Uutta alkua

Syksyn kauneus jatkuu vain. Tänään taas totesin kuinka ihastuttavat kelit meitä hellivät, kaksi kuukautta jouluun ja aurinko paistaa, linnut laulavat ja osa puista on säilyttänyt lehtensä vieläkin vihreänä. Missä ovat tämän syksyn myrskyävän pimeät kelit, vesisateet ja masennus..? Ei sillä että niitä oikeasti kaipaisin, jotenkin vain tuntuu että tämä on outo syksy.

Murhettahan on ollut, ilojakin. Elämässä tapahtuu taas muutosta, minusta johtumatonta, mutta sellaista muutosta jota vastaan en halua pullikoida. Ehkä tämän levottoman eläimen on aika asettua aloilleen. Seestyä ja rauhoittua. Vaikka, mihinkäs tiikeri pilkuistaan pääsisi, se pieni hätähuuto menetettävän vapauden perään on, mutta silti maailma muuttuu, ja minunkin on aika muuttua.. Kai... Kerron enemmän kunhan asiat varmistuvat.