Joskus vain menee sananmukaisesti kuppi nurin, enkä nyt tarkoita koiran ruoka tai vesikupin kipsahdusta lattialla. Olkoonkin että sekin harmittaa.
En ole itse täydellinen, en lähelläkään, enkä tee kaikkia asioita taiteen sääntöjen mukaan. Ymmärrän sen ettei kaikki ole samanlaisia kuin minä (luojan kiitos!). Jotain samankaltaisuuksia silti toivoisi: kun ilmoittaa jostain ja toivoo vastausta, on ihme jos edes kaksi kymmenestä edes reagoi asiaan välittömästi. Yksi ilmoittaa viime tipassa että hänellä on jotain muuta joka ajaa asiassa edelle ja loppujen osalta saa toivoa parasta ja pelätä pahinta (tai päin vastoin). Onko se tosiaan niin vaikeaa laittaa vastausta yksinkertaiseen kysymykseen? Pitäisikö minun muuttua niin skeptiseksi että luottaisin siihen ettei kukaan kuitenkaan ole kiinnostunut, joten mitä sitä suotta kenellekään mitään edes ilmoittamaan, mitä varten mitään edes järjestämään.. Välillä olen jo ollut valmis heittämään hanskat nurkkaan ja unohtamaan koko jutun, sitten seuraavassa hetkessä tapahtuu taas jotain joka herättää toivon, ehkä sittenkin.
Joitakin aikoja sitten eräältä tuli viesti jossa kertoi että nyt voisi olla aikaa, kutsui tapaamaan perjantai-iltana että saadaan asioita sovittua. Tyhmyyksissäni ilostuin ja ajattelin että jotain todellista edistystä olisi tapahtunut. Tapaamisen aikana kävi ilmi että ainoa syy miksi seurani kelpasi oli työasoiden (muiden) purkaminen, ja seuran puute kun mies lähti kavereiden kanssa kaljalle.. Olisihan häntä kiinnostanut yhteisen juttumme tekeminen JOS kaikki olisi kannettu eteen valmiina, kun kerroin että vain sellaisille jotka ovat jo jotain tehneet tuodaan asioita helpommaksi, katosi mielenkiinto.. No lopulta selvisi varsinainen syy, jos vaikka minulta olisi saanut ilmaisen lipun kauneus- ja terveys messuille.. Yllättäen nyt kun olisi ollut muuta asiaan liittyvää niin olikin tärkeämpää tekemistä toisaalla.. No, meressä on kaloja ja maailmassa ihmisiä, turha vain tulla uudestaan minulle asiasta itkemään, ei taida kiinnostaa enää..
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Ärsyttävää.
tiedän niin tuon tunteen ja joskus tuntuu että tahtomattani myös aiheutan tuota ärsytystä käyttäytymällä itse niin ajattelemattomasti että mietin vain omaa elämääni ja omia kiireitäni pysähtymättä ajattelemaan ystäviäni. Tämä pysäytti taas hetkeksi. Kiitos :)
Tuleehan sitä sorruttua itsekin samaan: syystä tai toisesta ei vastaa heti ja sitten koko asia hautautuu.. C'est la vie! :)
Lähetä kommentti