Kumma juttu mitä kevät saa ihmisen mieleen. Katsoin juuri hetki sitten "Sinulle on postia"-leffan, vanha ihanainen lälly. Jotenkin tuo kuitenkin tällä kertaa pisti miettimään: kuinka monta kertaa asiat vain tapahtuvat. Se mikä vaikuttaa pahimmalta takaiskulta osoittautuu viimekädessä parhaaksi mahdolliseksi onnenpotkuksi. Entäs sitten kun puhutaan ihmissuhteista..
Ihmissuhdekiemurat on aika vaikeita kaiken kaikkiaan, välillä joutuu ajattelemaan muita, välillä pitää ajatella itseään, mutta ennenkaikkea silloin kun on pallottelun kohteena rakkaus vs ystävyys, niin voi olla parempi valita se ystävyys, rakkaus kun voi palaa loppuun ja sen jälkeen ei aina voi olla ystäviä.. Toisaalta eivät ne ystävätkään aina ole ikuisia. valitettavasti vaikka joskus ajattelee ettei jostain ystävästä luovu koskaan niin sitä saattaa vain huomata "kasvaneen erilleen", kuka siinä sitten on muuttunut, itse vai toinen, sitä on paha mennä sanomaan.. Toisaalta taas on onneksi niitä ystäviä joita ei ehkä vuosiin näe ja silti huomaa ettei ystävyydessä ole hävinnyt mitään, fiilikset, asiat ja kaikki menee kuten ennenkin kun taas kohtaa..
Niin, kevät on muutoksen ja uuden alun aikaa. Jotenkin keväisin tuntuu että pitää putsata pöytä päästäkseen eteenpäin. Jostain pitää luopua saadakseen jotain muuta tilalle. En suinkaat tarkoita että joka kevät tulisi hinku vaihtaa parisuhdetta (paraneeko se muka vaihtamalla, tuskin) tai että joka kevät pitäisi pistää huusholli remonttiin tai muuttaa. Lähinnä kevät saa ajattelemaan ajatusten ja pinttyneiden tapojen tuuletusta, jos pyrkisin tänäkin vuonna luopumaan edes yhdestä pahasta tavasta. Hoitamaan edes yhden asian paremmin kuin viime vuonna. jos..jos... jos.. jos jonain vuonna vaikka päättäisin luopua jossittelusta ja oikeasti katsoa mihin kaikkeen rahkeet riittää tällä kertaa..
ai niin, jotkut asiat jäävät kalvamaan mieleen, oletettavasti todella pitkäksi aikaa, kaikille ei voi mitään, niiden kanssa vain oppii elämään. ja sitten joku vielä kehtaa ihmetellä miksi ihmisistä tulee sellaisia kun on tullut.. jep.
lauantaina, huhtikuuta 02, 2005
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti