Joulu tuli ja meni. Varsinaista rauhaisaa joulufiilistä en sitten saanut aikaiseksi, johtunee hiukan poikkeuksellisesta joulun vietosta. Ensimmäinen ja toivoakseni viimeinen sairaalassa vietetty joulu. Ei tuntikausien loikoilua suklaan ja hyvän kirjan parissa, ei tuntikausien joulusaunaa eikä tuntikausia jouluruokapöydässä.. Kuitenkin joulu oli ja meni.
Käly (sekös se oli puolison sisko) oli valmistanut joulukinkun, toooodella namia! Sitä tuli kyllä nautiskeltua koko rahan edestä pitkin viikonloppua, milloin laatikoiden kera milloin joululimpun päällä, milloin ihan sellaisenaan.
Kuusi oli kaunis, sen oli perhetutut tuoneet kun tiesivät ettei kukaan meistä ehdi/jaksa noutaa kuusta, anoppi ja käly (vai oliko se nato) olivat koristelleet kuusen: kultaista. Kaikki muut koristeet oli piilotettu, onneksi, sillä kun pääsimme paikalle alkoi sisarusten välinen nahistelu siitä kaipasiko kuusi jotain punaista lisukkeeksi vai ei.. Minulle kelpasi ihan tuollaisenaan, ja niin varmasti muillekin..
Tänä jouluna ei tullut tuijoteltua edes vanhoja Kummeleita. Asiasta oli kyllä puhetta, mutta loppujen lopuksi kukaan ei jaksanut kaivaa nauhoja laatikosta ja kelata niitä kohdilleen. Ehkä ensi vuonna, tai ehkä sitä ennen tulee jo hankittua se kummeli-boxi..
Aatu sairasti koko pyhän. Yöt meni (ulkoiluiden lisäksi) hengityksen kuunteluiksi. Onneksi vaikutti siltä että päivä päivältä henki kulki kuin kulkikin paremmin..
Siinähän se meni. Ensimmäinen "aikuinen" joulu ilman turhia lahja-hössötyksiä. Huomasin kaikesta huolimatta kaipaavani mielettömästi omaan kotiin, oman perheen pariin, viettämään omien perinteiden joulua.. Ehkä ensi vuonna sitten..
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti