Summertime

Elämän pieniä iloja.. Mikä sen ihanampaa kuin kiiruhtaa töistä kotiin, poiketa lähikaupasta postipaketti ja hiukan ruokatarpeita ja jäätelöpuikko. Päästää koirat ulos, käynnistää läppäri ja riisua vaatteet. Astua ulos parvekkeen ovesta läppäri käsissä ja asettua nauttimaan iltapäivän auringosta. Sisältä kantautuu hiljaa musiikki radiosta. Parvekkeen ulkopuolelta konsertoivat linnut ja vain tuulen suhina puissa. Ei autoja, ei ihmisääniä paitsi radiosta. Koiratkin nauttivat siestaansa hiljaa. Vain minä, luonto ja läppärin tarjoama yhteys maailmaan. Suorastaan humalluttava olo, vaikken todellakaan ole juonut kivennäisvettä väkevämpää.

Auringon lämpö paljaalla ihollani, tuulen hyväily hiuksillani. Täällä vain minä ja ajatukseni. Odottamassa liuta tehtäviä asioita, muttei kuitenkaan kiirettä mihinkään. Vain tämä hetki, minä ja läppäri..

olisiko viimein aika toteuttaa unelmani? Tällaisina päivinä kaikki tuntuu mahdolliselta..

Jäähyväisiä

Kuinka sitä osaisi valita oikeat sanat tukemaan ihmistä joka tukea tarvitsee.. kun nuori ihminen poistuu tästä maailmasta syövän runtelemana jättäen jälkeen surevan puolison ja kaksi lasta, kuinka lohduttaa jäljelle jääneitä.. Ehkei minun tarvitse sanoa mitään, ehkä riittää että olen olemassa, siinä kuuntelemassa jos tarvitaan.

Olkoon että pois pääsy on helpotus, ei tuskaa, ei morfiinia enää. Kuitenkin perheeseen jää iso aukko poistuneen paikalle. Ja juuri nyt, äitienpäivä-viikolla.. Kun olisi annettu muutama tuskaton päivä enemmän.. Nyt tietää että kukaan jäljelle jääneistä ei muista äitienpäivää hyvällä, toisaalta muistaa aina äidin..

Etiäiset riivasivat taas. Tämä oli tiedossa, odotettu. Silti vahvat etiäisajatukset hätkähdyttävät taas..

wapun jälkilaineet

Kevään juhla on sitten onnellisesti takana. Juhlistin sitä kotona kolmestaan koirien kanssa. Taistellen epätoivoisesti läppärin pelastukseksi. Osin voitin ( härveli toimii taas osittain), osin hävisin, eli jouduin ajamaan koko windowsin uusiksi joten kaikki kuvatiedostot ovat kadonneet.. Kyllä harmittaa.. Mutta jos NYT sitten vihdoin ostaisi sen ulkoisen kovalevyn jotta seuraavat kuvat säilyisivät ainakin tallessa...

Suunnitelmissa oli ottaa mahtava kevään alkurusketus loikoillen parvekkeella.. no se jäi sitten pelkäksi haaveeksi kun pilvisellä parvekkeella ei oikein tuo väri tartu, enkä näinollen viitsinyt edes roikkua tuolla "paistattelemassa". Sinänsä hyvä että tulipahan pyykättyä, tiskattua, järjesteltyä tavaroita ja päätäni.. Ja nukuttua kunnon pitkät päikkärit. Yritin viettää päivän ilman kahvia, no ilta kahdeksaan asti kitkuttelin, sitten oli pakko lämmittää kupillinen termarissa seissyttä myrkkyä, päänsärky oli nimittäin sitä luokkaa ettei mistään tullut enää mitään. Ysin maissa laannutin hedaria vielä yhdellä asperiinillä, johan jyskytys tokeni. Tosin tuon kahvin seurauksena kukuin hereillä vielä kahden jälkeen, mutta toisaalta kun en ottanut valvomisesta mitään stressiä, olin nukahtanutkin melko pian tv:n sulkemisen jälkeen..

Niin, wappu meni koirien kanssa kolmestaan. S oli risteilemässä duunikavereiden kanssa ja aamun olen sitten hermoillut kun ei tuo taas saa puhelintaan auki jotta tietäisin kaiken olevan kunnossa ja miehen ehjänä kotimatkalla.. **kle näitä äijiä... Jos taas on hukannut puhelimensa niin ei todellakaan kunnian kukko (tai mikään muukaan kukko) laula!!!