Kevättä rinnassa

Ihana tämä keväinen auringon paiste. Uskomatonta kuinka nopeasti päivät ovat pidentyneet. Illalla on vielä valoisaa kuuden jälkeenkin ja aamulla aurinko alkaa pilkistellä jo kuuden seitsemän välimaastossa.
Viikonloppu meni nautiskellessa ihanasta auringosta runsaan ulkoilun kera. Ja tulipa todettua muutamaan otteeseen sekin että on ihanaa asua maalla kun voi hetken mielijohteesta ottaa kahvikupin ja mennä aitan päätyyn aurinkoon istuskelemaan. Tuolla oli todella lämmintä kun aurinko porotti pilvettömältä taivaalta eikä tuohon kohti edes tuullut.. Varokaa vaan kaikki kalpeanaamat, täältä on tänä keväänä tulossa hyvin paahdettua ihoa.. en malta odottaa kesää kun aamusta alkaen voi paistatella aurinkoterassilla läppäriä naputellen.. ja mikä parasta, täällä kun ei ole edes sitä häiritsevää liikenteen melua, eli kännykkään höpinäkin onnistuu samalla..

Aah, minä nautin suunnattomasti!!

Aurinkoisen päivän tulos

Ihana ilma, vietin tänään pari tuntia pihalla ja tässä muutama tuotos päivältä...

Eeeeemeeeliiii!!!!

Olettekos koskaan huomanneet kuinka omasta mielentilasta riippuen saman teksiviestin tai sähköpostin lukee niin perin eri tavoin, puhumattakaan keskustelupalstojen viesteistä. Sitä saattaa provosoitua jostain pikkuseikasta ja kuohahtaa niin että perästäpäin ei tiedä kuinka asiaa voisi edes selitellä..

Kirjoitettuani tässä viimeisen vuoden aikana jokusenkin aika tulikivenkatkuisen vastauksen milloin mihinkin viestiin ja saatuani vastauksena ihmettelevän kyselyn:"mistä sä nyt vedit herneet...?" Olen päättäny visusti etten vastaa provosoiviin viesteihin ainakaan siltä lukemalta. Meilien kanssa tuntuviksi toimii jo se että viestin tullessa lukaisen sen nopsaan läpi ja alkaessani kirjoittaa vastausta lueskelen saapuneen uudestaan kappale tai kohta kerrallaan. Jos jokin kohta siltikin kiehauttaa mieltäni jätän siihen vastaamisen suosiolla myöhempään ajankohtaan..

Tosin joskus on pakko vastata jos viestissä ei ole kuin se ainokainen veret kiehauttava kohta. Tässä esimerkki:
Lähetin valikoidulle neitokaisporukalle viestin tapaamisesta (n.10 hlöä) "Tapaaminen sunnuntaina 00.00.2005 klo 16 osoitteessa sejase. Ilmoitathan mahd.pian oletko tulossa."
- Yksi vastaa heti että hänelle sopii..
- Toinen vastaa seuraavana päivänä viestillä " moneltakos se 00.00.2005 päivän tapaaminen olisi?"
- Muista ei ole tähän mennessä kuulunut hiiskaustakaan ja viestin lähetyksestä on jo viikko...

No voinet arvata kuinka kuohati tuon toisen viestin kohdalla.. ymmärtäisin jos viesti olisi ollut pitkä ja vaikeasti ymmärrettävä, mutta kun.... AAARGH!! enkö minä osaa ilmaista itseäni selkeästi vai teenkö sen liian yksinkertaisesti..

Muutenkin ihmettelen ihmisten tapaa vastata, tai olla vastaamatta viesteihin.. Ehkä olen liian herkkänahkainen, mutta koen kerta toisensa jälkeen loukkauksena sen jos viesteihini ei reagoida millään tapaa. Mietin katoavatko viestit bittiavaruuteen, vai olenko joskus syönyt kyseisen ihmisen eväät kun hän ei arvosta minua sen vertaa että ilmoittaisi ettei kiinnosta kommunikoida kanssani. Toisilla on myös hassu tapa vastata tekstiviestiin sähköpostilla. Yleensä jos lähetän tekstarin en ole koneen äärellä ja kaipaisin vastaustakin tekstarina. Toisaalta tietysti ymmärrän että haluaa säästää puhelinlaskussaan ja vastata sen takia halvemmalla välineellä, mutta sitten kun tuohon meiliin ei kuitenkaan sisällytetä mitään millä voisi yhdistää sen liittyvän tekstariin.. *huokaus* Eli hyvät immeiset, kun nyt kuitenkin käytte tätä vakoilemassa niin: jos lähetän tekstarin toivoisin siihen vastausta tekstarina tai sitten ainakin meiliin viittaus tyyliin:"laitoit 25.2.2005 klo 14.34 tekstarin koskien tapaamistamme sunnuntaina: tulen ja tuon 2 ystävää mukanani..."

kuvia

Nyt ei tekstiä suollu, mut jos tähän jotain kuvia sais....

ohutneuloja ja sähkötolppia

Jaa-a Aatu oli pieneläinklinikalla neljään asti. Eläinlääkäri soitti pariin otteeseen ja kertoi väliaikatietoja: Ensimmäisellä kerralla ei ultassa ollut löytynyt selkeää syöpäkasvainta, mutta maksa, perna ja lantioimusolmuke olivat kookkaampia kuin kuuluisi olla. Ekana tuli tietysti itselle kauhuskenario mieleen että aatulla olisi leukemia.. Onneksi nyt ainakin näillä näkymin ei siitäkään ole kyse. Sitten lääkäri sanoi että he ottavat ohutneulalla näytteen maksasta (ja kaiketi pernastakin)..

Iltapäivällä kun tohtori soitti hän kertoi ettei koepaloissakaan ole löytynyt mitään suoranaista syytä kasvuun. Seuraavana olisi sitten vuorossa verikokeet joissa selvitettäisiin lisämunuaisen kuoren liialliset kortisolituotannot, vai oliko se munuaisen lisäkuoren.. no kuitenkin huomenna aamulla aatu viedään taas paastotettuna klinikalle.. Pidetään peukkuja että homma nyt sitten selviää ja helpoimman kautta..

Ai niin, se sähkötolppa... Uudet ikkunat tulivat vihdoin.. pahuksen kuorkkikuski vaan ei osannut ajaa kerrostalon kokoista härveliään ja peruutti sen sähkötolppaan niin että talossakin kuului rysähdys.. Pois lähtiessä tuo sitten jäi kiinni puhelinpiuhaan ja repi sen irti seinästä mennessään... että tällaisia autokuskeja.. Jostain kumman syystä teki mieli sanoa jotta annas olla ku mamma ajaa auton täältä pois.. *virn*

Henkisiä babystepejä

Tämän vuoden trendinä näyttää elämässäni olevan henkinen kasvu. Ei sillä etteikö sitä kasvua olisi tapahtunut jo aiemminkin, mutta nyt tuo näyttää olevan vielä tietoisempaa. Useinhan kasvu tapahtuu silloin kun on pakko: eron, työpaikan menetyksen, kuoleman yms yhteydessä. itselläkin käynnistävä voima oli toki viime vuoden puolella tapahtunut henkinen ravistelu: mitä elämältä oikein haluankaan??

Viime viikolla reissasin jokusen tunnin junassa, matkatessani Lapinlahdelle vanhojentansseihin, ja tuolloin oli hyvin aikaa lukea. Matkalukemiseksi oli päätynyt Stephen R Coveyn: Tie menestykseen, 7 toimintatapaa henkilökohtaiseen kasvuun ja muutokseen. Tuo ei ollut näitä "pikarikastumisen oppikirjoja" joissa kerrotaan kuinka asenteella ja manipulaatiolla ihmiset saa tekemään mitä haluaa (olen lukenut lukuisia niitäkin, eikä ne toimi ellei ole todella häikäilemätön luonne). Tämän kirjan perusajatuksena oli se että jos elämä ei mene niinkuin sen haluaisi menevän niin tiedät ketä voit syyttää: Mars peilin eteen katselemaan itseä silmiin...

Olen kirjassa nyt vasta puolessa välissä, mutta olen 150% varma että tuo kirja päätyy myös ostettuna omaan kirjahyllyyn (lukemani kun on kirjaston omaisuutta). Asiat kun eivät varmasti uppoa näin kovaan kaaliin ihan kertalukemalla vaan vaatii muutamankin tankkauksen ja palaamisen takaisin perusteisiin sen jälkeen kun on hortoiltu "keksimässä uusia hyviä juttuja"..

Eräs henkistä kipua aiheuttava asia on huoli Aatusta.. Kello on nyt hiukan yli seitsemän ja kahdeksalta lähden viemään hurttimusta pieneläinklinikalle jossa tarkastelevat pojan massun: onko maksassa tai pernassa kasvain. Viime viikolla kävimme Sipoon kunnaneläinlääkärillä kuvauttamassa kyynärpäät ja kuvat olivat karua katseltavaa: kuvittele sileä oksa (tämä on nyt leikisti aatun jalka) hakkaa oksan toista päätä puukolla niin että saat siitä repaleisen (kirves on tähän liian raju väline), kostuta oksan pää sitten hunajaan ja pyörittele sitten mullassa niin että saat siitä oikein muhkuraisen näköisen... Siltä näyttää aatun oikean etujalan röntgeni.. *huokaus*

Eli suoraan sanottuna tänään mennään kuulemaan paljonko "hyvää" elinaikaa aatulle luvataan.. pidetään peukkuja..

Laaja-alaisuutta

Vihdoin ja viimein on koittanut se hurmaava päivä että laajakaista toimii... Tosin vielä on kesken wlan-asennukset, kohta langattomat bitit viuhtivat pitkin huushollia ja ah sitä autuutta kun kesällä voi pihalla istuskella läppärin kera auringossa ja bitit leijuvat maailmalle vapautuneesti..

Paras puoli tietenkin tässä netin toiminnassa on se että nykyään meikäläisen saa taas kiinni kännykästäkin kun känny ei yritä yhtä aikaa pitää GPRS yhteyttä ja puhelinverkkoa avoimena...

Tulimme juuri tuossa tunti kaksi sitten eläinlääkäriltä, tuomio oli tyly: Aatulla on erittäin paha nivelrikko oikeassa etutassussa. Röntgenkuvat olivat karua katsottavaa, pojan kyynärnivel näytti valehtelematta muhkuraisemalta kuin gladiaattoreiden ryhmysauva. Ensi viikolla on jatkotutkimuksia niin nivelten kuin varsinkin massun osalta. Mahasta kun löytyi epämääräinen kyhmyrä ja röntgenit paljastivat sekä maksan että pernan olevan suuresti paisuneet.. ensi viikolla sitten selviää onko kyse vain liikakasvusta vai jopa kasvaimesta ja onko edessä leikkaus vai mahdollisesti lopullinen uni..

Elämä maaseudulla on muutoin oikein nautinnollista, vieläkään täältä ei malttaisi lähteä mihinkään.. tosin viime viikonloppuna käväsin tampereella kääntymässä ja torstaina kääntyy salaman keula kohti lapinlahtea..