Oppia tunteista

Jäi tuosta eilisestä bloggauksesta ajatus vähän turhan irralleen, joten jatketaan hiukan vielä ajatusvirtaa:

Kuten minua viisaammat ovat sanoneet, tuskan voi käyttää oppimiseen. Itselleni on viime aikoina vahvistunut tuon ajatuksen sivujuonne: Voin tehdä monia hyviä päätöksiä, pyrkiä pysymään niissä ja osin onnistua osin epäonnistua. Kuitenkin vasta sitten kun asiaan kuuluu tunteet, onnen ilon ja rakkauden tahi menettämisen pelon, tuskan jopa katkeruuden vasta noiden ääritunteiden jälkeen voin luottaa ottaneeni opikseni..

Kasvu ja kulkeminen "oikeaan suuntaan" edellyttää sen että se herättää tunteita. En tee asioita vain siksi että sen tiedän olevan jotekin yleisestihyväksyttyä ja näinollen oikein. Tunteet, ennenkaikkea niillä reagointi on keskustelua omatuntoni kanssa. Tiedän että olen loistava valehtelemaan itselleni (edelleen) kuten myös muille. Ennen saatoin silmät kirkkaina selittää asiat itselleni parhain päin. Vaan jotain on muuttunut. Varmaankin yhä selittäisin herra sinivuokolle ummet ja lammet pelastaakseni itseni pulasta, mutta ne asiat joilla on merkitystä niin itselleni kuin ennenkaikkea niille ihmisille joilla on minulle merkitystä, niiden kanssa en enää voi helposti huijata. Se mitä vuosi sitten en olisi edes kuvitellut, tunnontuskat valkeasta valheesta, saavat minut taistelemaan itseni kanssa ja antamaan oikealle asialle periksi. Enää eivät haluni määrää ratkaisujeni suuntaa. En väitä olevani puhdas pulmunen, en todellakaan. Vaan vielä mielessä väikkyvät houkutukset, milloin ruohon ollessa vihreämpää aidan toisella puolen, milloin suklaan huutavan kutsuvasti kaupan hyllyllä. Se etteikö kukaan tiedä jos huijaan itseäni ja lankean houkutukseen, ei ole enää riittävä tekosyy lankeamiseen.

Tunteet opettavat, kun niitä oppii lukemaan. Tunteet ovat heijastuksia sielun syvyydestä. Edelleen aion nauttia siitä kun rintaa kuristaa kaipaus, siitä kun odotus saa vatsanpohjan perhostelemaan ja sydämen laukkaamaan kuin villivarsta. Edelleen aion tuntea surua ja tuskaa menetyksen ja pettymyksen takia, olkoon syynä sitten sairaus, kuolema tai ajattelemattomuus. Ja kaikkien näiden vaihdeiden läpi eläessä, aion joka askeleella ottaa opikseni..