Elämä on rämä, ruma, mutta oma... näinhän se eräs viisas aikoinaan asiasta kertoi.. aina ei asiat mene niinkuin toivoisi menevän eikä tehtyjä saa tekemättömäksi kuin elokuvissa joissa kirmailee haltioita ja siivekkäitä kummitätejä. Välillä on niitä tilanteita kun jo valmiiksi tietää yritykset korjata asioita tuhoon tuomituiksi, silti pitää yrittää, eihän sitä kai olisi oinas-pässi jossei hakkaisi päätä seinään vaikka tietää sen sattuvan!
Jossain aivolisäkkeen perukoilla tunsin silti jonkinasteista voitonriemua tajutessani kuinka naurettava tilanne voi oikeasti olla, vai miltä kuulostaa:" ..sä et voi mua tuollaisella loukata, että jos tarkoituksenasi oli loukata niin keksi jotain rankempaa... bla bla.. aloitat puhelun loukkaamalla mua.." Ääääh, siis mites tää nyt menikään??? Tarkoitukseni ei tosiaan ollut loukata, ja juurihan hän sanoi etten sanomallani edes voisi loukata, ja loukkasin silti... Voi hemmetti!!!
No kuten aiemminkin olen jo todennut se valitettavasti menee niin että jos yhteen suuntaan kumartaa niin toiseen pyllistää.. tällä kertaa valikoitui näin, ehkä joskus muulloin voisi ratkaisu olla jotain muuta.. Täytynee varmaan opetella automaattisesti vastaamaan aina joka paikkaan - EI! Ei kiinnosta!! ja miettiä vasta sitten mahtaisiko idea siltikin kiinnostaa, ehkä silloin välttyisi tällaisilta vääntämisiltä... Toisaalta, sittenhän elämä olisi myös hemmetin paljon tylsempää... *huokaus*
Niin, ja mitä tästä oikeasti opimme?? kolmas pyörä on aina liikaa..
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti