maanantaina, maaliskuuta 14, 2005

Salaman oharit

Hemmetti, tämä on taas niitä päiviä kun ei olisi pitänyt yrittää yhtään mitään... Piti mennä ennen duunijuttuja viemään exälle lainassa olleet dvd:t takaisin.. kuinka ollakaan auto ei startannut.. No autohan on ollut torstaista lähtien liikkumatta pihalla joten kai sinne on kylmä pureutunut sitten oikein urakalla, ja kun perjantaina satanut ohut lumivaippakin on sulanut auton päältä niin ilmeisesti kosteuttakin on jossain vaiheessa ollut havaittavissa..

Muutama epätoivoinen käynnistysyritys, pieni paussi ja muutama uusi yritys.. Siinä vaiheessa S jo huitoi että anna olla ja laita auto piuhaan (tänä talvena ei vielä kertaakaan ole piuhaa tarvinnut näyttää). Eli piuha vulvulta salamalle ja lämppäri käyntiin. S totesi duuniin lähtiessään että jos ei ole kiire niin anna sen lämmitä tunti, mutta puolikin tuntia voisi jo auttaa asiaa.. Eli viestiä exälle että aikataulut mättää, tuon leffat jossain vaiheessa.. onneksi niillä ei kuulemma ollut niin kiire..

Kun auto oli miltei tunnin ollut piuhan päässä, menin kokeilemaan, ei kuulostanut vieläkään ihan hyvältä, lupasi jo melkein, mutta melkein ei ole mukana ja likelle ei lasketa.. joten ei muuta kun piuha uudelleen paikalleen ja takaisin sisälle siirtämään työjuttuja. Eli palaverin siirto hamaan tulevaisuuteen, toteamus oli jos illalla olen liikkeellä ja on aikaa niin katsotaan, mutta tod.näk. vaihtoehto oli että johonkin muuhun päivään..

Hyvä, seuraava miittinki olikin sovittu vasta parin tunnin päähän, kyllähän tuo siihen mennessä jo toimii... Pariin otteeseen kävin kokeilemassa ja lopulta auto sekosi totaalisesti: kuului epämääräinen sprighstttt ääni ja kello sekä nopeusmittarin trippi nollautuivat (elektroniset, ei sentään mitään carrie tappaja-auto meininkiä että numerot pyörii villisti...) Sitten loppuivat sekä usko että keinot. viimeistenkin juttujen peruuttaminen (sain taas kuulla olevani itsekäs kusipää tehdessäni oharin *nice*) ja viesti S:lle.. Kohta pelastava rinssini soittikin ja käski ottaa lämppärin pois ja laittaa akun lataukseen, vaikutti kuulemma siltä että akku on päättänyt viettää rokulia.. yritin kyllä mutista jotain sen suuntaista kuin, ettei se viimeksi noin käyttäytynyt kun akku oli loppu (meinasi silloin nimittäin lukita mut autoon sisään), seuraavaksi tuli kysymys entäs bensa?? Kumma juttu, kerran kun on ajanut tankin tyhjäksi (täytyyhän mun tietää paljonko bensavalon syttymisen jälkeen voi vielä ajaa ennenkuin auto pysähtyy.. tosin tuolloinkin ajo onnistui ongelmitta, auto vaan ei suostunut enää lähtemään kotipihalta käyntiin...) bensavalo palaa nytkin, mutta tuo palaminen alkoi vasta kotimatkalla, joten tiedän sielä olevan vielä menovettä.. Suosituksiin kuului myös ruiskia CRCtä tulpanjohtoihin ja virranjakajaan...

No, keräilin siis tarveaineet sisältä, CRC purkki, akkulaturi (ei se mihin mahtuu neljä sormipariston näköistä akkua vaan isompi jossa on mielenkiintoisia ajatuksia herättäviä nipistimiä ja vilkkuvia valoja ja sähköjohto) ja menin laittamaan auton lataukseen. Laturin sain ongelmitta paikalleen (luulisin) tosin laturin valot näyttivät puutaheinää, mutta soittaessani S:lle sain kuulla että niin ne hänelläkin näyttää mitä sattuu. Sitten piti ottaa tulpanjohdot käsittelyyn... ÖÖööööö... ongelma ei ollut siinä ettenkö tietäisi miltä kyseiset johdot näyttävät tai mistä ne löytyvät, vika oli siinä että uusien autojen moottorissa on hirvittävän paljon peitelevyjä yms turhaa tavaraa.. eli millä ****tillä niihin piuhoihin pääsee käsiksi??? Tässä vaiheessa olikin jo luuri korvalla ja konsultaatio käynnissä, puhuimme ensin ne laturin valot ja sitten piuhaongelman.. kuulemma olisi viisasta jos en yrittäisi irroittaa peitelevyä omin nokkineni.. voi kuulemma ruiskia crcn näkyviin johtoihin ja rukoilla auton hengeltä toimintaa...

Kohta salama/bubble on ollut tunnin laturissa, ja voin lähteä kokeilemaan toimiiko se... pitäkää peukkuja..

Ei kommentteja: