Vuoristorataa ja henkistä kasvua

Johan on ollut joulukuu.. Joskus aikanaan on tullut mietittyä jotta: jos vaikka elämä olisi tylsää ja tasapaksua, mahtaisiko sitä osata edes elää?? Aikas usein sitä havahtuu tuijottelemasta omaa napaansa ja miettimästä mitä muu maailma on tehnyt minulle väärin. Onneksi on sitten olemasssa myös tämä hiljentymisen ja lähimmäisenrakkauden ajankohta jolloin tällainenkin läpimätä MINÄMINÄ-ihminen hetkeksi havaitsee mitä ympärillä tapahtuu..

Parisuhde on mennyt melkoista vuoristorataa viimeisen kuukauden, vanhoja solmuja availlaan jotta uusia alkuja pääsee yrittämään. Eihän se paskatunkion kaivelu kivaa ole, mutta luotan yhä sinisilmäisesti siihen että tästä noustaan uuteen kukoistukseen kuin se kuuluista kukko tunkiolta, vai oliko se sittenkin se tulisulkainen fenix-lintu...

Ei siinä mitään jos oma parisuhde takkuilee, mutta kun kuulee erotarinaa sellaisilta tahoilta joista ei olisi koskaan voinut kuvitellakaan niin tuntuu jotta voiko mihinkään enää luottaa.. (tässä vaiheessa havaitsen auttamatta lainaavani sanoja QoDin kirjoituksesta) Pahimmalta tuntuu kun toinen puoliskoista tulee avautumaan ja kertoo kuinka hän ei olisi voinut kuvitellakaan puolisonsa tekevän sitä tai tätä, kuinka pahalta se tuntuukaan... niin ja siinä tilanteessa kun kunnollisella selkärangalla varustettuna ihmisenä minun pitäisi kyetä sanomaan: "tiedän toisen osapuolen aivoitukset, olen tehnyt aivan saman..." jostain kumman syystä havaitsen kuitenkin suustani tulevan vain ymmärtävää mutinaa ja epäuskoisia äännähdyksiä siitä kuinka joku voi olla niin petturimainen...

No toinen elämään ajatuksia herättävä tekijä on tässä kuukaudessa ollut kuolema, ei sillä että itse tekisin kuolemaa eikä onneksi tietojeni mukaan kukaan lähipiiristä ole heittänyt lusikkaa nurkkaan, mutta mutta.. Isoisäni joka on jo kohta 30 vuotta elänyt "laina-ajalla" herätteli osaltaan taas sukua, tai oikeastaan herätysshokin aiheutti lääkäri joka määräsi aivan väärän lääkityksen ja reilulla yliannostuksella. Jokunen hetki keikuttiin elämän langassa hyvin ohuessa säikeessä. Onneksi fafalla on elämänasenne kohdallaan ja huumori yhä matkassa, sikkä hän totesi että taitaa olla vielä jotain varattuna hälle kun normaalisti moiset hoitovirheet tutkitaan ruumishuoneella.. Nyt onneksi on valkosolujen määrä jo pikkuhiljaa normalisoitumassa ja tehohoito on voitu vähentää...

Kuolema vieraili aikas monen ajatuksissa varmaan tämän joulunpyhän tienoissa Aasian katastrofin muodossa. Itselläkin jäi muutama sydämen lyönti väliin uutisia kuunnellessa, eno perheineen kun asuu thaimaassa, mutta onneksi (taas itsekästä ajattelua) onnettomuusalue on maan toisella puolella eikä sillä puolen missä he asuvat. Kaikessa kauheudessaan täytyy kyllä todeta että tuollainen luonnonmullistus pistää miettimään kuinka pieni ihminen on ja kuinka vähäisiä meidän pienet luonnon mullistukset muutaman tuulenpuuskan ja keväisen pellolle tulvivan joen kanssa on.. täällä sentään tervellä järjellä selviää hengissä, tuolla ei ole terveestä järjestä ollut paljon hyötyä kun hillitön vesimassa vie mennessään niin ihmiset, autot kuin talotkin.. Täytyy todeta että jostain kumman syystä mieleen nousee hyvin vahvasti sodoma ja gomorra ja niiden tuho, mitä muuta voisi tuosta "riemurannikosta" todeta kuin että sinne on länsimaat vuodesta toiseen matkustaneet viettämään enemmän ja vähemmän arveluttavia huvituksiaan. Olisiko kenties korkeampi voima päättänyt harventaa hieman...

Ei joulu kuitenkaan kaikkiaan negatiivista ja murheellista ollut, aattona Lahteen ajellessamme avasin ensimmäisen joulupakettini ja sain kyyneleet silmiin kun ymmärsin kuinka samankaltaisia ystäviä minulla on, kuinka ihania ihmisiä jotka ajattelevat minusta hyvää vaikka tietävät kuinka pilaantunut osaan olla.. Halaus ja suukko kaikille teille, olitte mielessä kyllä vaikka en kenellekkään joulutoivotuksia lähettänytkään...

Tunnistamattomia numeroita

Juu, ei ole pelkoa että kuvia tulisi ihan hetimiten tänne lisäiltyä, siis liittyen remonttiin ja uuteen kotiin, kuvia on kyllä kamerassa, ja nyt jo vihdoin sitten koneellakin, mutta niin kauan kuin toiminnat tapahtuu tuon GPRS-yhteyden kautta niin ainutkaan kuva ei liiku koneen ja netin välimaastoa... mutta odottakaas vaan kunhan laajakaista paukahtaa niin sitten..

En muista tuliko jo aiemmin mainittua että puhelimeni sekosi tuossa muuton yhteydessä. Onneksi kaikki välttämättömät yhteystiedot on löytyneet muista lähteistä, numerotiedusteluun ei vielä ole tarvinnut liian usein soitella... Mutta jänniä tilanteita on kyllä tullut, olen mm huomannut mielenkiintoisen piirteen ihmisissä, useimmat lähettävät tekstiviestin ilman allekirjoitusta.. Tänäänkin sain viestin jossa kyseltiin kuulumisia ja Heidin puhelinnumeroa... muutoin ihan hyvä mutta kun ei ole harmainta aavistusta keneltä viesti on (ei löytynyt fonectasta), ja tunnen neljä heidiä, joten kenenköhän numeroa kyseinen kyselijä on vailla... laiskuuttani en vielä ole eestynyt soittamaan numeroon, ja kysymään kuka sielä??

Muutoin elämä sujuu verkkaiseen tahtiin, olen mm huomannut että on helppo vältellä epämielyttäviä tehtäviä, nytkin pitäisi tehdä kirjanpitoa ajan tasalle ja soitella asiakkaille, mutta kun on niin paljon mukavamaa tiskata tiskit ja järjestellä huushollia, kirjoittaa blogia ja maksaa laskuja... *huokaus* juu juu, otan itseä niskasta kiinni ja aloitan työt, joten lupaan ja vannon että päivitän sivua vasta kun kuitit ja muut on järjestyksessä.. pitäisköhän mennä tekemään saunapuita.... *virn* ei vaan nyt kutsuu tylsät paperityöt..

GPRS

Jipiii tätä valtavirran vauhtia... Nettiyhteys toimii iänkaiken vanhan motorolan gprs-härpätyksen läpi, joka sivussa menee aikaa nälkävuosi.. Eli väliaikatietona: en ole pudonnut planeetalta, mutta kiirettä piisaa joten kunhan hätäisemmät asiat on järjestetty niin päivittelen tehokkaammin...

uusi elämä

Viikonloppuna muutimme vihdoin maalle, kiitos auttaville käsille, muutto meni suht kivuttomasti... Muuton kruunasi vielä lauantai-illalle natsannut Kopterin pikkujoulut joihin olin onneton mennyt lupautumaan töihinkin.. *huokaus* No kahden maissa yöllä loppui sitten meikäläisen puhti ja ajoin herzigan tallin kautta noukkien S:n kotiin samalla matkalla... Sunnuntai menikin sitten jostain kumman syystä kokonaan pelastusarmeijalle...

Sunnuntai-iltana saunan jälkeen soi puhelin ja mutsi kertoi hätääntyneenä että broidi oli ollut autokolarissa, kysyi olenko valmis lähtemään hänen kanssaan ajamaan haminaan jos tarve vaatii.. tunti pari epätietoisuutta ja lopulta tieto ettei hengenvaaraa, ilmeisesti suurin kolaus oli ollut tapahtumasta johtunut shokki, sillä lääkäri ei mitään vakavaa vauriota onneksi löytänyt... kumma juttu, miksi broidille aina sattuu ja tapahtuu...

Maanantaina kävi sitten jo ekat vieraatkin, naapurin 9 vuotiaat kaksoset soittivat ovikelloa ja kysyivät joskos saisi tulla kylään.. mikäpä siinä, saihan meidän kaaokseen tulla, tosin olisi nyt kiva tietää mitä juttua meistä jo pitkin kyliä leviää, portaikko kun oli täynnä tyhjiä kaljapulloja jne jne...

Muuten viikko on mennyt tavaroiden paikkoja etsiessä ja vähitellen kotia rakennellessa.. kyllä se tästä.. ja niitä kuvia laitan lisää tosiaan heti kun löydän mihin kameran kaapeli on tullut pakattua..

Päivittelyä ja tuskailua

Jaa-a tämäkin masina yritti ruveta pottuilemaan, eilen oli tarkoitus täydentää tapahtumia mutta mutta eihän tänne päässytkään...

Eli muutto etenee kohtuullista vauhtia, remontti on osin vielä vaiheessa, mutta niin tulee olemaankin kunnes ehditään panostaa enempi, eli ehkä ensi viikolla... Huomenna pitäisi olla paku käytettävissä ja loputkin kamat siirtyy sipoon puolelle.. Muutosta johtuen nettiyhteys katkeaa joksikin aikaa, kun ei tullut mieleen avata nettiä ajoissa uuteen mestaan, niin voipi olla että kuukauden päivät ollaan "lainayhteyksien" varassa, onneksi kirjastoissa yms on nykyäään koneet niin pääsee ihmettelemään edes sähköpostit..

Kuvia on tulossa lisää, kunhan löydän mihin pakkasin kameran siirtopiuhan, telepaattisesti kun nuo digikuvatkaan eivät vielä siirry masinasta toiseen..

Bubble tuli tänään korjaamolta, näyttää uuttakin ehommalta, mutta perinteiseen tapaan kuuntelin jotta onko sielä takapyörä irti vai mikä pitää niin hassua meteliä, täytyy seurailla tilannetta ja viedä takaisin jos homma osoittautuu vakavaksi haitaksi.. Täytyy kehua palvelua, pohjoishelsingin autossa homma hoitui kuin unelma ja pojat vaihtoivat mulle vielä talvinakitkin alle, totesin kyllä hyvin martyyrimäiseen tyyliini, " jotta voinhan mä ne tuossa pihalla vaihtaa mutta...." no nopsaanhan tuo meni kun auto halliin, nosturilla ylös ja koneella pultit auki ja uudet tilalle.. tosin talvinakit on sellaiset että sielä nasta etsii kaveriaan... no ainakin ne on turvallisemmat kuin nuo kesäslicksit...

joten päätän raporttini tältä erää tähän ja informoin kuvien kera kun hommat on edenneet...

Levytystä ja ikkunoita..

Jipii, kyllä remontti on kivaa.. Eilen alkoi sitten kunnolla talon remppaus, S meni ennen puolta päivää talolle ja otti vuokraisännän kanssa olohuoneesta mittoja levytystä varten. Meikäläinen pakkasi autoon taas yhden lastin tavaraa ja ajelin aatun kanssa perässä. Poijjaat lähti hakemaan levyjä ja muuta remppamatskua ja meikäläinen jäi tyhjentämään autoa ja ihastelemaan auringonpaistetta. Perjantainen myrskytuuli ei onneksi ollut aiheuttanut vakavia vaurioita, mitä nyt piharakennuksen kattohuovat olivat lennelleet... Aurinko sai jopa houkuteltua meikäläisen tarttumaan haravan varteen ja haravoin parin neliön alueelta pudonneet lehdet. Turhaa työtähän tuo on, kun kuitenkin seuraava myräkkä lennättää taas kaikki lehdet haravoidullekin alueelle, mutta kävihän tuo hyötyliikunnasta..

Kello alkoi lähennellä kahta, joten soitin S:lle ja kerroin lähteväni sörkkään ja tuovani heille sitten sapuskat tullessani. Aatu jäi ihmettelemään maailman menoa uuteen kotiin.. nautiskeli hiljaisuudesta ja pellon takaa kuuluvasta koiran haukusta..

Ajelin varotellen, tie tuntuni aikas liukkaalta kun yöllä ilmeisesti oli ollut pakkasta ja ainakin varjopaikat vaikuttivat hiukan jäisiltä näillä superslickseillä.. Ajoin kauppakeskus Arabiumin parkkihalliin, painoin kuskin ikkunan avauspainiketta saadakseni parkkilipun.. kuului vain vaimea "tsuf" ja saatuani ikkuan auki tajusin että parkkimasiinassa lukee "vapaa ajo" lähdin eteenpäin ja painoin samalla ikkunan sulkijaa.. töks!! ikkuna ei sitten sulkeutunutkaan, tai sulkeutui osin mutta jäi kuitenkin 15 cm auki.. *huokaus* että tällainen päivä.. kävin ruokakaupassa, menin himaan ja laitoin miehille lasagnen ja ajelin sitten ikkuna avoimena takaisin sipooseen.. Täytyy todeta etten muista koska viimeksi olisi autoa ajaessa palellut sormia... *virn* Eli ei mikään ihme jos on hiukan aivot jäässä..

No sinäns loppu hyvin kaikki hyvin, illan mittaan saatiin levyt olkkarin seinille ja remontti napsahti askeleen eteenpäin... nyt sitten jatkamaan..

Yleinen vitutus

Välillä pitäisi kai ihan oikeasti osata antaa asioiden olla... Pikkubroidilta tuli viesti tänään, koulu otti päähän, tai lähinnä koulun asuntolapolitiikka, hänet oli tavattu tyhjä olutpullo kädessä tyttöjen asuntolan puolelta ja nyt on uhkana kolmen viikon asuntolaloma (eikä tuo tässä tapauksessa tarkoita hyvää lomaa)....

Tämän kuultuani meikäläisellä sieppasi oikein kunnolla ja otin ja soitin rehtorille ja tyypilliseen hillittyyn tapaani ilmoitin mitä hänestä ajattelin.. tuo ei oikein tykännyt.. :

Kumma juttu ettei rehtorille tule mieleen että ehkä vika ei ole pelkästään nuorissa jos tällä hetkellä 2 oppilasta on potkittuna asuntolasta pihalle ja kolmea uhkaa sama kohtalo. Ei sillä eihän nämä nuoretkaan nyt varmsti mitään enkeleitä ole (kukapa olisi railakkaassa 18 vuoden iässä) mutta kun jokaisella potkujen syy on hyvin vähäpätöinen tai suorastaan naurettava syy (kuten väitetty autolla ajelu koulun pihalla klo 22 jälkeen, mystistä sinänsä kun auto oli parkkipaikalla paikallaan koko illan klo 21 lähtien) tai uhkaava erotus tyhjän olutpullon hallussapidosta (alkoholihan on luonnollisesti koulussa kielletty mutta että sekin että kerää tyhjiä pulloja rahan tarpeeseen...) Samoin kuin jonkinlaisten hälytyskellojen pitäisi soida kun yksi koulun oppilaista yritti itsemurhaa koululla reilu kuukaus takaperin..

Hemmetti, vieläkin kiukuttaa... No katsotaan ottaako rehtori onkeensa vai tajuaako että oppilaita on kohdeltava ihmisinä eikä keinona lypsää valtion rahoitusta...

Remonttia ja roudausta..

Pahus tätä elämän kiirettä.. Vaikka ja mitä on tapahtunut, pitäisi vain saada itsestään irti ja kirjoittaakin niitä ylös..

Viikonloppu meni töiden merkeissä, tai no lauantaina tuli kyllä käytyä hiukka shoppailulla ja talolla, mutta muuten lauantaina oli esittely ja sunnuntain olinkin sitten messuilla.. Mukavaa tavallaan tuo messuttelu, varsinkin kun on hyvä tuote minkä puitteissa siellä roikkuu.. toisaalta olisi kyllä tehnyt mieli olla jossain ihan muualla..

Maanantai oli sitten ihan normaali maanantai, käytiin starkissa ja muutenkin talolle tarveaineita suunnittelemassa. Ilta sitten meni normaalisti Mary Kayn merkeissä niinkuin aina maanantaisin..

Tiistai, just joo.. Armas puolisko kun oli nähnyt pahaa unta niin oli sitten aamusta asti supervittuuntunut, meikäläinen yritti miettiä pientä päätään puhki mistä nyt tuulee ja mitä mä nyt taas olen muka tehnyt.. no onneksi tuo illalla vaivautui sentään selittämään mikä oli kiukuttelun syy... ja sitten vielä väittävät jotta me naiset ollaan muka vaikeita.. Illalla roudasin jo autokuormallisen tavaraa talolle kellariin..

Tänään jatkui roudaus, kellarista kellariin yksi autokuormallinen ja sitten S:n kanssa purettiin kellarin käytävän valaistus.. seurasin mielenkiinnolla sähköisiä operaatioita, kuulostaa tosi turvalliselta kun toinen sanoo meisseli johdoissa jotta seiso siinä sulaketaulun vieressä ja jos hän alkaa saada sähköä niin pääkatkaisijasta virta veks.... *huokaus* no onneksi mitään niin vakavaa ei tapahtunutkaan.. tosin nyt sitten käytävän valoilla on ihan oma sielunelämä, toinen katkaisija toimii, toinen ei... toivottavasti lopullinen asennus toimii...

Vuokrasopimuksia ja uusia ideoita

Pari päivää on taas ehtinyt pyörähtää ettei ole ennättänyt kirjoitella kovin kummoisia.. Toissapäivänä soitti tuleva vuokraisäntä ja kyseli, koskas tekisimme vuokrasopimuksen? S:hän tekee jatkuvaa iltaa joten jouduimme sovittelemaan tuota ajankohtaa aamulle, parhaalta vaihtoehdolta vaikutti siis keskiviikko aamu klo 10. Aamu oli perinteisen ongelmainen, meikäläistä hermostutti niin vietävästi, vaikka eihän tuossa pitänyt olla mitään jännittämistä, ja maha oli totaalisen sekaisin. Varttia yli ysi makasin vielä olkkarin sohvalla tuskitelle kramppien kanssa ja odottaen että tuska laantuisi niin että voisi lähteä suihkuun... No kuin ihmeen kautta puoli kymmeneltä pakkasimme koko perheen autoon ja nokka kohti Myyrosta..

Aatu otti heti välittömästi koko mestan omakseen ja taisi samalla valloittaa vuokraisännänkin sydämen, jätkä kun päätti että hän menee taloon ekana, jotta tää on hänen koti.. *virn* Muutenkin talo näytti parhaat puolensa, ja aurinkoinen sää vielä teki kaikesta hieman parempaa.. Huoneet tuntuivat suuremmilta, piha vehreämmältä ja elämä auvoisemmalta.. tässä muutama kuva talosta ja piha-aitasta. Voin todellakin sanoa että uuteen kotiin muuttamista tässä todella odottaa.. :)

Tänään sitten tuhruisessa vesi-sateessa kävimme S:n ja Aatun kanssa ottamassa lisää mittoja paikoista, paljon on puuhattavaa ennenkuin kaikki on valmiina, saa nähdä kuinka hermot kestää herra perfektionistin kanssa, meikäläiselle kun olisi olohuoneen ja makkarin seinien remppaa lukuunottamatta riittänyt se että pyyhkii pölyt pois ja kantaa tavarat paikalleen....

uuteen kotiin

Eilen käytiin katsomassa pientä suloista omakotitaloa mäntsälässä.. 60 neliötä, 2h+k+sauna.. omaa pihan pikkaisen ja ympärillä hevosaitauksia ja peltoa.. oikein suloista.. Minä tykästyin, S ei... Paikkahan oli kuin nukkekoti, noin yksi kolmasosa talosta oli saunaa, no ehkä hieman karrkikoidusti sanottuna... *virn* no, S jaakasi ja pähkäsi..

Eilen iltapäivällä sitten satuin taas surfailemaan pitkin vuokrailmoituksia ja kuinka ollakaan osui kohdille toinen ilmoitus jossa lupailtiin jopa kolmea huonetta keittiöineen ja saunoineen.. neliöitäkin oli jo peräti 75... Ei muuta kuin luuri käteen ja soitto vuokraajalle. Mutta mutta.. tuota oli jo joku ehtinyt käydä katsomassa ja nyt oli sitten kuulemma mahdollisella vuokralaisella pähkäily käynnissä.. vuokraisäntä lupasi kuitenkin soittaa ja kertoa kuinka on jutun kanssa käymässä, jos nuo eivät olisikaan oikeasti kiinnostuneet niin voisimme mennä katsomaan... Illalla tuli tekstiviesti ettei vielä ole mahdollisista vuokralaisista kuulunut päätöstä..

Tänään aamupäivällä sitten puhelin soi ja vuokraisäntä totesi ettei edellisiltä katsojilta vieläkään ole tullut vastausta, mutta jos haluaisin/mme tulla katsomaan niin voisimme sitten ainakin miettiä että olemmeko kiinnostuneet... Keittelimme aamupuuron ja hyppäsimme autoon.. seutu oli aivan ihanaa, sen mitä nyt laina-auton super-triple-edge-pyyhkijöiden (ehkä viimeiset pyyhkijät joita koskaan tarvitset) juovittamasta tuulilasista näki tihkusateessa. Olimme itseasiassa jo joitakin vuosia sitten puhuneet että tuonne muuttaminen voisi olla ihan kivaa jos sieltä löytyisi hiukan "omaa maata". Mutkaista vanhaa porvoontietä kun tuli usein mopolla kurvailtua...

Talo oli ränsistyneen oloinen, eikä tihkusade suinkaan korostanut kauneutta, vaan kaikki oli jotenkin hieman reppanan oloista.. Me kuitenkin totaalisesti rakastuimme tuohon taloon.. Kyseessä on siis 50-luvulla rakennettu rintamamiestalo jossa alakerrassa on olohuone, keittiö ja pieni makkari, kellarissa autotalli, takkahuone ja sauna.. autotallin tosin valtasi 3000 litrainen öljysäiliö, saunassa ei ollut erillistä suihkuhuonetta eikä muutenkaan talo näyttänyt miltään "unelmakämpältä". Tuossa talossa oli kuitenkin eletyn elämän tuntua, ja se tuntui toivottavan meidät tervetulleeksi syleilyynsä. Vuokraisäntäkin kun vaikutti kaikin puolin mukavalta hemmolta niin lopputulos on että meidän perhe muuttaa maalle... =)

Kun näköjään kaikki muutkin kirjoittavat blogeja nettiin, on kai minunkin tehtävä samoin... vaikken vielä tiedä tuleeko tänne edes mitään kirjoitettua, mutta kokeiltava on...