Henkinen väsymys

Tämä kevät on tuntuviksi paljon rankempi kuin edellinen. Jotenkin tuntuu että "vanhat möröt" jyräävät päälle oikein urakalla. Elämä tuntuu tervan juonnilta. No osaltaan varmasti vaikuttaa tämä jollain tasolla jyräävä sairastelu, kunnon flunssa ei puhkea ei sitten millään, noro-virus kiertää meikäläistä kuin kissa kuumaa puuroa. Vain jatkuva väsymys ja voimattomuus. Liikunta helpottaa hetkellisesti, mutta lähinnä vain aiheuttaen fyysisen väsymystilan joka ei suinkaan vähennä tätä tunnetta että vaikka nukkuisi kuinka ei silti olisi kunnolla levännyt.

Eilen kävin koulun jälkeen isovanhemmilla. Toisaalta tuntuu hyvältä huomata heidän olevan niinkin hyvässä kunnossa kuin ovat (olosuhteet huomioon ottaen) toisaalta sen kuitenkin näkee että aikaa ei todennäköisesti ole paljoa. Pois ajaessa mielessäni pyörivät vain ajatukset: "jätän jo jäähyväisiä vaikken vielä järjestä hautajaisia.." joka ikinen kerta kun tuolla käyn pelkään että se on viimeinen käynti, ja joka kerta toivon että ehdin käydä ainakin kerran vielä.. Silti en saa itseäni käymään siellä useammin.. Aivan kuin pelkäisin että jossain vaiheessa "myönnetyt vierailut" on loppu ja aika loppuu, aivan kuin tällä saisin ostettua lisää aikaa... Silti, tai juuri siksi Mumi ja Fafa olette niin kovin rakkaita!!

Kotiuduttuani tuolta vierailulta puuhailin hetken kotosalla, käväisin viemässä muutamia tuotteita maanantai-miittiin ja tulin takaisin kotiin. Olo oli niin huono ja hutera että ajattelin ottaa pienet tirsat, nuo pienet ettoset venähtivät reilun kolmen tunnin mittaisiksi. Ilmeisesti kroppa vaatii lepoa.. Nytkin olo on voimaton. joten lienee aika antaa taas hetkeksi periksi...