Tämä on ollut outo viikko. Uskomattoman paljon on mahtunut yhteen vaivaiseen viikkoon. Toisaalta eipä tällä viikolla ole tullut lorvittua, vaan töitä on tullut paiskittua aamusta iltaan. Niillekin osapuolille joille en vielä ole kertonut meileissä tai puhelimitse niin olen nyt kuukauden päivät ollut "vieraalla töissä". Minä joka vannoin ja vakuutin etten halua/kaipaa/ehdi enää 8-16 duuniin, niin kuinkas sitten kävikään... No toisaalta tämä on kyllä tehnyt kaikin puolin hyvää. Aamulorvinnat on taaksejäänyttä elämää, duuni joustaa kuitenkin tilanteen mukaan ja mikä parasta homma jonka piti olla "aivotonta naputtelua" on osoittautunut huomattavasti enemmän aivonystyröitä kiusaavaksi. Jostain kumman syystä näköjään ajaudun tietokoneen äärelle aina siinä vaiheessa kun jossain firmassa vaihdetaan järjestelmää ja kuinka ollakaan meikäläinen on se joka pähkäilee kuinka homma toimisi ongelmitta.. *virn* toisaalta mikä sen ihanampaa kuin väitellä atk-tukihenkilöiden (niiden oikeiden) kanssa siitä voiko ohjelmalla tehdä jotain vai ei.. Tänään kyllä hakkasin päätä seinään toista tuntia raporttien tulostuksen suhteen.. Vaikka mitä tein ei ohjelma suostunut antamaan ensimmäistäkään tulostetta vaikka alkuviikosta toimi ongelmitta.. toisaalta silloin kyllä tulostettiin ihan eri juttuja...
Ai niin se piti vielä todeta huvittavana pikkuseikkana: eilen selatessani hälytyspäiväkirjaa yhden ongelman ratkonnan kanssa repesin totaalisesti kun kone kertoi: "Uusi vuoroesimies kirjautunut järjestelmään" ja meikäläisen nimi perässä... Yhdelle pomoista kun asiasta kuittailin niin totesi vaan pokkana, jotta täällä asema riippuu käyttöoikeuksista.. saan kuulemma vastata puhelimeenkin tuolla nimikkeellä.. *virn* no palkkanauhassa lukee kyllä vaan tallentaja..
No muuhun asiaan... Outo kyllä tämä murphyn lakikin: silloin kun ei ole mitään, niin ei todellakaan ole mitään, ja sitten kun on duuneja niin niitä työnnetään ovista ja ikkunoista. No saa nähdä mitä kaikkea saa valmiiksi ennen syksyä, todellakin PALJON on tapahtumassa..
Jollain tasolla mieli on aika haikea. Koko viikon olen miettinyt mitä tein vuosi sitten tähän aikaan. Sellainen pieni ikävä jäytää jossain tuolla sydänalassa, kun mietin ettei enää voi samalla tapaa lähteä thaikkuihin.. toisaalta eipä sielä ne majoittumiset ole mitenkään kalliita joten vaikkei majoitusta valmiina olekaan.. mutta kuitenkin jotenkin se kotoisa oleilu sielä tuntui niin hyvältä.. Hyvänä tai huonona puolena sanottakoon jottei sielä juhlittu wappua, joten viime vuonna muistin koko keväisen karkelon olemassaolon vasta siinä vaiheessa kun S viestissä toivotteli wappuja.. no ei sillä eipä huomennakaan ole suuria suunnitelmia biletysten suhteen. Jos olisi lämmintä niin loikoisin varmaan pihalla, nyt on sitten harkinnassa vaihtoehdot: lintsille/pihan haravointi/espalle kuuntelemaan DAD/muutaman frendin kyläily... sen tiedän että rennosti tulee otettua ja alkoholilla ei tule olemaan osuutta asiaan..
Taidanpa mennä laittamaan perunat kiehumaan että saa perunasalaatin ainekset valmiiksi...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti