Liukasta on, luistelen edelleen kotikutoisilla kitkoilla (viime talviset talvinakit joista keväällä napsin nastat pois). Toisaalta kun pitää mielessä isoäitini kertomukset siitä kuinka kelillä kuin kelillä hän ajeli helsinki-sulkava väliä 60-70-luvun taitteessa jolloin ei ollut puhettakaan talvirenkaista, jolloin ajaminen oli asenteesta kiinni: kun on liukasta niin ajetaan kelin mukaan eikä luoteta siihen että nastat pitää tiellä... Ja toisekseen, sunnuntaille näyttivät säämiehet lupaavan jo +10 astetta joten ehtiihän tässä...
Se on sitten taaksejäänyttä elämää tuo tallentajan homma. Keskiviikkona olin viimeistä päivää töissä. Hiukan jäi kyllä haikea fiilis, paikka ja ihmiset olivat ihania, olisin sielä viihtynyt kauemminkin, jos vain tuo aamuinen ajomatka olisi sujunut hiukan helpommin ja, ja... No ehkä se ei varsinaisesti kuitenkaan ollut ihan 'minun paikkani', tai sitten vain tökki se kaksoistyöläisyys: ei meikäläisestä näköjään ole vuokratyöläiseksi, suora suhde työpaikkaan toimii paremmin... :)
Eilen tuli sitten työskenneltyä Jumbon Stockan avajaisissa. Ne oli pettymys. Ainakin meikäläisen mielestä Stokka teki totaalisen riman alituksen, eikä kyllä henkilökuntakaan vaikuttanut hirvittävän tyytyväiseltä. Ehkä asiakasvirtaa ei riitä houkuttamaan se että avataan 7. myymälä eikä se että paikalla on lurauttelemassa jokunen levyn juuri julkaissut musisoija, tai että tasatunnein muksut pääsee halailemaan muumipeikkoa.. Työvuoroni päätyttyä katsastin loput uudesta Jumbosta ja totesin että jengiä oli joka puolella jopa välillä ahdistukseksi asti, mutta muilla olikin avajaistarjoukset tyyliin -15-40% kaikesta, joka 50. asiakas saa -50% ostoistaan, osta kaksi saat kolme jne jne... Stokka panosti siihen että sielä oli "asiantuntijoita". Ruoka puolella maistattelijat toimivat, kyllähän ihmiset ainakin maistavat (itsekin lankesin ostamaan juustoa ja teetä), ja meikkiosastolla oli jonoa ilmaisiin ehostuksiin, mutta muuten, ei ketään kiinostanut se onko paikalla huivien tai paistinpannujen esittelijää, varsinkin kun myymälän kapasiteetti ei riittänyt esittelijä-kylttien tekemiseen.. No, ainakin urheiluosastolla henkilökunta oli kyllä erittäin ystävällistä ja osaavaa, joten toivon todellakin homman lähtevän nousuun ja asiakkaiden löytävän tuonkin myymälän..
Niin, lunta tupaan, meillä onneksi tupaan tulee vain hurttimusten tuomat lumet. Wäntty oli onnesta (ja järkytyksestä) sekaisin kun ensilumi tuli. En ole nähnyt tuon turbon pyörähtävän niin vauhdilla takaisin sisälle kuin aamulla lumen sadettua. Kun sitten pakotin pojan pissille ja päästin sen jälkeen takaisin sisään meni puikula pitkin seiniä ja lattioita yrittäen kuivata kastunutta turkkiaan. Hassu otus. Illalla ja seuraavana päivänä suhde lumeen olikin sitten jo ihan toinen: lumipallot oli maailman vaarallisimpia vastustajia joille piti murista ja yrittää tappaa, ja lumessa oli kiva juosta..
Kaikilla ja kaikki ei sitten näköjään menekään niin hyvin: Ystävä kenen elämän loksahtamisen puolesta olin onnellinen, saikin sitten parin päivän päästä lunta tupaan oikein urakalla. Toisia elämä näköjään kouluttaa rankemman mukaan. Toivon todellakin koko sydämestäni että asiat kääntyvät parhain päin. Rakkaudelle ei mitään voi, kun vieläkään ei ole keksitty sitä on/off-nappulaa...
Positiivista sairas-rintamalta: Appi pääsi keskiviikkona tavalliselle osastolle. Tietyllä tapaa perhe pelkäsi teholta siirtoa, siihen kun loppuu se totaalinen 24/7 tarkkailu, mutta tuskinpa nuo hoitajat ihan oman onnensa nojaan jättävät.. :) Eli paraneminen etenee loistavasti. Onhan tästä vielä paljon matkaa terveeksi mutta silti...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti