Olo on edelleen melkoisen kökkö. Onneksi näitä flunssia ei tule turhan usein, kai sitä viikon vuodesta voi sairastaa.. Toivonpahan vain että maanantaihin mennessä tämä olotila helpottaisi, pitäisi jo kyetä tekemään niin monta asiaa.
Hyvänä puolena sairastamisessa on ollut se että pitkästä aikaa olen malttanut maata ja lukea. Vaikka kuume välillä polttelee silmiä, niin se että uppoutuu 1500-luvun turun ja viipurin elämään siveellisyyksineen ja haureuksineen, on piristänyt kummasti. Välillä huomaan kyllä huvittavissa määrin eläytyväni kirjan tarjoamaan tunne-elämään: Kun Elina-neito koki vääryyttä miehensä taholta, erehty S sanomaan jotain ja sai turhankin kipakan vastauksen. Toisaalta, kai tuo on jo tottunut siihen että kirjaa lukiessa en näe tahi kuule tästä maailmasta mitään, ja hetken verran aina menee ennenkuin saa tunneskaalat rauhoittumaan..
Wänttyrä aiheuttaa tutustumista naapureihin. Onhan se sinänsä hyvä, kun ottaa huomioon että vuoden verran olemme jo asuneet täällä ja nyt vasta alkaa tietää naapureita ja tuntea jonkin verran. Ehkä tässä vielä ennen pois muuttoa ehtii kutsua noita kyläänkin.. Toisaalta nyt on entistä aiheellisempaa hankkia rakkimukselle se kauko-ohjattava koulutuspanta. Kun ei tuota voi kurittaa enää siinä vaiheessa kun huudon jälkeen tulee luo.. kärsivällisyyttä vaaditaan, tai sitten pitäisi jostain saada turbovoimat jolla 60km/h pinkovan hurtan saisi kiinni.. *huokaus*
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti