Yli 300

Nyt olen rustannut tänne jo yli 300 merkintää, itseasiassa tämä on jo 302. Kovin on aikaa vierähtänyt tämän blogin parissa.. Tosin niin on kyllä Alfan versionkin kanssa.. ;)

Eilen ennätin pikaisille kaffelle ystävän kanssa Hagiksen hallille. Kaffen jälkeen pikainen kierros hallin yläkerrassa. Jostain kumman syystä tuosta hallista tulee kerta toisensä jälkeen lapsuuden muistot mieleen: Enoni asui aikanaan hallia vastapäätä "Suomi-Salaman" talossa. Muistan kuinka pikku likkanan tulimme äidin kanssa helsinkiin ja majoituimme enon luo. Aamuisin oli jännää mennä hakemaan tuoreita sämpylöitä, ranskanleipää tai patonkia hallista aamupalalle. Muistan kuinka sain istua enon keittiössä katsellen hämeentietä, juoden hopeateetä ja syöden leipäpalaa jonka päälle oli sivelty voita ja viipaloitu halvaa.. Tuohon aikaan enon alakerrassa oli vielä maustekauppa. Muistan kuinka sieltä haettiin salmiaikkijauhoa. Se kaupan tuoksu, voi se oli taivaallinen. Nyt se sama tuoksu löytyy hallin alakerrasta jossa nykyään taitaa tuo sama mauste-kahvi-tee-kauppa sijaitsee. Samoihin helsinki-vierailuiden traditioihin kuuluivat perunaleivokset ja katkaravut. Perunaleivoksia haettiin iltapäiväkahville, joko hallista tai stockalta. Katkaravut puolestaan olivat ehdottomasti kuorellisia, niitä haettiin hallista puolesta kilosta pariin kiloon. Sitten käveltiin torin yli merihakaan äidin ystävän luo jossa muistan kuinka sain syödä niin paljon katkarapuja kuin maha vaan vetää.. No toisaalta eipä 5-8 vuotiaan pikkutytön maha tainnut kovin suuria määriä vetää... :)

Eilen illalla ajelin vielä porvooseen peko-kokoukseen. Näyttää taas vakavasti siltä että harrastus jolle annoin pikkusormen (Wänen peko-treenaus) vie kokonaan mennessään. No edelleen koiraa on treenattu porukassa vasta kerran, joten ei nyt vielä tehdä tuosta voittaja-luokan hakijaa, mutta muuten toiminta imaisee mukaansa. Rastittelin jo alustavaa ilmoittautumiskaavaketta vapepa-koulutuksista joita haluaisin käydä läpi. Merkitsin jo kalenteriin päivämääriä joihin olisin osallistumassa koiran kanssa suorittamaan vapaaehtoistoimintaa... No ainakin on todettava että porukkaan on otettu erittäin avosylisesti vastaan.. Katsotaan nyt rauhassa miltä tulevaisuus näyttää.

Henkinen väsymys

Tämä kevät on tuntuviksi paljon rankempi kuin edellinen. Jotenkin tuntuu että "vanhat möröt" jyräävät päälle oikein urakalla. Elämä tuntuu tervan juonnilta. No osaltaan varmasti vaikuttaa tämä jollain tasolla jyräävä sairastelu, kunnon flunssa ei puhkea ei sitten millään, noro-virus kiertää meikäläistä kuin kissa kuumaa puuroa. Vain jatkuva väsymys ja voimattomuus. Liikunta helpottaa hetkellisesti, mutta lähinnä vain aiheuttaen fyysisen väsymystilan joka ei suinkaan vähennä tätä tunnetta että vaikka nukkuisi kuinka ei silti olisi kunnolla levännyt.

Eilen kävin koulun jälkeen isovanhemmilla. Toisaalta tuntuu hyvältä huomata heidän olevan niinkin hyvässä kunnossa kuin ovat (olosuhteet huomioon ottaen) toisaalta sen kuitenkin näkee että aikaa ei todennäköisesti ole paljoa. Pois ajaessa mielessäni pyörivät vain ajatukset: "jätän jo jäähyväisiä vaikken vielä järjestä hautajaisia.." joka ikinen kerta kun tuolla käyn pelkään että se on viimeinen käynti, ja joka kerta toivon että ehdin käydä ainakin kerran vielä.. Silti en saa itseäni käymään siellä useammin.. Aivan kuin pelkäisin että jossain vaiheessa "myönnetyt vierailut" on loppu ja aika loppuu, aivan kuin tällä saisin ostettua lisää aikaa... Silti, tai juuri siksi Mumi ja Fafa olette niin kovin rakkaita!!

Kotiuduttuani tuolta vierailulta puuhailin hetken kotosalla, käväisin viemässä muutamia tuotteita maanantai-miittiin ja tulin takaisin kotiin. Olo oli niin huono ja hutera että ajattelin ottaa pienet tirsat, nuo pienet ettoset venähtivät reilun kolmen tunnin mittaisiksi. Ilmeisesti kroppa vaatii lepoa.. Nytkin olo on voimaton. joten lienee aika antaa taas hetkeksi periksi...

Pimennetty uusi kuu

Viime yönä kuulemma oli kuunpimennys. Sai olla, sen lisäksi että taivaan täydeltä oli pilviä niin taisin olla totallisesti kuutamolla unten mailla siihen kellonlyömään kun tuo olisi tapahtunut. Elämän hektisyys tuntuu kiihtyvän entisestään. Afun aktivoinnit sosiaalistamisen kanssa ovat aktivoineet osan viikonlopuista, omat koulutukset osansa. Arkena jos en ole töissä yhdessä paikassa, pyrin tekemään toista hommaa, ja jos en sitä tee niin opiskelut vievät aikansa. Johonkin väliin pitäisi vielä mahdutaa hiukan sosiaalista elämää ja parantaa kuntoa liikunnan merkeissä..

Tänään vierähti kolmatta tuntia räntäsateessa peko-treeneissä. Ensimmäinen kerta ja voin sanoa että sydän on menetetty taas kerran.. Wäiski osoitti suunnatonta intoa uusiin ihmisiin, sosiaalisia taitoja kanssakäymisessä toisten koirien kanssa ja kaikkiaan kerrankin totteli kuin unelma.. Ensi viikonlopun treenit jää väliin oman koulutuksen takia mutta sitten taas seuraavana olisi tarkoitus mennä ihmettelemään uusia oppeja. Toki hommia voi ja pitää treenata koto-oloissakin, mutta nyt edetään uusien vaihdeiden kanssa hitaasti turhia hötkyämättä. Haukku ja testailua muuten mielenkiinosta mahdutetaan kyllä päivittäiseen ohjelmistoon.

Tekniseen perheeseemme taitaa lähiaikoina tulla yksi uusi kännykkä tosin sitten tulee tietysti riitely kumpi pojista sitä saapi käyttää.... :)