Voi elämän käki.. Joskus sitä todellakin vihaa koirien omistamista. Hattivatilla on jonkin aikaa ollut paha tapa saada karkuvaihde päälle ja tuo painelee pitkin kyliä. Normaalisti olen hypännyt auton rattiin heti koirien hatkattua, ja yleensä ne tulevat takaisin päin niin että noukin koirat kyytiin postilaatikolta.
Tänään sitten paloi käpy niin että totesimme jotta antaa olla. Ulkona on 16 astetta pakkasta, eikä koirat taatusti ole siihen yhtään sen tottuneempia kuin itsekään olen. Onneksi noilla on sentään heijastimia yllä, niin on pieni mahdollisuus että selviävät reissustaan ehjänäkin, tosin voihan se olla että joku naapuruston maajussi päättää ampua ne kettuina tms..
Rankkaa koulutusta tämä, sikäli rankkaa että joutuu hillitsemään itseään ettei lähtisi perään. Rankkaa vain odottaa tulevatko koirat takaisin vai eivät.. Toivon parasta ja pelkään pahinta.. Elämä on..
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti