sunnuntaina, marraskuuta 27, 2005

Almond Glaze

Jep, vuoden ensimmäiset ja samalla viimeist firman pikkujoulut... Aloitetaan päivän huonoista puolista. Kuka käski muuttaa keskelle korpea, kun missaa bussin, myöhästyy alunperin suunnitellusta aikataulusta lähes pari tuntia.. Kuka käskee pakkeloida huulet lähtiessä ja unohtaa sen jälkeen puna eteisen pöydälle sen sijaan että se löytäisi suoraan tiensä käsilaukkuun... Kuka käskee asennoitua vain ja ainoastaan siihen että juhla paikassa on kylmä eikä yhtään siihen että jatkopaikassa voi olla jumalattoman kuuma... Ai niin ja ne roihut voi viedä ovelle jo ENNEN tapahtuman alkua, se helpottaa perille löytämistä..

No, siis kaikkiaan, lähtemisen vastoinkäymisistä ja matkasta aiheutuneesta vitutuksesta huolimatta pääsin perille (soitin jo matkalta S:lle ja käskin tulla hakemaan mut kotiin, tuo oli juonu oluen, joten kieltäytyi). Löydettyäni vihdoin ja viimein oikeaan paikkaan, sain lämmintä glögiä, taivaallisen hyvää ruokaa ja kaikin puolin mukavaa seuraa.Pakollisten joulujuhla leikkien ja pukin vierailujen jälkeen ruokaa ja juomia lasketeltuamme päätimme siirtyä paikalliseen tanssi-ravaitsemusliikkeeseen.. Saapuessa väkeä ei ollut suuresti, mutta se ei menoa haitannut, oma porukka piisasi ja suhteellisen vapaa tanssilattia. Musiikista tuli meieleen lähinnä yläaste aikaiset discot, mutta toisaalta mikäs siinä nostalgia-fiilistellessä tanssilattialla. Vanhakin viihtyi, huomasi keräävänsä niin naisten kuin miesten katseita ja voi luoja kuinka hyvältä voikaan taas tuntua pieni säkenövä silmäpeli kauniin neitosen kanssa.. huomasin jopa alkuunsa häkeltyväni, sitten hymyileväni ja lopulta lähteväni täysillä leikkiin mukaan.. Emmekä vaihtaneet sanaakaan, ei tarvinnut, tuskin hän tosissaan olisi minua mukaansa halunnut, mutta hyvältä moinen huomio tuntui silti..

Kotimatka sujui ongelmitta, ihanat bussikuskin, ensimmäinen päästää panikoivan matkaajan ulos bussista nauraen vain:"koeta nyt päättää" ja toinen jättää kyydistä jo jonkin matkaa ennen kotipysäkkiä, kysyen sitä ennen olitko tuonne menossa.. Ihanaa kävellä reilu sata metriä pysäkiltä kotiin nautiskellen totaalisen hiljaisesta maailmasta, sammutetuista katuvaloista ja naapurin pihan valaistuksesta joka näytti kuinka postikorttimaisen huurteiset puut olivat ja kuinka kaunis luojan luoja maailma voi ollakaan..

Kaikkineen illasta jäi erittäin hyvä maku, jolla jaksaa jatkaa jouluun ja ylikin..

Ei kommentteja: