Viime viikolla reissasin jokusen tunnin junassa, matkatessani Lapinlahdelle vanhojentansseihin, ja tuolloin oli hyvin aikaa lukea. Matkalukemiseksi oli päätynyt Stephen R Coveyn: Tie menestykseen, 7 toimintatapaa henkilökohtaiseen kasvuun ja muutokseen. Tuo ei ollut näitä "pikarikastumisen oppikirjoja" joissa kerrotaan kuinka asenteella ja manipulaatiolla ihmiset saa tekemään mitä haluaa (olen lukenut lukuisia niitäkin, eikä ne toimi ellei ole todella häikäilemätön luonne). Tämän kirjan perusajatuksena oli se että jos elämä ei mene niinkuin sen haluaisi menevän niin tiedät ketä voit syyttää: Mars peilin eteen katselemaan itseä silmiin...
Olen kirjassa nyt vasta puolessa välissä, mutta olen 150% varma että tuo kirja päätyy myös ostettuna omaan kirjahyllyyn (lukemani kun on kirjaston omaisuutta). Asiat kun eivät varmasti uppoa näin kovaan kaaliin ihan kertalukemalla vaan vaatii muutamankin tankkauksen ja palaamisen takaisin perusteisiin sen jälkeen kun on hortoiltu "keksimässä uusia hyviä juttuja"..
Eräs henkistä kipua aiheuttava asia on huoli Aatusta.. Kello on nyt hiukan yli seitsemän ja kahdeksalta lähden viemään hurttimusta pieneläinklinikalle jossa tarkastelevat pojan massun: onko maksassa tai pernassa kasvain. Viime viikolla kävimme Sipoon kunnaneläinlääkärillä kuvauttamassa kyynärpäät ja kuvat olivat karua katseltavaa: kuvittele sileä oksa (tämä on nyt leikisti aatun jalka) hakkaa oksan toista päätä puukolla niin että saat siitä repaleisen (kirves on tähän liian raju väline), kostuta oksan pää sitten hunajaan ja pyörittele sitten mullassa niin että saat siitä oikein muhkuraisen näköisen... Siltä näyttää aatun oikean etujalan röntgeni.. *huokaus*
Eli suoraan sanottuna tänään mennään kuulemaan paljonko "hyvää" elinaikaa aatulle luvataan.. pidetään peukkuja..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti