kehäpäätelmiä

Onkohan syynä tämä valoistuva vuodenaika vai mistä mahtaa johtua nämä villinä laukkavat ajatukset.. Päästäinen meni taas menojaan ilman pashoja ja poikkeuksellisesti myös ilman messutyöskentelyjä. Virkistävää vaihteeksi vain kiertaa messuja katsellen ja aikaa kulutellen, ainoa pieni miinus oli se että jostain kumman syystä taas meikäläiselle napsahti tuo kuskin rooli.. toisaalta hauskaa voi pitää ajokuntoisenakin..

Poikkesimme tuossa viikonlopun aikana pikkubroidin kanssa isovanhemmillakin. Ja siinä kaikesta muusta höpötellessä kääntyi puhe uimahyppyihin (tyypillinen aihe isovanhempien kanssa pääsiäisenä..? Yeah!!) no, mieleen aihe ei niinkään jäänyt tämän varsinaisen aiheen tautta vaan johtuen isoisäni lausahduksesta: hänen eka hyppynsä kympistä johtui siitä ettei ollut pokkaa tulla rappuja alas, sillä toiset olisivat voineet pitää pelkurina.. samoin kuin hän kertoi oppineensa uimaan muiden poikien mukana, toiset lähtivät uimaan lahden yli, eikä isoisä osannut tuolloin uida, muttei ollut pokkaa myöntää sitä kavereille joten perässä piti räpiköidä.. Jäin miettimään oliko tilanteissa kyse rohkeudesta vai pelkuruudesta? Onko suurempaa rohkeutta myöntää ettei uskalla/osaa, vai pelätä toisten reaktiota ja vain mennä ja tehdä..?

Itsellä on ollut tapana myöntää osaamattomuuteni/uskaltamattomuuteni, toisaalta yleensä koskaan ei mikään ole jäänyt uskalluksesta kiinni, mutta jos tiedän ettei taidot riitä niin pelkällä sisulla en ole tähän mennessä asioita suorittanut, on sitten kyse uimahypystä tai elälmään suuremmin vaikuttavasta.. Toisaalta mitä kaikkea olisinkaan voinut saada aikaiseksi jos olisin reteesti vaan antanut mennä syteen tai saveen, kunhan olisin yrittänyt..

Rrrock!!

Which Rock Chick Are You?

Auts

Elämä on rämä, ruma, mutta oma... näinhän se eräs viisas aikoinaan asiasta kertoi.. aina ei asiat mene niinkuin toivoisi menevän eikä tehtyjä saa tekemättömäksi kuin elokuvissa joissa kirmailee haltioita ja siivekkäitä kummitätejä. Välillä on niitä tilanteita kun jo valmiiksi tietää yritykset korjata asioita tuhoon tuomituiksi, silti pitää yrittää, eihän sitä kai olisi oinas-pässi jossei hakkaisi päätä seinään vaikka tietää sen sattuvan!

Jossain aivolisäkkeen perukoilla tunsin silti jonkinasteista voitonriemua tajutessani kuinka naurettava tilanne voi oikeasti olla, vai miltä kuulostaa:" ..sä et voi mua tuollaisella loukata, että jos tarkoituksenasi oli loukata niin keksi jotain rankempaa... bla bla.. aloitat puhelun loukkaamalla mua.." Ääääh, siis mites tää nyt menikään??? Tarkoitukseni ei tosiaan ollut loukata, ja juurihan hän sanoi etten sanomallani edes voisi loukata, ja loukkasin silti... Voi hemmetti!!!

No kuten aiemminkin olen jo todennut se valitettavasti menee niin että jos yhteen suuntaan kumartaa niin toiseen pyllistää.. tällä kertaa valikoitui näin, ehkä joskus muulloin voisi ratkaisu olla jotain muuta.. Täytynee varmaan opetella automaattisesti vastaamaan aina joka paikkaan - EI! Ei kiinnosta!! ja miettiä vasta sitten mahtaisiko idea siltikin kiinnostaa, ehkä silloin välttyisi tällaisilta vääntämisiltä... Toisaalta, sittenhän elämä olisi myös hemmetin paljon tylsempää... *huokaus*

Niin, ja mitä tästä oikeasti opimme?? kolmas pyörä on aina liikaa..

Noitia..

No just joo... kirjoitin äsken pitkän sepustuksen päästäisestä ja noitajahdista.. painoin lähetä ja koko teksti hävisi bitti-avaruuteen...

Wituttaa, en jaksa kirjoittaa uudestaan..

Automaattinen aateeekootuki, päivää..

Näitä tapoja yrityksemme Tietotekninen osasto suosittelee:
- Kun pyydät meitä siirtämään tietokoneesi toiseen työpisteen varmista, että se on päällystetty pehmoleluilla, muistilapuilla, kuivatuilla kukkasilla, kasoilla postikortteja ja lasten kuvilla. Meillä ei ole omaa elämää ja siksi on mukavaa nähdä, että sinulla on.
- Älä koskaan kirjoita virheilmoituksia muistiin. Meillä on yliluonnollinen kyky lukea ne tietokoneen pimenneeltä näytöltä.
- Kun mikrotukihenkilö sanoo tulevansa juuri paikalle, mene kahvitauolle. Me muistamme kaikki yrityksen tietokoneiden 300 näytönsäästäjän salasanaa ulkoa.
- Kun soitat mikrotukeen, kerro meille mitä haluat saada tehtyä. Älä missään tapauksessa kerro, mikä estää sinua tekemästä sitä.
- Kun mikrotukihenkilö lähettää sinulle kiireellistä sähköpostia, poista se nopeasti, lukematta sitä. Mehän vain testailemme.
- Kun mikrotukihenkilö syö lounastaan, ryntää hänen luokseen valittamaan kaikki tietokonehuolesi. Me olemme olemassa vain palvellaksemme sinua emmekä siksi tarvitse ruokarauhaa.
- Lähetä kiireelliset viestit aina ISOILLA KIRJAIMILLA kirjoitettuna. Sähköpostipalvelin huomaa sen ja lähettää viestin meille kiireellisenä.
- Kun kopiokone on epäkunnossa, soita mikrotukeen. Onhan kopiokoneessa elektroniikkaa.
- Kun saat kotitietokoneellasi Ei Valintaääntä- ilmoituksen soita mikrotukeen. Osaamme korjata puhelinlinjasi etänä.
- Kun sinulla on puolitusinaa vanhaa, epäkuntoista monitoria, soita mikrotukeen. Keräilemme niitä.
- Kun kotitietokoneeseesi tulee vika, kanna se mikrotukihenkilön työtuolille. Älä missään nimessä laita koneeseen lappua, josta ilmenisi nimesi, osastosi, puhelinnumerosi tai vian kuvaus. Me rakastamme kunnon arvoituksia.
- Kun mikrotukihenkilö kertoo sinulle, ettei tietokoneen näytössä ole mustekasetteja, väitä vastaan. Rakastamme näitä pikku väittelyitä.
- Kun mikrotukihenkilö lupaa tulla hetken päästä auttamaan sinua, vastaa narisevalla äänellä: "Ja kuinkahan monta viikkoa siihen hetkiseen on menee?" Se motivoi meitä.
- Jos tulostin ei suostu tulostamaan dokumenttiasi, yritä vähintään 20 kertaa uudelleen. Usein mustat aukot nielevät tulosteita bittien taivaaseen.Jos tulostin ei 20 uusinnankaan jälkeen suostu tulostamaan, lähetä dokumenttisi yrityksen kaikille 69:lle tulostimelle. Kyllä varmasti jokin niistä suostuu tulostamaan dokumenttisi.
- Älä missään tapauksessa opiskele minkään teknisen laitteen oikeaa nimeä. Me tiedämme tarkalleen, mitä tarkoitat, kun ilmoitat meille, että "Tämä hommeli ei toimi".
- Älä koskaan käytä ohjelmissa itsessään olevia ohjeita. Ne ovat vain aivottomille ja lahjattomille.
- Jos hiiren johdon napse vasten näppäimistöä häiritsee sinua, sijoita johto näytön alle. Hiiren johto on ilman muuta suunniteltu kestämään 20:n kilon paino.
- Jos välilyöntinäppäimesi ei toimi, syytä siitä eilen sähköpostiohjelmaan tehtyä versiopäivitystä. Näppäimistöt suorastaan rakastavat pullan muruja ja kokispisaroita.
- Kun ohjelma kysyy sinulta "Oletko varma, että haluat tehdä tämän toiminnon?", niin napsauta mahdollisimman nopeasti Kyllä- painiketta. Ethän sinä mitään tekisi ilman että olisit varma siitä, vai mitä?
- Kun löydät mikrotukihenkilön puhumassa puhelimessa henkilökohtaista puhelua, istahda pyytämättä hänen pöytänsä laidalle ja tuijota häntä koko puhelun ajan. Meillähän ei ole henkilökohtaista elämää.
- Voit aivan vapaasti sanoa: "Minä en ymmärrä yhtään tämän tietotekniikkahömpötyksen päälle". Meistä on mukavaa, kun asiantuntemukseemme viitataan hömpötyksenä.
- Jos tulostimeen pitää vaihtaa värikasetti, kutsu mikrotuki paikalle. Värikasetin vaihtaminen on niin hankala ja vaativa tehtävä, että Hewlett-Packardkin suosittelee tehtävää vain Diplomi-insinöörille, jolla on tohtorin arvo kvanttifysiikasta.
- Jos et löydä etsimääsi henkilöä puhelinluettelosta, soita mikrotukeen.
- Jos et saa vanhan työpöytäsi lukittua laatikkoa auki, soita mikrotukeen. Meistä on kivaa hakkeroida.
- Kun tietokoneessasi on vika, pyydä sihteeriäsi soittamaan mikrotukeen. Meistä on ihanaa keskustella tietokoneongelmastasi ulkopuolisen kanssa. Varsinkin, kun hän ei tiedä asiasta mitään.
- Kun ystäväsi lähettää sinulle 300 MB:n kokoisen (VALTAVAN) elokuvatiedoston, lähetä se kaikille mahdollisille ystävillesi sähköpostin liitteenä. Meillä on kyllä levytilaa eikä se ketään haittaa, että verkkoliikenne hidastuu.
- Älä missään tapauksessa pilko isoja tulosteita pienempiin pätkiin. Joku saattaisi vielä päästä siinä välissä tulostamaan oman dokumenttinsa.
- Kun kysyt jotain teknistä yksityiskohtaa, älä missään nimessä paina sitä mieleesi, vaan muista kysyä samaa asiaa vähintään 10 kertaa seuraavan viikon aikana.
- Koska mikrotukihenkilöt ovat niin kiireisiä, on paljon parempi ainakin yrittää itse korjata syntynyt ongelma. Meistä on mukavaa korjailla jälkiäsi ja arvailla virheen alkuperäistä syytä.
- Älä koskaan myönnä tehneesi mitään. "En minä mitään tehnyt. Se vain sammui." On paras puolustus.

Magic touch

Autokin sitten starttasi.. vihdoin ja viimein..

Kävin eilen mutsilla. Hällä on mun läppäri lainassa ja kun viime viikolla kävin siirtämässä muutamia tiedostoja netitse itselleni, tein samalla kertaa läppäriin virusskannauksen ja ad-aware skannaukset, kone oli puhdas. Seuraavana päivänähän mutsi hätyytteli mua että mitä olin tehnyt kun läppäri ei päästänyt nettiin.. Puhelimitsehan konsultointi on aina kovin helppoa... *huokaus* No hän oli sitten yrittänyt saada koneen toimimaan maanantainakin, muuten kaikki toimi muttei netti..

Eilen paikalle tullessani menin ensimmäiseksi koneelle. Kokemus on opettanut että jonkin ihan pikkujutun tekemisessä saattaa vierähtää hätäiseen jokunen tuntikin.. Laitoin johdot seinään, odotin että modeemin valot välkähtelivät ja asettuivat stand by tilaan, käynnistin modemin. Käynnistin tietokoneen ja odottelin kun tuo kauan ja hartaasti raksutteli itsensä käyntiin (voisi olla aiheellista poistaa jotain ohjelmia kun starttaus kestää yli 5 minuuttia). Messanger putkahti automaattisesti esiin, klikkasin sen rastista pois. Odotin että tiimalasi katosi pointterista ja klikkasin firefoxin auki.. odotin.. n.3 sekunttia ja netti oli auki... Mikähän tuossa oli ollut vialla??? Totesimme loppujen lopuksi mutsin kanssa ettei vialla välttämättä ollut mitään muuta kuin se että läppärillä oli koti-ikävä.. Koneilla on kummallinen sielunelämä.. *virn*

Salaman oharit

Hemmetti, tämä on taas niitä päiviä kun ei olisi pitänyt yrittää yhtään mitään... Piti mennä ennen duunijuttuja viemään exälle lainassa olleet dvd:t takaisin.. kuinka ollakaan auto ei startannut.. No autohan on ollut torstaista lähtien liikkumatta pihalla joten kai sinne on kylmä pureutunut sitten oikein urakalla, ja kun perjantaina satanut ohut lumivaippakin on sulanut auton päältä niin ilmeisesti kosteuttakin on jossain vaiheessa ollut havaittavissa..

Muutama epätoivoinen käynnistysyritys, pieni paussi ja muutama uusi yritys.. Siinä vaiheessa S jo huitoi että anna olla ja laita auto piuhaan (tänä talvena ei vielä kertaakaan ole piuhaa tarvinnut näyttää). Eli piuha vulvulta salamalle ja lämppäri käyntiin. S totesi duuniin lähtiessään että jos ei ole kiire niin anna sen lämmitä tunti, mutta puolikin tuntia voisi jo auttaa asiaa.. Eli viestiä exälle että aikataulut mättää, tuon leffat jossain vaiheessa.. onneksi niillä ei kuulemma ollut niin kiire..

Kun auto oli miltei tunnin ollut piuhan päässä, menin kokeilemaan, ei kuulostanut vieläkään ihan hyvältä, lupasi jo melkein, mutta melkein ei ole mukana ja likelle ei lasketa.. joten ei muuta kun piuha uudelleen paikalleen ja takaisin sisälle siirtämään työjuttuja. Eli palaverin siirto hamaan tulevaisuuteen, toteamus oli jos illalla olen liikkeellä ja on aikaa niin katsotaan, mutta tod.näk. vaihtoehto oli että johonkin muuhun päivään..

Hyvä, seuraava miittinki olikin sovittu vasta parin tunnin päähän, kyllähän tuo siihen mennessä jo toimii... Pariin otteeseen kävin kokeilemassa ja lopulta auto sekosi totaalisesti: kuului epämääräinen sprighstttt ääni ja kello sekä nopeusmittarin trippi nollautuivat (elektroniset, ei sentään mitään carrie tappaja-auto meininkiä että numerot pyörii villisti...) Sitten loppuivat sekä usko että keinot. viimeistenkin juttujen peruuttaminen (sain taas kuulla olevani itsekäs kusipää tehdessäni oharin *nice*) ja viesti S:lle.. Kohta pelastava rinssini soittikin ja käski ottaa lämppärin pois ja laittaa akun lataukseen, vaikutti kuulemma siltä että akku on päättänyt viettää rokulia.. yritin kyllä mutista jotain sen suuntaista kuin, ettei se viimeksi noin käyttäytynyt kun akku oli loppu (meinasi silloin nimittäin lukita mut autoon sisään), seuraavaksi tuli kysymys entäs bensa?? Kumma juttu, kerran kun on ajanut tankin tyhjäksi (täytyyhän mun tietää paljonko bensavalon syttymisen jälkeen voi vielä ajaa ennenkuin auto pysähtyy.. tosin tuolloinkin ajo onnistui ongelmitta, auto vaan ei suostunut enää lähtemään kotipihalta käyntiin...) bensavalo palaa nytkin, mutta tuo palaminen alkoi vasta kotimatkalla, joten tiedän sielä olevan vielä menovettä.. Suosituksiin kuului myös ruiskia CRCtä tulpanjohtoihin ja virranjakajaan...

No, keräilin siis tarveaineet sisältä, CRC purkki, akkulaturi (ei se mihin mahtuu neljä sormipariston näköistä akkua vaan isompi jossa on mielenkiintoisia ajatuksia herättäviä nipistimiä ja vilkkuvia valoja ja sähköjohto) ja menin laittamaan auton lataukseen. Laturin sain ongelmitta paikalleen (luulisin) tosin laturin valot näyttivät puutaheinää, mutta soittaessani S:lle sain kuulla että niin ne hänelläkin näyttää mitä sattuu. Sitten piti ottaa tulpanjohdot käsittelyyn... ÖÖööööö... ongelma ei ollut siinä ettenkö tietäisi miltä kyseiset johdot näyttävät tai mistä ne löytyvät, vika oli siinä että uusien autojen moottorissa on hirvittävän paljon peitelevyjä yms turhaa tavaraa.. eli millä ****tillä niihin piuhoihin pääsee käsiksi??? Tässä vaiheessa olikin jo luuri korvalla ja konsultaatio käynnissä, puhuimme ensin ne laturin valot ja sitten piuhaongelman.. kuulemma olisi viisasta jos en yrittäisi irroittaa peitelevyä omin nokkineni.. voi kuulemma ruiskia crcn näkyviin johtoihin ja rukoilla auton hengeltä toimintaa...

Kohta salama/bubble on ollut tunnin laturissa, ja voin lähteä kokeilemaan toimiiko se... pitäkää peukkuja..

Muanantai

Takana on aivan taivaallinen viikonloppu. Lähdimme lauantaiaamuna anoppilaan, meidän poppoo ja S:n sisko miehineen. Aatu piti huolen ettei lähteminen viivästynyt, hurttimus tuli herättämään klo 7.. olisihan sitä voinut vähän pidempääkin nukkua.. no toisaalta jäipähän enemmän aikaa viikonlopun viettoon..

Anoppi hemmotteli meitä taas herkullisilla ruuilla, lauantaina oli tarjolla makaroonilaatikkoa, keittoperunoita paria erilaista salaattia ja grillattuja lohimedaljonkeja. Jälkiruokana suussa sulavaa marjahyytelöä.. NJAM!!!

Sunnuntaina oli sitten vuorossa karjalanpaistia ja kahvin kanssa herkkuna juustokakkua.. S vihjaili että mun pitäisi tehdä juustokakkuja yms kotonakin.. yeah! toki, mutta mahtaisiko tuo kuinka kauan haluta katsella itseään tai meikäläistä ylipainoisena... ja toisekseen, eihän herkut maistuisi niin herkuilta jos niitä olisi jatkuvasti saatavilla...

Sunnuntaina tuli sentään käveltyä pieni lenkkikin, pakkanen paukkui kyllä yli kymmenessä asteessa ja viima tuntui ilkeältä, mutta onneksi aurinko paistoi, joten kävely oli sinänsä oikein jees.. matkaa ei kyllä varmaan kertynyt kuin vähän toista kilsaa, mutta Aatu näytti olevan sen jälkeen aika puhki, joten eipä enempää olisi kannattanutkaan...

Hyvin kyllä huomaa kuinka kodilta tämä talo tuntuu, en millään olisi malttanut viipyillä anoppilassa, eli onneksi kotiuduimme jo ilta seiskan maissa, sai asettua kotoisasti ollakseen eikä tarvinnut hötkyillä nukkumaan. Diilin jälkeen lämmitettiin vielä saunakin (tuotiin lisää puita anoppilasta) ja kyllä ne oman saunan löylyt maistui makealta.. ei sillä mielellään sitä saunoi anoppilassakin, sielä kun pääsee pesulle eri huoneeseen.. :)

Nyt onkin kiireinen viikko edessä, tai no mikä viikko, koko kevät näyttää ihanan kiireiseltä ja syksyllekin on jo lukkoonlyötyjä juttuja... :)

Se pieni ele

Tänään oli taas aika äärimmäisyyksien päivä. Toisaalta syvä masennus ja pätevä vitutus aiemmista jutuista. Toisaalta taas hyvä fiilis auringosta ja siitä että sai viettää päivää juuri kuten halusi. Aamulla vietiin vulvu biliaan jäähdyttimen huuhtelua varten ( en ala avautumaan tästä aiheesta sen enempää, toteanhan vain että vulvu ei ole ihan niin vahvaa laatua kuin voisi tuolla hinnalla odottaa) ja sitten kierreltiin tiksissä hakemassa pojalle diettimuonaa.. että koiran ruualla osaa olla hintaa siinä vaiheessa kun siitä on jätetty jotain pois.. *HUH*

Kotiuduttamme S alkoi oman lasikuitu puuhastelun ( jokin auton osa - ei tästäkään sen enempää) ja me Aatun kanssa nautimme auringosta istuskellen aitan seinustalla. Mahtava aurinko!!!

Lähdin sitten iltapäivällä hoitamaan työjuttuja. En tiedä mahtoiko johtua siitä että on perjantai, vai ihanasta auringosta, mutta tuntui että ihmiset ovat hyväntuulisia. Eniten omaa mieltäni piristi se että risteykseen saapuessa kun hidasti vauhtia ja pysähtyi odottamaan että jalankulkija tai toinen auto menee ensin, ja varsinkin kun hiukan vinkkasi kädellä: "mene vaan", niin vastauksena oli iloinen hymy ja huiskutus... :) Lisää tällaista

Turhaa vääntämistä

Välillä on todellakin niitä päiviä jolloin harmittaa kaikki ympärillä tapahtuva. Vaikka tiedän olevani todella itsekeskeinen paska, joka ei missään asiassa ota ketään muuta huomioon, niin siinä vaiheessa kun julkisesti tämä asia lyödään vasten kasvoja niin harmittaa koko syntyminen tähän maailmaan..

Mielenkiintoista sinänsä havaita kuinka paljon omat ratkaisut vaikuttavat kaikkien muiden elämään, sellaistenkin elämään joiden ei ole ajatellut koskettavan itseä mitenkään hirvittävän läheisesti. Samoin pidän erittäin mielenkiintoisena sitä että kun sotkee parhaan taitonsa mukaan elämäänsä, saa kyllä kuulla erinäisiltä tahoilta kommentteja jotka kertovat ettei toimintaa pidetä kovin yleisesti hyväksyttävänä, mutta kaikki kuitataan lopuksi lausahduksella:" omahan on elämäsi." Sitten kun pyrkii toimimaan "normien" mukaan ja tekemään asioita oikein ottaen huomioon sellaiset kenen elämään näillä ratkaisuilla on vaikutusta, niin kaikilta tahoilta tulee tuomiota kuinka väärin toimii kun ei otakaan ihan joka ikistä ihmistä tästä maailmasta huomioon...

Joten koko maailmalle tiedoksi annettakoon: Olen tästä päivästä eteenpäin päättänyt ajatella vain ja ainoastaan itseäni, tehden kaikki ratkaisut vain omien fiilisten ja tarkoitusperien mukaisesti riippumatta siitä miten muut ratkaisuni ottavat. Jos ns ystävät vetävät ratkaisuistani herneet nenään, niin varmaankin voin elää elämäni ilman heitäkin. Toisaalta en edelleenkään ole työntämässä ketään ystävää pois elämästäni, edellytyksellä että antaessani hänen elää omaa elämäänsä saan myös itse elää omaani. Apua olen valmis antamaan sitä pyydettäessä, samoin sen sijaan että odottaisin muiden vain huomaavan mahdollisen avuntarpeeni, aijon vastaisuudessa myös avata suuni ja pyytää apua sitä tarvitessani..

Älykkyyttä

naistenpäivän kunniaksi meemasin Minalta testin.. Tulos ei ollut oikein mairitteleva.. :


Intermediate You scored 80% Beginner, 86% Intermediate, 56% Advanced, and 50% Expert!
You have a good understanding of beginner and intermediate level commonly confused English words, getting at least 75% of the beginner and intermediate level questions correct. This is a good score. Remember, these are commonly confused English words, which means most people don't use them properly. You got a respectable score.

My test tracked 4 variables. How you compared to other people your age and gender:

You scored higher than 99% on Beginner
You scored higher than 99% on Intermediate
You scored higher than 99% on Advanced
You scored higher than 99% on Expert
*********************************
Naistenpäivä meni Lumossa tuote-esittelyn merkeissä, muutama tunti hauskaa ihmisten tapaamista.. loppuviikko meneekin töiden merkeissä..

Riippuvuus

Olettekos koskaan huomanneet millainen riippuvuus voi muodostua rutiineihin?? Sitä sanotaan että kun jokun asian toistaa nelisenkymmentä kertaa, siitä tulee tapa. Ilmeisesti blogien lukemisesta on nyt tullut minulle tapa. Ei siinä mitään jos joku blogi ei päivity tiuhaan, sen asian kanssa voi sentään elää, muistaa että ehkä kyseisellä kirjoittajalla on jopa se elämä jota elää, josta kirjoittaa.. Mutta silloin kun jostain syystä ei pääse lukemaan blogia! AAARRRGGH!!! Hirvittävät vieroitusoireet, mielessä risteilevät paniikinomaiset ajatukset, entä jos tuo on poistettu koko blogi, entä jos enää ei pääse lukemaan "tuttujen" tapahtumia, kuinka MINUT voidaan hylätä näin kertomatta että sivusto menee päivitykseen joka estää päivittäisen tekstipätkän lukemisen... *huokaus* onneksi jälleen kerran blogoslavia katoaminen kartalta oli vain hetkellinen häiriö..

Outojen unien huumaa

Muutamana viime yönä olen nähnyt todella outoja unia. Ainahan uneni ovat olleet levottomia ja puhun ja kävelen unissani. Muutamana viime yönä olen kuitenkin nähnyt niin vahvasti vaikuttavia unia että ne ovat olleet selkeästi mielessä vielä heräämisen jälkeen ja pitkin päivääkin niistä on putkahtanut mieleen vahvoja fiiliksiä ja muistikuvia.

Ensimmäisessä unista oli mr X. Tapahtumapaikkana oli Mikkeli-Kuopio välimaasto, uni oli kuin kunnon road-movie kaurismäkeläiseen tyyliin. Pääajatuksena oli asioiden setvimistä ja elämän ratkaisuiden vääntämistä.. Koko ajan oltiin menossa jonnekin, tai jos ei menty niin oli ainakin kova pyrkimys mennä.. ja kysymys kuului mennäänkö yhdessä vai hoitaako jokainen itse itsensä minne haluaa mennä vai voisiko sinne auttaa toisenkin.. Olihan tuossa toki pieni flirttifiiliskin taustalla, tai ehkä se oli vain "ei rampata" tyylistä fittuilua elämän täydellisyydestä..

Seuraavassa samaan sarjaan kuuluvassa unessa oli pääosassa miss Q. Mielenkiintoista sinänsä että koskaanhan en ole kasvokkain hänen kanssaan keskustellut, mutta ilmeisesti virtuaalikeskusteluista on muodostunut hänestä niin vahva kuva että unessa oli selkeä tietoisuus äänestä, puhetavasta, eleistä jne jne. Tokihan olettamus ulkomuodosta on selkeästi muodostunut kuvien perusteella. Tämän unen fiilis oli huomattavan kiihkeä, vaikka pysyttiin paikallaan. Unessa tuli ja meni lukemattomia miehiä, mutta he olivat oikeastaan vain ulkopuolella vilahtavia kasvoja joihin ei uhrattu sen enempää ajatuksia. Unen alussa ollut lukittu ovi jonka taka miss Q löytyi, sulkeutui takanani, muttei lukittunut, ja tuosta ovesta näitä miehiä kävi kurkistamassa. Oikeastaan koko uni oli tuossa yhdessä huoneessa, yhden sängyn ja tuolin välisellä alueella. Unen henki oli todella kiihkeän intohimoisen kaipaava (enkä nyt tarkoita seksuaalisesti, senkin pikkuperverssit *virn*) vaan jotenkin kaipaus oli enemmän ystävyys ja jälleen kerran elämän ratkaisuiden osalta..

Jokainen voi tehdä omia päätelmiään näiden unien osalta, niin minäkin olen tehnyt. Eihän kirjoittaessa saa kerrottua niitä fiiliksiä mitä uni oman pääkopan sisällä herättää, mutta silti jotain niistä haluaa muuttaa kirjalliseen muotoon. Pitäisiköhän ruveta taas pitkästä aikaa pitämään unipäiväkirjaa. Toisaalta kuten aluksi mainitsin, näen paljon unia ja "elän" niiden mukana, joten voisi olla että menisi liikaa aikaa kirjata kaikkea ylös, ja toisekseen tällä hetkellä kun en ONNEKSI muista kaikkia unia ja nytkin muistan niitä paljon niin eihän meikäläisen aivokapasiteetti riitä kaiken muisteluun ja kirjaamiseen... Toisaalta mitä kaikkea saattaisin itsestäni oppiakaan kirjaamalla alitajuntaa ylös.. Hui! pelottava ajatus...

Niin huumasta vielä: Nyt on sitten taas vaihteeksi tämän vuoden julkisuuskiintiö täynnä.. mukavaa oli! Ja jännä huomata kuinka tarkasti ihmiset ohjelmia seuraavat... pitäisiköhän seuraavalla baarireissulla kokeilla klassista lausahdusta: "Eksä tiedä kuka MÄ oon...?" No ehkä sitä voisi käyttää tervemenoa-lauseena.. *virn*

Maaliskuu

Taas alkoi uusi kuukausi. Tuntuu että aurinko on todellakin herättänyt meidän perheen. Tänäänkin olimme kaikki jalkeilla jo ennen kahdeksaa.. Täytynee lähiaikoina järjestää keittiön ikkunaan peittävämpi verho niin ettei valo hiivi salakavalasti jo ennen seitsemää makkariin. Vaikka makuuhuoneemme sijaitsee läntisellä puolen taloa, niin näköjään tuo veijari setä aurinkoinen luikertelee sinnekin.. toisaalta minähän nukun sielä varjoisammalla puolen joten valo ei niin äkkiä häiritse, mutta tuo meidän iltatyöläinen kärsii hieman..

Kuukauden vaihde on muutenkin tuntuviksi ollut uuden alkua. Nyt on kehitteillä muutama todella hyvä duuni-idea, toivotaan että hullun hyvät ideat muuttuisi toimivaksi todellisuudeksi.. kerron jutuista enemmän kunhan asiat varmistuvat..

Ihan kaikki ei ole mennyt kuitenkaan hyvän kaavan mukaan.. Muistatte ehkä Hugon, hurttimus jonka piti tulla meille Aatun kaveriksi ennenkuin meidän vanhan herran sairastelusta otettiin ressiä. No Hugolle löytyi viime viikolla uusi koti hartolasta. Eilen sitten kuului entiseltä omistajalta huonoja uutisia. Tarkkoja yksityiskohtia en tiedä enkä ala niitä tässä spekuloimaan, mutta tapahtuma kuitenkin oli se että Hugo oli purrut uuden omistajan äitiä käteen ja tästä oli sitten tehty päätös että koira menee koirataivaaseen.. Vaikken nähnyt tuota hurmuriherraa kuin yhden kerran niin silti tuntuu pahalta. Entä jos me olisimme sittenkin voineet ottaa sen, jos meille tuleminen olisi antanut fyysisesti terveelle koiralla muutaman lisävuoden. Toisaalta taas, entä jos koira meille tullessaan olisikin purrut naapurin muksuja.. siitä olisi voinut seurata katastrofi... *huokaus*

Jos nyt ottaisin ja päivittäisin sivustot vihdoin loppuun niin voisi olla mahdollista että ensi viikolla voisi taas olla kunnolla asiakaspalvelu avoimena..