Istuin torstaina Elielin aukiolla odottamassa bussia. Katselin ohi käveleviä ihmisiä, omissa ajatuksissani. Katselin varpusia ja puluja jotka puikkelehtivat ihmisten jaloissa etsien jotain suuhun pantavaa. Jäin seuraamaan erästä pulua joka asteli ylväänä, tutkien ympäristöä. Lintu ei vaikuttanut mitenkään aralta tai poikkeavalta. Kesti jonkin aikaa ennen kuin tajusin ettei tuolla pululla ollut yhtään varvasta. En tiedä oliko se syntynyt varpaatta, vai olivatko varpaat tuhoutuneet onnettomuuden tai paleltuman seurauksena. Lintu asteli pienillä palloilla, aivan yhtä vakaasti kuin sillä olisi ollut kaikki varpaat tasapainottamassa askeleita.
Huomasin toisenkin linnun jonka varpaat olivat kokeneet kovia, siltä tosin puuttui vain pari varvasta. Mietin mikä mahtaa tuhota lintujen jalkoja. Viritteleekö joku ansoja joihin linnut takertuvat varpaistaan, vai palelluttavatko nuo urheat täällä talvehtivat varpaansa istuessaan jäisillä kaiteilla... Niin tai näin, sain taas tuntuvan muistutuksen siitä että mistä tahansa vastoinkäymisestä huolimatta voi yhä astella pystypäin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti