista..

Viime päivät ovat olleet suht kiiruista, syksyinen 'koulutus-buumi' jyrähti päälle taas.. viimeisimpänä eilen parisuhdekoulutusta. No kyllähän sitä tietää mitä toiselta haluaa, mutta entäs tämä oma alitajunta, sillekin kun pitäisi saada tolkutettua asioita.. Onko puoliskoni ollut tavatessa minulle: hoivattava, hoivaaja, sukupuolikohde, paettava, toteltava vai hyökättävä..? No, oikeasti, tavatessamme voin sanoa että mielessä oli vain ja ainoastaan tuo sukupuolikohde.. mutta mikä mahtaa olla merkitys nykyään.. *virn*

No huomenna olisi sitten tarkoituksena jatkaa kouluttautumista positiivisessa hengessä. ja sitten koulutuksen painopiste siirtyykin aivan muihin näkökohtiin... Kerron siitä enempi sitten vasta viikonlopun jälkeen..

päivän testi

You scored as Match. You are a MATCH.
Some people are afraid of you.
Others are attached to you.
Once you've had one, you want another, but the time can just seem too short...
You can go from happy to sad in .06 seconds, but it works well both ways.

Match		83%
Box		67%
Pillow		67%
Tampon		50%
Lemon		50%
Paper		33%

Which Random Object Do You Represent?
created with QuizFarm.com

Liikunnan riemua

Eilen olin Kunnon Nainen.. Tai siis olimme.. Kohta vuoteen en ole rehellisesti sanottuna tehnyt mitään kuntoni eteen, joten tuo n. 7 kilometrin kävely alkuveryttelyineen ja loppuvenyttelyineen tuntui todella hyvältä. Kaikkein parhaalta ehkä kuitenkin tuntui se kuinka paljon positiivista huomiota joukkiomme herättikään. Saimme aploodeja missä liikuimmekin, ihmiset hymyilivät, tulivat kysymään mistä on kyse jne jne. Ihanaa piristää toisten ihmisten päivää vain olemalla oma itsensä.. :)
Lihakset ovat tuntuneet tänään todella hyviltä, kivalla tapaa kipeiltä. Voisin jopa taas luvata alkavani tehdä jotain yleisen hyvinvointini eteen.. tänään jos kuntoilisin hiukan sienimetsässä ja huomenna aamulla salille... No, tunnen itseni ja tiedän että tuo sali jää varmaan haaveeksi, mutta saahan sitä suunnitella...

Vitutuksen tappoa..

En sitten lähtenyt tänään oluelle.. Valinta oli ihan omaehtoinen ja vapaavalintainen, en kiukuttele siitä, aivan muut asiat saavat mielen kiehumaan... Olkoonkin että kelihän olisi ollut mitä mainioin terassioleiluun mutta toisaalta se on yhtä loistava ellei loistavampikin nurmikon leikkuuseen, mustaviinimarjojen poimintaan.... Huomenna vuorossa reippailua ystävien kera, illalla ehkä lisää marjojen poimintaa tai ehkä sieniä.. sunnuntaille samaa nautiskelua.. Ah, aurinko palvon sinua!!

Bensasota

Ihmettelin tuossa kirjanpitoa tehdessäni mihin kaikki rahani ovat huvenneet, kunnes kohdalle tuli bensakuittini.. Voi taivasten elämä!! Se ei hirvittävästi lohduta että verottaja huojentaa verojeni määrää osaltaan näiden bensojen kulutuksesta, mutta kun näyttää että ajeluihini kuluu lähes puolet tienisteistä.. Täyisikös tässä tosiaan ottaa ja nöyrtyä ja palata taas kiltisti julkisten kulkupelien käyttäjäksi.. Omalla autolla liikkumisessa on ollut se tietty helppous ja vaivattomuus, jos aikataulu hiukan mättää niin raskaammalla kaasujalalla on tuo ongelma kuitattu, toisaalta taas tiedän kyllä että kun totuttaudun bussielämään niin matka-aikojen laskeskelusta tulee normaalia joten saatan jopa saapua joka paikkaan ajoissa...

opettelua ja totuttautumista se kyllä vaatii ja rutkasti.. mutta.. toisaalta niille rahoille keksin kyllä huomattavan mielekkäämpää käyttöä kuin poltella pakokaasuna ilmaan..

Ansaittu onnellisuus

Mietin tuossa tänään autoillessa (bensanhinnan lisäksi) ihmisten onnellisuutta. Ja ennen kaikkea parisuhteiden onnellisuutta. Joku viisas on joskus sanonut meidän saavan sellaisen elämän kuin ansaitsemme. Toiset taas sanovat että päätämme itse millaisen elämän saamme. Tavallaan kumpikin on varmasti oikeassa oleva näkökanta. Mutta mikä sitten määrittää sen minkä ansaitsemme?? Monta kertaa jos joku on kokenut kovia, toivomme hänellä olevan vastaisuudessa helpompaa ja asioiden sekä parisuhteiden sujuvan helpommin. Eikö sitten yhtälailla se onnellista elämää elänyt olisi ansainnut loppuelämäkseen vastoinkäymisiä ja **skaa niskaan??

Olisiko kuitenkin niin että jokaisella on oikeus mahdollisimman onnelliseen elämään. Ja tavallaan se että päätämme elää sitä hyvää ja onnellista elämää vaikka mikä olisi antaa meille vielä suuremman oikeuden saada sitä kaikkea hyvää.

Itse haikailin vuonna miekka ja nappi löytäväni menestyvän, komean rockstaran joka kainalossa olisin saanut sitten kimaltaa pitkin maailmaa. Jonkin hetken noissa "stara"piireissä pyörittyäni totesin että useimmat silmääni miellyttävät yksilöt olivat joko varattuja tai luoja oli suonut heille järkeä yläpäähän vähemmän kuin alapäähän. Toisaalta totesin myös että ehkä luontainen huomionkipeyteni ja jossain määrin älyllinen lahjakkuuteni tuskin soisi rauhaisaa perhe-elämää minkään maailmaa kiertävän staran kanssa. Ainoa vaihtoehto olisi tietysti se että meikäläisellä olisi joku suunnattoman tärkeä tehtävä aina mukana kiertueella. Sitä kiltisti kotona odottavaa rokkitähden puolisoa meikäläisestä ei tällä mustasukkaisuus-asenteella tulisi.. No, jostain kumman syystä en sitten löytänyt omaa rokkaria..

Samoin muistan joskus haikailleeni löytäväni samanlaisen miehen kuin mitä ystävälläni oli, mies joka tuo kukkia ja lahjoja. Mies joka vie ulos syömään ja leffaan ja ulkomaan matkoille... Eipä löytynyt ihan sellaistakaan prinssiä.. Toisaalta osaan arvostaa yhtä hyvin sitä kevään ensimmäistä leskenlehteä joka tuodaan minulle muikeasti hymyillen kuin arvostaisin sitä kallista kukkakaupasta sihteerin kautta tilattua kukka-asetelmaakin. En tarvitse niitä koruja ja matkoja tietääkseni että toinen rakastaa minua. Ei sillä ettenkö joskus toivoisi saavani näitäkin huomionosoituksia..

Osa ystävistäni pitää minua aivan hellan ja nyrkin välissä olevana. Tietyllä tavalla tiedän sen juontuvan lapsuudestani: aina jos olimme äidin kanssa lähdössä jonnekin, piti ensin saada isän lupa menemiselle. Osaltaan tuo lupa oli tietysti nimellinen, eläimiä kun ei voinut jättää oman onnensa nojaan, ja yleensä toinen syy kyselyihin oli tietysti se että sai rahat menemiseen.. Itselläni on oma palkkani ja oma lupani. Mutta silti mielelläni kysyn toisenkin mielipidettä menemisistäni. Olen mielelläni illalla kotona siinä vaiheessa kun S tulee töistä kotiin, vaikka tiedänkin ettei hän pahastu vaikka kotiudun vasta myöhemmin. Toisaalta aivan samaan tapaan toivon hänenkin kysyvän mielipiteeni omiin menemisiin.. Se on kai niitä parisuhteen kompromissejä..

Oikeastaan taidan elää juuri sitä elämää ja parisuhdetta jossa olen onnellinen ja jonka olen ansainnut..

Pieniä onnellisuuksia

Silloin kun tuntuu että asiat lähtevät sujumaan, ei pidä etsiä nurkan takana odottavia painajaisia vaan nauttia pienistä onnellisuuksista. Omassa elämässä näyttävät asiat sujuvan kohtuudella, ystävien elämät näyttävät vaihteeksi löytäneen onnellisempia uomia... Joten nauttikaamme elämästä ja lämpimistä syyspäivistä..

Huomenna aion unohtaa flunssan ja nautiskella kesän viimeisiä terassioluita kallion kulmilla rakkaan ystävän kera.