Arvaamaton elämä

Aina ei elämä mene niinkuin suunnittelee. Aina ei voi pelata täysillä niillä korteilla jotka sattuu jaossa saamaan. Välillä sitä tekee vääriä valintoja, välillä taas oikeat valinnat johtavat vääriin lopputuloksiin. Toisinaan tosin käy niinkin että vaikka kaiken tekee niin väärin kuin mahdollista, niin lopputuloksesta voi nauttia ja kerätä kaiken kunnian, kunhan muistaa jättää paljastamatta että kaikki oli puhdasta elämän narripeliä..

Joitakin aikoja sitten olin onnellinen ystäväni puolesta, vuosien kissa-hiiri-leikki näytti vihdoin päättyvän ja tarina saavan onnellisen lopun. Aina ei siltikään käy kuin elokuvissa, ei tälläkään kertaa. Onneksi vanha viisaus näyttää silti pitävän kutinsa: mikä ei tapa se vahvistaa! Ja onneksi todellakin näyttää siltä että vahvasta tulee entistä vahvempaa. Miksi muuten heikoille ei koskaan käy näin. Miksi vahvoja usein testataan, kun toistet luikkivat elämän seinänvieriä pitkin selviten helpommalla. Ei sillä että minä haluaisin selvitä helpolla, elämä olisi pirun tylsää jos kaikki menisi liian helposti. Ihmettelen vain onko maailma kovempi vahvemmille, vai johtuuko se vain siitä että vahvempi uskaltaa ottaa riskiä ja testata rajojaan..

Niin hennon hauras on verkko mustan leskenkin
voittavatko kyyneleet kimmellyksen timantin
Ohjaako askeleet kohtalo tai sattuma
päättyykö tänään taas joku tarina
Elä tänään, elä nyt
ei huomista kukaan ole löytänyt