Demons..

What Demon Are You?
You scored as a Sederiana, Demoness of Malice and Lust
You are Sederiana, Demoness of Malice and Lust. You use men for sex then kill them for fun, since they have served your needs. You blend together sex and murder to satisfy your bloody lust. Sometimes you kill people because they angered you with their stubborness and idiocy. You mostly kill men and occasionally women, but only if they seem better looking.
Sederiana, Demoness of Malice and Lust 79%
Xeohelios, Demon of Cunning and Manipulaition 63%
Zendrielle, Demoness of Beauty and Deceit 58%
Bedegan, Demon of Stupidity and Stubborness 54%
Dareigeo, Demon of Rage and Death 50%

palapelin palasia vol.2

Terveiset uudesta elämästä.
Muutama palanen lisää on löytänyt paikkansa. Uusi koti on ihana, vaikka siellä tavarat eivät todellakaan ole löytäneet paikkojaan..vielä. Elättelen kuitenkin toiveita että ennen joulua tavarat ovat löytäneet paikkansa ja olo siltä osin helpompaa..

Toinen palanen joka odotti loksahtamistaan oli uusi työ. Kun muutto oli saatu pois päiväjärjestyksestä (kiitollisa ajatuksia Jannen ja Esan suuntaan muuttoavusta) olikin työhaastattelun vuoro, ja ne mokomat halus mut töihin... Palaset loksahti siinäkin mielessä paikalleen ettei pasilan kontturilla tarvinnut laskutuspäivien jälkeen enää roikkua, vaan pääsin opiskelemaan uutta hommaa. nyt on takana ensimmäinen viikko (aloitin siis viime torstaina) ja pikkuhiljaa alkavat ihmiset löytää nimensä, tavarat paikkansa ja toivottavasti työtehtävät tekijänsä, sillä ihminen jonka mammiksentuuraajaksi tuonne menin on huomenna viimeistä päivää töissä... No rinta rottingille ja tulta päin.. kyllä tuosta selvitään.. toivottavasti... *huokaus* Ainakin vaihtoehtoisesti saan todella ison sulan CV:hen (projektiassistentti /osastosihteeri) tai sitten rypäsen todella isosti... Niin tai näin niin ainakin paljon uutta oppia ehtii tuolta tulla. Tällä hetkellä tuo on vuoden määräaikaisena pestinä, mutta suoraan on jo kerrottu että vuoden jälkeen on kaikella todennäköisyydellä mahdollisuus vakkaripaikkaan. Sen haluaako tuonne jäädä, aika näyttää. Ainakin tällä hetkellä porukka ja työt vaikuttavat todella mukavilta, vaativilta, mutta mukavilta.

Kakarankin kisaura alkoi pari viikkoa sitten, tuosta voi enempi lukea kakaran omasta blogista. Nyt alkaa tuntua siltä että olisi todella ihanaa kun olisi vapaa viikonloppu, no nyt viikonloppuna on kisat hyvinkäällä, joten lauantai menee sielä, ja sunnuntaina on sitten wäntyn treenit... Seuraava saattoi olla vapaa... toivottavasti!

Oppia elämän koulussa

Taas on aika istahtaa alas ja kirjoittaa muutama rivi. Paljon on ollut pähkäiltävää, muuttoa varten pakattavaa ja elämän uusien suuntien etsintää, oikein ei ole ehtinyt kirjoittaa vaikka ajatuksia toki on ollut.

Tällä hetkellä on voimat taas pois. kumma juttu kuinka silloin sitä istuu koneen äärelle ja kirjoittaa, aivan kuin ajatusten siirtäminen ruudulle puhdistaisi sisältä ja antaisi mahdollisuuden täyttää itseään uudella energialla. Nyt on juuri sellainen olo että halua "oksentaa" ajatukset ulos, edes sen verran että voin lopettaa niiden puimisen pääni sisällä, tuulettaa fiiliksiä edes näppäimistöllä, sillä todennäköisyydellä että send-napin painalluksen jälkeen sama myllerrys jatkuu pääni sisällä ja puristavana vanteena rintakehällä.

Kun asiat tuntuivat etsivän uusia polkuja ja palaset loksahtelevan paikalleen tuli taas pahuksen kouriintuntuvasti muistutus elämän väliaikaisuudesta ja sattumanvaraisuudesta. Sunnuntain touhuilut katkesivat lukiessani puhelimeen tulleen viestin: "soita kun olet herännyt!" Hereillä olin kyllä ollut jo useamman tunnin, puhelin vain oli unohtunut makkariin, joten viesti ei tavoittanut. Soitin kuullakseni veljeni jääneen yöllä auton alle.. Hengenvaaraa ei kuulemma ole, tajuissaankin tuo on, mutta silti, pelko kiristää rintakehää vanteena, mielessä takoo vain katkeamaton rukous: "Älä ota veljeä vielä, en ole valmis siihen, anna parantua..."

Muuta ei voi, töissä toimin mekaanisesti, töiden jälkeen lepäsin hetken, mieli ja keho totaalisen hajalla. Nyt pitäisi jaksaa jatkaa tavaroiden pakkaamista, tavara kerrallaan, mukaan-pois-roskiin. Kaikki pitää lajitella, mitä haluan säilyttää, mitä pistää kiertoon ja mitä surutta roskiin. Huomaan samalla jäsentäväni elämääni, mitä haluan säilyttää, mitä pitää pistää kiertoon ja minkä haluan jättää kokonaan taakseni. Uskon että elämässä muuttuu nyt kovinkin moni asia, vielä kun löytyisi se oikea suunta....

minä olen mursu

Onnen ihmemaa

Kävimme sunnuntaisella lenkillä uusissa maastoissa.. Nyt oli kamera mukana ja muutama todiste Ahonlaidalta..













Tieltä päin















Kuisti ja parveke (eli julkisivun puoli)















Alas pihalle päin

Alapihalta talolle päin

Palapelin paloja

Niin ne palaset sitten alkoivat loksahdella kohdalleen..

Tuossa kuukausi muutama takaperin S bongasi netistä meikäläiselle Riiselin (siis Peugeot 306 dieselin joka on rekattu pakettiautoksi). Tuolloin oli ajatus että on sopiva auto jossa koirat kulkee helposti treeneihin, näyttelyihin ja kisoihin. Ja jolla on edukasta ajaa noita näyttely ja mökkimatkoja... Muutaman vastoinkäymisen jälkeen käytössä on mitä ihanin auto joka täyttää tehtävänsä oivallisesti.

Sitten kasvoi kuume saada oma katto pään päälle. Jonkin hetken nettiselailuiden ja mahdottomien unelmien karsimisen jälkeen edessä oli suloinen pieni hirsimökki keskellä ei mitään.. Siis unelma parhaasta päästä. Ei kun pankkiin tätien juttusille, hiukan laskeskelua, mietiskelyä ja loppujen lopuksi taas uusi palanen loksahti kohdalleen: Eli meidän perhe muuttaa nyt sitten syyskuussa Askolaan Juornaankylään (jep, se on jumalattoman kaukana helsingistä ja eihän sielä ole kerta kaikkiaan mitään elämää). Eli pääkaupunkiseudun tomut ravistellaan nyt lopullisesti (ainakin tältä erää) tassuista ja keskitytään nauttimaan, jos nyt ei ihan erämaan niin ainakin oman tontin ja talon rauhasta. Kuvia mestoista en vielä laita, sillä tuon ainokaisen esittelyssä käynnin lisäksi emme ole paikalla käyneet ja vasta sunnuntaina on tarkoitus mennä hippaloimaan paikalle mittanauhan, muistilehtiön ja kameran kanssa.. Varmaan poitsutkin pitää päästää hiukan revittelemään omalle pihalle.. Jotain paikasta kertonee kuitenkin se että lähin naapuri sijaitsee noin puolen kilometrin päässä, "keskustaan", Juornaan kylään, jossa sijaitsee pankki, tarmo lähikauppa ja taksitolppa, ai niin ja kampaamo ja koulu, on neljä kilometriä hiekkatietä... Toisaalta uimarantaan on matkaa vain pari kilsaa teitä myöden (linnuntietä 1,5 km), eikä tuolla taatusti ole samaa tunkua kuin kuusijärvellä... katsokaa nyt tätä karttaa, eikö näytä ihastuttavalta!!!

Meidän talo on tuon violetin "nuppineulan" kohdalla..

Vaikka ajatus muuttamisesta sinällään ei innosta, sillä kukapa rakastaisi pakkaamista, tavaroiden roudaamista jne. Niin ajatus tavarakaaoksen karsimisesta, kaikille kamoille uuden paikan löytämisestä ja omasta rauhasta tuntuu todella hyvältä...

Palapelin seuraava pala oli S:n auton vaihto, viime sunnuntaina laadittiin vovlon myynti-ilmoitus nettiautoon. Painuttiin shoppaamaan Ikeaan jossa ollessa tuli jo autosta kyselysoitto, ja maanantaina tyyppi tuli auton hakemaan.. Sitten tämä viikko olikin sumplimista auton käytön suhteen.. no huomenna pitäisi sitten hakea S:lle uusi menopeli pohjanmaalta.. Dieseli tottakai.. eihän meidän perhe enää muilla ajelekaan.. *virn*

Seuraava pala on sitten meikäläisen uusi työ. Eihän tuo työmatka mikään mahdoton ole, mutta kun nyt olisi sekä syy että mahdollisuus vaihtaa paikkaa niin haku on alkanut.. Tänään tarjottiin yhtä kiinnostavaa vaihtoehtoa tutun firmasta, mutta katsotaan sen (ja muiden) suhteen mihin suuntaan palat loksahtaa. Ehkä tämä on "ison pyörän pyörähdys" joka muuttaa aika paljon elämää..Vaikka tuntuu että asiat tapahtuvat todella vauhdilla, niin kiirettä ei ole. Ellei sitten nykyinen työnantaja päätä antaa kenkää siitä hyvästä että katselen muita paikkoja (sitäkin tuolla on nimittäin tapahtunut, että kun erehtyy kertomaan uusien paikkojen olevan katselussa niin kamat saa kantaa ulos toimistosta saman tien.. se on se pelko teollisuusvakoilusta nääs...) No mutta uskon että tässäkin asiassa palat loksahtavat kohdalleen sen mukaan mikä on tarkoitus...

Mut hei, muistakaa, en minä planeetalta putoa vaikka fyysinen sijainti on hiukka pääkaupunkiseudun ulkopuolella, netti toimii sieläkin (toivottavasti)..

Keltainen Galaktinen Ihminen

EHEYDYN OMAAN TIETOONI AVAUTUMALLA.

-->
MAYA KIN:
Gene Hackman, näyttelijä Martin Hellman, julkisen avaimen salauksen pioneeri Damon Hill, autourheilija Viktor Klimenko, laulaja Kuikka-Koponen, silmänkääntäjä-parantaja Rea Mauranen, näyttelijä Shigeru Miyamoto, Mario pelien luoja Sinikka Mönkäre, politikko James 'Jesse' Owens, urheilija Luciano Pavarotti, oopperalaulaja Jani Sievinen, uimari The Philadelphia Orchestra ensiesiintyminen Fritz Scheelin johdolla. Hiram Bingham III (Kin 90) löytää Machu Bicchun vuonna 1911. NASA:n perustamispäivä

MERKKI:
IHMINEN 12. MERKKI EB ON KELTAINEN ETELäISEN ILMANSUUNNAN MERKKI.MERKIN AVAINSANOJA:AVOIMUUDEN VOIMA, VAPAA TAHTO, KOKONAISVALTAISUUS, SITOUTUMATTOMUUS, VASTAANOTTAVAISUUS

IHMISSUHTEISSAMERKIN TULKINTA: I H M I N E N ON YHTEISTYöN EDUSTAJA, JOKA LUO SUHTEITA VAPAAN TAHDON TOTEUTTAMISEKSI JA ILMAISEMISEKSI. IHMINEN TULEE PARHAITEN TOIMEEN SEN KASVUA TUKEVAN, SAMANKALTAISEN PLANETAARISEN PARTNERIN, KäDEN KANSSA. KäSI ON KOSKETUKSISSA MUODON JA PARANTAVAN KOSKETUKSEN KANSSA. TUULI HAASTAA IHMISEN ILMAISEMAAN INSPIRAATIOTA JA TAITEELLISUUTTA. TUULI OSAA AJATUSTEN KAUTTA TUODA ESILLE LUOMISEEN LIITTYVäT HENKISET VAIKUTTEET. IHMISTä TASAPAINOTTAA YHTEENKUULUVUUDEN JA TUNTEIDEN KUU, JOKA VAPAUTTAA SOLUMUISTIN JA MUISTOT VAPAAN TAHDON TOTEUTTAMISEKSI.

SOINTU:
GALAKTINEN
8 . SOINTU VAXAC KUULUU 3-SOINTUPERHEESEEN (KOLME PISTETTä SOINTUMERKISSä).TEHTäVäNä ON EHEYDEN ETSIMINEN. ESILLE TUOTU MUOTO JALOSTUU MUOTOILEMALLA SIITä JALOMPI.3-SOINTUPERHEEN SOINTU GALAKTINEN TULEE TOIMEEN SAMAN SOINTUPERHEEN SOINTUJEN SäHKöINEN (3. SOINTU) JA KOSMINEN (13. SOINTU) KANSSA. 3-SOINTUPERHETTä YHDISTää TARVE LöYTää PARAS TOIMINTATAPA. LUOVUUS JA EHEYS OVAT TäRKEäT VOIMAT, JOIDEN AVULLA SIIRTYMINEN OSAKSI KOKONAISUUTTA ON LUONTEVAA -- TUNNET JäLLEEN OLEVASI EHEä.

SIJAINTI TZOLKINISSA:
ON PORTTI-KIN JA SIJAITSEE LUOVUUDEN SINISESSä LINNASSA JALOSTAEN ANNETTUA TEHTäVää. PORTTI-KIN ON PäIVä, JONKA AIKANA ON MAHDOLLISTA ANTAA JA VASTAANOTTAA KOSMISTA TIETOA TAVANOMAISTA HELPOMMIN. 28. HARMONIA, JOKA TOIMII IDEOIDEN MUOKKAUKSEN ALUEELLA. 9. KääRMEEN AALTOJAKSO (KIN 105, ITSEN UUSIUTUMINEN)

iso pyörä pyörii

Tuntuviksi välillä asiat vain lähtevät tapahtumaan, ja välillä nopeampaan tahtiin kuin uskaltaa toivoakaan.. Tämän viikon aikana selviää hyvinkin paljon tulevaisuudesta. Ja kaikkein hulluinta on että kun antoi vain hiukan vauhtia ja sen jälkeen seuraa sivusta miten asiat etenevät. Nyt on meneillään toinsen vaiheen käynnistys ja katsotaan miten lujaa tämä pyörä lähteekään liikkumaan.. Elämme mielenkiintoisia aikoja.

Enempää en vielä uskalla hehkuttaa ennenkuin muutama palanen lisää on loksahtanut paikalleen.. Joten malttakaa vielä hetki pikku palleroistet, salaisuuksien verho aukenee kyllä lähitulevaisuudessa...

Aurani

Aurasi pääväri:
Violetti

Violetti on aurakentän syvällinen näkijä ja visionääri. Hän on synnynnäinen johtaja ja opettaja, joka on täällä pelastaakseen koko planeetan. Useimmat violetit tuntevat vetoa suurten joukkojen opettamiseen, korkeiden ihanteiden edistämiseen, koko planeetan elinolojen parantamiseen tai ihmisten, eläinten ja luonnon pelastamiseen.
Violetin ihmisen sisällä on varmuus siitä, että hän on syntynyt tekemään jotain tärkeää. Hän uskoo olevansa keskinkertaisuuden yläpuolella ja on jo lapsesta asti uskonut saavuttavansa jotakin suurta.
Violetti haluaa tulla kuuluisaksi, matkustaa ympäri maailmaa, liittyä rauhanjoukkoihin tms. ylevää - ja monet heistä nämä haaveet toteuttavatkin. Violetti ihminen löytää itsensä usein johtajana tai opettajana, monet koettavat saada idealisminsa leviämään kirjallisuuden, taiteen tai musiikin keinoin.
Koska elämme parhaillaan violettia aikakautta, tuntee jokainen violetti ihminen, joka ei toteuta sisäistä kutsumustaan, parhaillaan voimakasta sisäistä tarvetta tarttua toimeen, saattaa päätökseen se, mitä hän on syntynyt tänne tekemään. Hänellä saattaa vain olla vaikeuksia löytää se erityisalue, jolla hänen on tarkoitus tavottaa oma suuruutensa.
Monille violeteille opetettiin lapsena, että hänen unelmansa ovat suuruudenhulluja ja mahdottomia. Sen vuoksi violetti on saattanut kadottaa alkuperäisen yhteytensä oman sisimpänsä kutsuun. Siksi violetin olisi tärkeää pysähtyä kuuntelemaan sisintään ja kysymään itseltään, tekeekö hän juuri sitä, mitä varten uskoo olevansa olemassa. Jos ei, hän ei koskaan saavuta elämässään tyytyväisyyden ja täyttymyksen tunnetta, ja hänen elämäänsä värittää raskas tyhjyyden tunne.

Aurassasi voimakkaita:
lila;okra;vihrea;magenta;keltainen;

Unelmia..

Ihmisellä pitää olla unelmia että tässä elämässä jaksaa. Itsellä on unelmana ollut omistaa joskus hirsitalo (luonnonkiviperustukselle rakennettu), kirjoittaa kirja, matkustaa ja saavuttaa elämässä tasapaino..

Tällä hetkellä näyttää siltä että jossakin muodossa nuo kaikki on saavutettavissa. Tällä hetkellä jopa näyttää siltä että nuo kaikki on saavutettavissa lyhyellä aikajänteellä. Paljonko sitä uskaltaa jättää kohtalon huomaan, ja paljonko edestä on valmis näkemään vaivaa ja taistelemaan. No olosuhteet on niitä joille mitään ei voi, kirjaa ei voi kirjoittaa ellei kuluta aikaa kirjoittamiseen, talon voi ostaa kovalla työllä tienatuilla rahoila tahi viikonlopun raha-anomuksesta saadulla voitolla.. perintöjä on turha toivoa, niitä ei ole mistään tulossa (osin siksi etten toivo kenenkään sukulaisen kupsahtavan ja osin siksi ettei kukaan olisi kuitenkaan jättämässä merkittävää perintöä, ellei jostain löydy joku amerkikantäti joka on koko omaisuutensa testamentannut meikäläiselle - TUSKIN!).

Matkustelu taas, jostain syystä olen aina ollut huono säästämään rahoja mihinkään pitkän tähtäimen tavoitteeseen, ei matkoihin eikä muihin suuriin hankintoihin. Tällä hetkellä varat antaisivat kyllä myöden matkailun, mutta nuo koirat.. No eihän se reissaus ole kuin tahdosta kiinni. Katsotaan miten muutamat muut asiat loksahtavat kohdalleen, sitten voi olla hyvä hetkin pudistaa tämän maan tomut jaloista ainakin pieneksi hetkeksi, toisaalta muutama kuukausi - vuosi jossain kaukana voisi antaa taas uutta perspektiiviä elämään.. ja ehkä koirat voisi pakata matkalaukkuun mukaan.. no ehkei kuitenkaan.. ;)

Kun on saavuttanut sen iän että jotain pitäisi saada aikaiseksi on aika lopettaa haikailu ja alkaa toteuttaa unelmiaan..

Maata kutsuen

Nykyään tuntuu olevan todella hiljaiseloa blogin päivityksen rintamalla.. se ei silti tarkoita että minulla olisi elämää tämän ulkopuolella. Jälleen kerran joutuu puolustautumaan työkiireiden taakse. Osaltaan hiljaisuudessa lienee syynsä myös hiljentyneissä ystävissä, yksi toisensa perään he ovat luopuneet blogin kirjoittamisesta. Toisaalta hyvin ymmärrettävää, kun elämä menee hyvin ja työt painavat päälle ei asioita jaksa kirjoittaa kaiken kansan luettavaksi, ja toisaalta taas kun elämä tuntuu potkivan niin rankasti että siinäkin on jo tekemistä kun jaksaa elää sen päivän loppuun ja seuraavaan... Itse en ole päättänyt kokonaan hiljentyä. vaikka välillä voi olla hiljaista, ei täältä silti olla kadottu..

Juhannuskin oli ja meni. S:n loma alkoi juhannusta edeltävänä torstaina, joten pääsimme heti torstai-iltana ajelemaan mökille. Tuo oli mahtava kolmen päivän miniloma. pienellä porukalla, S:n systeri avokkineen ja me (S:n vanhemmat oli reissussa), joten neljä ihmistä ja kolme koiraa.. Rentoa tissuttelua, grillausta, saunomista ja uimista. Ei mitään paineita mistään aikatauluista, kaikkineen todella rentouttavaa ja mukavaa. Sääkin suosi meitä parhaan kaavaan mukaan, nyt on rusketusraidat kohdillaan...

Viikko vielä töitä, sitten parin viikon loma. Suunnitelmissa ei ole mitään sen kummoisempia, ehkä käynti retretissä, ehkä käynti jossain muualla, ja ennen kaikkea rentoa olemista ilman työmurheita.. :)

Palataan astialle taas kun on aiheellista kirjoitettavaa ja painavaa sanottavaa! Pitäkää huolta toisistanne ja nauttikaa suomen suvesta.

Varpaaton pulu

Istuin torstaina Elielin aukiolla odottamassa bussia. Katselin ohi käveleviä ihmisiä, omissa ajatuksissani. Katselin varpusia ja puluja jotka puikkelehtivat ihmisten jaloissa etsien jotain suuhun pantavaa. Jäin seuraamaan erästä pulua joka asteli ylväänä, tutkien ympäristöä. Lintu ei vaikuttanut mitenkään aralta tai poikkeavalta. Kesti jonkin aikaa ennen kuin tajusin ettei tuolla pululla ollut yhtään varvasta. En tiedä oliko se syntynyt varpaatta, vai olivatko varpaat tuhoutuneet onnettomuuden tai paleltuman seurauksena. Lintu asteli pienillä palloilla, aivan yhtä vakaasti kuin sillä olisi ollut kaikki varpaat tasapainottamassa askeleita.

Huomasin toisenkin linnun jonka varpaat olivat kokeneet kovia, siltä tosin puuttui vain pari varvasta. Mietin mikä mahtaa tuhota lintujen jalkoja. Viritteleekö joku ansoja joihin linnut takertuvat varpaistaan, vai palelluttavatko nuo urheat täällä talvehtivat varpaansa istuessaan jäisillä kaiteilla... Niin tai näin, sain taas tuntuvan muistutuksen siitä että mistä tahansa vastoinkäymisestä huolimatta voi yhä astella pystypäin.

Here we go again...

Viime kirjoituksesta onkin ehtinyt jo vierähtää jonkin moinen tovi.. no hyvää kannattaa odottaa sanotaan.. *virn* no myönnetään hiljaisuuden syy on osin ollut järjettömässä kiireessä ja osin siinä että se läppäri jolla pääsääntöisesti blogin päivitykset teen, ei suostunut yhteistyöhön käytössäni olleen mozillan version kanssa.. No tosiaan taas mennään ja tekstiä tulee..

Tässä välissä Bloggerinkin kieli on vaihtunut suomeksi, tuntuu jotenkin hassulta hakea tiettyä toimintoa kun joutuu miettimään mitä joku onkin suomeksi, aiemmin kun kaikki namikat on ollut englanniksi..

Se on sitten Wappu.. tänäkään vuonna en tehnyt mitään vappumaista, nyt emme edes duunista saaneet ilmapalloja kuten viime vuonna. Jotenkin tavallaan aivan unohdin koko juhlapyhän. Johtunee osin siitä että S on töissä tänäänkin, joten eipä tullut mieleen lähteä paahtamaan eilen. Eipä kyllä ole krapulaakaan, joten tänään saattoi mukavasta kelistä nautiskella pitkän koiralenkin, pihan rapsuttelun ja pyykin pesun merkeissä. Broidi poikkesi tuossa kotimatkallaan. Hörppäsi kahvikupillisen, pikaiseen vaihdettiin kuulumiset ja matkansa jatkui taas. Toiset valittavat ettei ole töitä ja toiset sitten tekevät niitä 16 tuntia vuorokaudessa... no onneksi kohta on kevät kylvöt tehty niin pääsee tuo työnarkomaani taas normaaliin päivärytmiin..

Meikäläisen opiskelut on sitten tältä erää opiskeltu. Viime viikolla oli sitten asiakaspalvelun ja markkinoinnin merkonomin tutkinnon näyttö. Olin varmaan viikon verran todella hermostunut. No puolet valmisteluista jäi tekemättä (heikensi luonnollisesti arvosanaa) mutta siitä puoliskosta jonka sain kasattua niin tulikin sitten täydet pisteet oikein plussien kera.. Pääasia että nyt tuo tutkinto on suoritettu ja enää tarvitsee odotella vain paperit tutkintolautakunnalta.. eli kesäkuussa olisi sitten valmistujaiskahvit tarjolla.. :)

Kesän suunnitelmat alkavat osin selkeytyä. Tänä vuonna S ei saa kuin neljä viikkoa kesälomaa, joten hiukan aikatauluihin joutui tekemään sovittelua että meillä olisi edes jotain päällekkäin. Itsellenihän on varsinaiseen kesäkauteen myönnetty peräti 2 viikkoa yhtäjaksoista lomailua, nuo pidän heinäkuussa. Loput lomasta tulee sitten ripoteltua pitkin syksyä ja talvea. Harkinnassa on myös lähtö jonnekin etelän lämpöön ensi talvena, joten tuohon menee sitten ainakin viikko, ellei peräti kaksi..

Tänä kesänä voisi taas eksyä jollekin festareille. Vakavassa harkinnassa on taas Puustock, sinänsä hyvä kun Rottaralli joka muina vuosina on ollut samana viikonloppuna onkin nyt seuraavana. Eli jos minä lähden puustockiin niin S jää koirien kanssa kotiin (tai mökille) ja sitten seuraavana päinvastoin... Tosin tuonne Rottaan on ollut puheissa ja haaveissa jo ties kuinka kauan meikäläisenkin meno, mutta mitä sitä suotta hyvää traditiota rikkomaan.. saattaisihan jopa olla että en viihtyisikään noissa kekkereissä, pärinäpoikia kun joutuu vahtimaan jos samoilla mestoilla on, joten lienee parempi että antaa toisten irroitella omin nokkineen..

Kohta on sitten euroviisut.. saa nähdä minkä härdellin ne saavat aikaan pasilan suunnalla... toisaalta en pistäisi yhtään pahakseni jos töihin ei noiden aikana pääsisikään... tai jos vaikka jakaisivat ilmaiset liput alueen työntekijöille... No saahan sitä aina toivoa.. *virn*

Yli 300

Nyt olen rustannut tänne jo yli 300 merkintää, itseasiassa tämä on jo 302. Kovin on aikaa vierähtänyt tämän blogin parissa.. Tosin niin on kyllä Alfan versionkin kanssa.. ;)

Eilen ennätin pikaisille kaffelle ystävän kanssa Hagiksen hallille. Kaffen jälkeen pikainen kierros hallin yläkerrassa. Jostain kumman syystä tuosta hallista tulee kerta toisensä jälkeen lapsuuden muistot mieleen: Enoni asui aikanaan hallia vastapäätä "Suomi-Salaman" talossa. Muistan kuinka pikku likkanan tulimme äidin kanssa helsinkiin ja majoituimme enon luo. Aamuisin oli jännää mennä hakemaan tuoreita sämpylöitä, ranskanleipää tai patonkia hallista aamupalalle. Muistan kuinka sain istua enon keittiössä katsellen hämeentietä, juoden hopeateetä ja syöden leipäpalaa jonka päälle oli sivelty voita ja viipaloitu halvaa.. Tuohon aikaan enon alakerrassa oli vielä maustekauppa. Muistan kuinka sieltä haettiin salmiaikkijauhoa. Se kaupan tuoksu, voi se oli taivaallinen. Nyt se sama tuoksu löytyy hallin alakerrasta jossa nykyään taitaa tuo sama mauste-kahvi-tee-kauppa sijaitsee. Samoihin helsinki-vierailuiden traditioihin kuuluivat perunaleivokset ja katkaravut. Perunaleivoksia haettiin iltapäiväkahville, joko hallista tai stockalta. Katkaravut puolestaan olivat ehdottomasti kuorellisia, niitä haettiin hallista puolesta kilosta pariin kiloon. Sitten käveltiin torin yli merihakaan äidin ystävän luo jossa muistan kuinka sain syödä niin paljon katkarapuja kuin maha vaan vetää.. No toisaalta eipä 5-8 vuotiaan pikkutytön maha tainnut kovin suuria määriä vetää... :)

Eilen illalla ajelin vielä porvooseen peko-kokoukseen. Näyttää taas vakavasti siltä että harrastus jolle annoin pikkusormen (Wänen peko-treenaus) vie kokonaan mennessään. No edelleen koiraa on treenattu porukassa vasta kerran, joten ei nyt vielä tehdä tuosta voittaja-luokan hakijaa, mutta muuten toiminta imaisee mukaansa. Rastittelin jo alustavaa ilmoittautumiskaavaketta vapepa-koulutuksista joita haluaisin käydä läpi. Merkitsin jo kalenteriin päivämääriä joihin olisin osallistumassa koiran kanssa suorittamaan vapaaehtoistoimintaa... No ainakin on todettava että porukkaan on otettu erittäin avosylisesti vastaan.. Katsotaan nyt rauhassa miltä tulevaisuus näyttää.

Henkinen väsymys

Tämä kevät on tuntuviksi paljon rankempi kuin edellinen. Jotenkin tuntuu että "vanhat möröt" jyräävät päälle oikein urakalla. Elämä tuntuu tervan juonnilta. No osaltaan varmasti vaikuttaa tämä jollain tasolla jyräävä sairastelu, kunnon flunssa ei puhkea ei sitten millään, noro-virus kiertää meikäläistä kuin kissa kuumaa puuroa. Vain jatkuva väsymys ja voimattomuus. Liikunta helpottaa hetkellisesti, mutta lähinnä vain aiheuttaen fyysisen väsymystilan joka ei suinkaan vähennä tätä tunnetta että vaikka nukkuisi kuinka ei silti olisi kunnolla levännyt.

Eilen kävin koulun jälkeen isovanhemmilla. Toisaalta tuntuu hyvältä huomata heidän olevan niinkin hyvässä kunnossa kuin ovat (olosuhteet huomioon ottaen) toisaalta sen kuitenkin näkee että aikaa ei todennäköisesti ole paljoa. Pois ajaessa mielessäni pyörivät vain ajatukset: "jätän jo jäähyväisiä vaikken vielä järjestä hautajaisia.." joka ikinen kerta kun tuolla käyn pelkään että se on viimeinen käynti, ja joka kerta toivon että ehdin käydä ainakin kerran vielä.. Silti en saa itseäni käymään siellä useammin.. Aivan kuin pelkäisin että jossain vaiheessa "myönnetyt vierailut" on loppu ja aika loppuu, aivan kuin tällä saisin ostettua lisää aikaa... Silti, tai juuri siksi Mumi ja Fafa olette niin kovin rakkaita!!

Kotiuduttuani tuolta vierailulta puuhailin hetken kotosalla, käväisin viemässä muutamia tuotteita maanantai-miittiin ja tulin takaisin kotiin. Olo oli niin huono ja hutera että ajattelin ottaa pienet tirsat, nuo pienet ettoset venähtivät reilun kolmen tunnin mittaisiksi. Ilmeisesti kroppa vaatii lepoa.. Nytkin olo on voimaton. joten lienee aika antaa taas hetkeksi periksi...

Pimennetty uusi kuu

Viime yönä kuulemma oli kuunpimennys. Sai olla, sen lisäksi että taivaan täydeltä oli pilviä niin taisin olla totallisesti kuutamolla unten mailla siihen kellonlyömään kun tuo olisi tapahtunut. Elämän hektisyys tuntuu kiihtyvän entisestään. Afun aktivoinnit sosiaalistamisen kanssa ovat aktivoineet osan viikonlopuista, omat koulutukset osansa. Arkena jos en ole töissä yhdessä paikassa, pyrin tekemään toista hommaa, ja jos en sitä tee niin opiskelut vievät aikansa. Johonkin väliin pitäisi vielä mahdutaa hiukan sosiaalista elämää ja parantaa kuntoa liikunnan merkeissä..

Tänään vierähti kolmatta tuntia räntäsateessa peko-treeneissä. Ensimmäinen kerta ja voin sanoa että sydän on menetetty taas kerran.. Wäiski osoitti suunnatonta intoa uusiin ihmisiin, sosiaalisia taitoja kanssakäymisessä toisten koirien kanssa ja kaikkiaan kerrankin totteli kuin unelma.. Ensi viikonlopun treenit jää väliin oman koulutuksen takia mutta sitten taas seuraavana olisi tarkoitus mennä ihmettelemään uusia oppeja. Toki hommia voi ja pitää treenata koto-oloissakin, mutta nyt edetään uusien vaihdeiden kanssa hitaasti turhia hötkyämättä. Haukku ja testailua muuten mielenkiinosta mahdutetaan kyllä päivittäiseen ohjelmistoon.

Tekniseen perheeseemme taitaa lähiaikoina tulla yksi uusi kännykkä tosin sitten tulee tietysti riitely kumpi pojista sitä saapi käyttää.... :)

Elämää ei sen enempää

En ole pudonnut planeetalta vaikka siltä ehkä on vaikuttanutkin. Elämä on vain ollut osin niin hektistä, osin niin tyyntä ettei ole tullut kirjattua asioita julkiseen levitykseen.

Joitakin aikoja sitten oli kevään ensimmäinen muija-jumitus. Nastaa oli päästä viihteelle. Hyvää ruokaa, hyvää seuraa, sopivasti viinaa ja tanssilattiaa. Seuraavana päivänä ei ollut edes krapula, sitäkin messevämpi flunssa. Tuota tautia sitten taltuttelinkin melkein viikon päivät. Epäilys oli jo poskiontelo-tulehduksesta, mutta ilmeisesti tuo oli vain poikkeuksellisen sitkoa normaalia flunssaa.

Työrintamalla on taas pientä kypsymistä havaittavissa. Toisaalta olen tyytyväinen kun osa-aloittain tulee lisää vastuuta, toisaalta koko 8-16 välimaastolla työskentely tympii.. No toisaalta nyt kun useimmat asiat alkavat olla tasapainossa niin lienee parempi tyytyä nyt nautiskelemaan jonkin aikaa tasaisesta rahantulosta ilman turhia haihatteluita.. Myönnettiinhän meidän "tehotiimille" tulospalkkiokin. Tosin tänään palkkanauhan saapuessa huomasin että vaikka kirjallisesti tieto palkkiosta tuli niin eipä palkkakonttori sitä ollut sitten liksaan lisännyt... no huomenna voinee sitten kysyä toimarilta oliko tuo vain pottumainen pila vai mistä olikaan kyse..

Kevät ja aurinko on hiljalleen herätellyt halun tehdä jotain hyvää itselle. Eli tavoitteena on pudottaa kymmenisen kiloa painoa. Ennen flunssaa olinkin jo hyvällä alulla painon pudotuksen suhteen, mutta sairastellessa tuli sitten taas repsahdettua. No huomenna olisi sitten vuorossa ensimmäinen salirääkki. Toivottavasti taas tuo kipinä syttyisi ja saisin homman käyntiin kunnolla..

Kohtahan se taas täyttyy yksi eletty vuosi, tänä vuonna voisi taas harkita jos järjestäisikin jotain.. Vaikkakin lähes aina kun jotain suunnittelee niin tapahtuu jotain ja suunnitelmat menevät myttyyn.. no katsotaan mitä sitä keksii..

Lomaaah

Jännä juttu, vaikka lomalla on ollut vasta yhden päivän (tai no kaksi jos tämänkin laskee). Eikä koirien kanssa lenkkeilyä lukuun ottamatta ole tullut vielä tehtyä mitään listalla olleista, niin fiilis on jo jonkin verran parempi. Kahtena aamuna olen saanut nukkua liki yhdeksään, juoda aamukahvit kaikessa rauhassa. Pestä pyykkiä, olla ja nauttia koirien seurasta.

Eilen iltapäivällä suuntasin sitten Ikeaan tuhlailemaan. Rentouttavaa, 1,5 tuntia kävelyä, ihmettelyä ja ideoiden hakemista. Tosin tuolla reissulla sain katoamaan kyllä 80 euroa taivaan tuuliin, vaikken oikein mitään edes vielä ostanut..Maanantaina on suunnattava tuonne uudestaan ja tuolloin S saa tulla mukaan tekemään hankintoja.

Suunnitelmissa oli mennä sairaalalle isoäitiä tervehtimään, mutta eipä tarvitse. Sairaalassa jylläävä vatsatauti (jep, se sama noro-virus jonka pari työkaveria jo on kitunut) on iskenyt nyt isoäitiinkin ja hänet on eristetty ulkopuolisilta.. Tällä hetkellä ei voi kuin lähettää toiveita yläkertaan että apua tulisi siitä suunnalta.. *huokaus*

Taloudessa on taas kaksi toimivaa tietokonetta.. Joten ei perheriitoja enää siitä aiheesta.. *virn*

vuosi kaksi nolla nolla seiska

Se on sitten uusi vuosi. Mitään uskomattoman suuria mullistuksia vuoden vaihtuminen ei aiheuttanut, päivät jatkoivat kulkuaan kuten ennenkin. Äitini totesi jouluna että on sellainen olo että joulu ja vuodenvaihde täytyy "hypätä yli". Myönnettäköön että hiukan sama ajattelu tarttui itseenikin. Lumettomuus osaltaan aiheutti jouluttoman olon. Olkoon että maalla ollessa fiilis olikin jossain määrin jouluinen: Perhettä ympärillä, leivinuunissa paistunut joulukinkku, laatikot, lohet ja muut herkut. Istuskelu tuvassa ja hyväntuulinen naureskelu lahjoja avatessa, useimmat taisivat osua hyvin kohteeseen..

Vuoden vaihde meni kotosalla. Loppuvuosi pienen perheriidan merkeissä, mutta vuoden vaihtuessa kännykän piipittäessä viestejään maailmalta ja koirien ollessa pauketta paossa sisällä, katsellen yhdessä S;n kanssa naapureiden ilotulituksia. Rauhallista ja mukavaa.

Paluu arkeen ei ollut kaikkein mukavimpia. Töissä normaali kiirus, ei siinä mitään. Töiden jälkeen pyörähdin isovanhemmilla. Tai isoisä oli yksistään kotona. Äitini oli viemässä isoäitiä Mariaan. Käynti omalla lääkärillä oli poikinut passituksen sairaalalle. Keuhkot, sydän, jalat.. aikansa kaikki kestävät... Isoisä totesi osaltaan toivovansa helppoa lähtöä isoäidille ja itselleen aikaa sen että saa työnsä valmiiksi.. Minä toivoisin heidän kestävän häihini, lasteni syntymään, lasten kouluun menoon, valmistumiseen... Tiedänhän minä että toiveeni on itsekäs, erittäin itsekäs, mutta saanhan sen verran itsekäs ollakin.. Eipä sillä että haluni ja vaatimukseni vaikuttaisi mihinkään mitään, ja iltaisin liitänkin rukouksiini toiveen; Tapahtukoon Sinun tahtosi. Siihen on tyytyminen, toivon kuitenkin että helpotusta hiukan kärsimyksiin..

Koneeseen kadonnut

Koneeseen kadonnutta
ei voi takaisin saada
Kulutettu käytetty
ruokkimaan ympyrää

Luotettu ehkä liikaa
siihen että aika korjaa
se minkä vuoksi nähtiin
niin kovin paljon vaivaa

Että hajalle saatiin
Se mikä kauniiksi tarkoitettiin

Kipu kuolee huutamalla
alastomana lattialla
Miten kauan sitä kestää
ei, sitä ei voi tietää

Kehen sattuu ja kuinka paljon
siitä kysymys enää tässä kai on
Kun on saavuttu siihen pisteeseen
ettei mikään ole varmaa

Maailman pisimmät tunnit
niiden otteeseen jää kiinni
Niitä kantaa loppuun asti
vaikka itse ei aina huomaa

Millainen on se taivas
jota  ei löydetty koskaan
Olen kuullut paljon siitä
osan jopa omasta suustani

Voi niin pitkälle jaksaa
kun itsellensä vakuuttaa

Kipu kuolee huutamalla
alastomana lattialla
Miten kauan sitä kestää
ei, sitä ei voi tietää

Kehen sattuu ja kuinka paljon
siitä kysymys enää tässä kai on
Kun on saavuttu siihen pisteeseen
ettei mikään ole varmaa

Joku  meistä on onneton
palanut mutta tunnoton
katuva mutta uskoton
enemmän kuin rauhaton

Periaate on ehdoton
perustelu on aukoton
yhtälö ehkä mahdoton
Miten niin muka armoton?

Kipu kuolee huutamalla
alastomana lattialla
Miten kauan sitä kestää
ei, sitä ei voi tietää

Kehen sattuu ja kuinka paljon
siitä kysymys enää tässä kai on
Kun on saavuttu siihen pisteeseen
ettei mikään ole varmaa
      Apulanta - Koneeseen kadonnut