Eläköön, minä elän.. :)
Elämä on hakenut uriaan uudessa kodissa, ja hiljalleen tuntuvat nuo urat löytyvänkin. Paikka on ihana! Ihmiset nauttivat, koirat nauttivat. Rauhaa, hiljaisuutta, luontoa ja lenkkimaastoja. Iltoja takkatulen loimussa (kauhean koirakasan alla) tai omassa rauhassa yläkerrassa tv:n tai tietokoneen äärellä. Koirat eivät siis uskaltautuneet kiipeämään yläkerran rappusia, joten "makuuhuone" on koiravapaata vyöhykettä. Parven reuna on kuitenkin avoin, joten kun koirat makoilevat alhaalla sohvalla, näkevät ne meidät ja me näemme ne. Parin ensimmäisen päivän protestoinnin jälkeen kaikki olivat tyytyväisiä järjestelyyn. Lautalattia on tietysti jo pilalla, tuo hieno mäntylautainen jossa oli peräti yksi naarmu kun muutimme sisään. Se on nyt kuin jyrsimellä ajettu.. No toisaalta, se oli muuttaessa jo tiedossa joten turha märistä.
Mutta siis kauneuteen. Kävin eilen taas salilla (juu, senkin sain aloitettua kaikkien muiden muutosten yhteydessä). Itse treeni meni niin poskelleen kuin olla ja voi, mutta pääsinpä todistamaan sellaista vestoksellista kauneutta että ei voi todeta kuin WOW! Salia pyörittää Marjo Krishi joka on tullut tunnetuksi fitness-ja kehonrakennus kisoista. No, Marjo ei ollut tämän reaktioni kohde, vaan nuori neitonen joka käsittääkseni oli vasta aloittelemassa uraansa. Tämän neitosen kroppa oli kuin jumalattarella. Kaikki lihakset olivat pehmeälinjaisia (en pidä niistä ylitreenatuista liian kuivista muskeleista), koko vartalo kauniin tasapainoinen.. *Huokaus* siinä vaiheessa tuli mieleen ajatus että minäkin haluan tuollaisen vartalon.. lienee nyt löytynyt sellainen tavoite jota kohden pyrkiä..
perjantaina, tammikuuta 04, 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti