250km/h päin seinää

Siltä se tuntuu, elämä ei nyt ole oikein hanskassa. Loistavia suunnitelmia, jotka kumoutuvat seuraavista suunnitelmista.. suoraan sanottuna vituttaa ankarasti se etten saa otettua itseäni kunnolla niskasta kiinni ja päätettyä mitä elämälläni haluan tehdä. Johan tätä ihme leijuntaa on jatkunut vuodesta 2004 eikä mitään kiinnekohtaa ole vieläkään.

Tiedän olevani erittäin epäreilu S:ää kohtaan kun haihattelen kuin tuuliviiri, mutta kun tilanne on se että yrittäessäni puhua elämästä, sen ratkaisuista ja mahdollisista vaihtoehdoista jotka olisivat ajankohtaisia reilun puolen vuoden kuluttua niin tuo ottaa pultit. Mahdollisesta työpaikanvaihdosta ei saa puhua. Vaikka eletään vasta tammikuun loppua niin tosiasia on että nykyinen työsopimukseni päättyy 8 kk kuluttua, samassa firmassa jatkaminen on mahdollinen optio, mutta toisaalta hulluhan olen jos tuon ajankohdan koittaessa en virittele verkkoja ja harkitse muitakin vaihtoehtoja.

Tällä hetkellä ainoa suunnilleen varma ja vakaa asia ovat koirat. Alfalla on "treenikausi" kun vain tulisi lunta niin että pääsisi juoksemaan kunnolla. Wäntylläkin on treenikausi, eli pelastushommat tuntuvat etenevän.. näillä eväillä mennään. Hyvä että itse jaksaa raahautua päivästä seuraavaan..

Uudistuksia

Hiljaiselon ohitusta.. Eli nyt on uusi puhelin plakkarissa ja mahdollisuus helpommin/nopeammin lisätä tekstejä blogiin, ehkä tätä tulee taas päivitettyä tiuhempaan... :)

Naiskauneutta

Eläköön, minä elän.. :)

Elämä on hakenut uriaan uudessa kodissa, ja hiljalleen tuntuvat nuo urat löytyvänkin. Paikka on ihana! Ihmiset nauttivat, koirat nauttivat. Rauhaa, hiljaisuutta, luontoa ja lenkkimaastoja. Iltoja takkatulen loimussa (kauhean koirakasan alla) tai omassa rauhassa yläkerrassa tv:n tai tietokoneen äärellä. Koirat eivät siis uskaltautuneet kiipeämään yläkerran rappusia, joten "makuuhuone" on koiravapaata vyöhykettä. Parven reuna on kuitenkin avoin, joten kun koirat makoilevat alhaalla sohvalla, näkevät ne meidät ja me näemme ne. Parin ensimmäisen päivän protestoinnin jälkeen kaikki olivat tyytyväisiä järjestelyyn. Lautalattia on tietysti jo pilalla, tuo hieno mäntylautainen jossa oli peräti yksi naarmu kun muutimme sisään. Se on nyt kuin jyrsimellä ajettu.. No toisaalta, se oli muuttaessa jo tiedossa joten turha märistä.

Mutta siis kauneuteen. Kävin eilen taas salilla (juu, senkin sain aloitettua kaikkien muiden muutosten yhteydessä). Itse treeni meni niin poskelleen kuin olla ja voi, mutta pääsinpä todistamaan sellaista vestoksellista kauneutta että ei voi todeta kuin WOW! Salia pyörittää Marjo Krishi joka on tullut tunnetuksi fitness-ja kehonrakennus kisoista. No, Marjo ei ollut tämän reaktioni kohde, vaan nuori neitonen joka käsittääkseni oli vasta aloittelemassa uraansa. Tämän neitosen kroppa oli kuin jumalattarella. Kaikki lihakset olivat pehmeälinjaisia (en pidä niistä ylitreenatuista liian kuivista muskeleista), koko vartalo kauniin tasapainoinen.. *Huokaus* siinä vaiheessa tuli mieleen ajatus että minäkin haluan tuollaisen vartalon.. lienee nyt löytynyt sellainen tavoite jota kohden pyrkiä..