rajamailla

Viime aikoina on ollut taas kovin outoja unia. Liian selkeitä, liian hyvin aamulla mieleen painuneita. Unia jotka hiljalleen häipyvät päivän kahden aikana vain noustakseen jonkin alitajuisen puuskan nostamina esiin.

Viime viikolla kuulemma valitettavasti pahoinpitelin S:n yöllä unissani. tai siis surutta mätkin unissani päin näköä. Uneni ei ollut millään tapaa väkivaltainen, sen vain muistan että koiralla oli jotain mitä ei olisi saanut olla ja sitä yritin estää.. En muista enää edes oliko kyseessä että koiralle oli sattunut jotain vai oliko tuo repimässä jotain.. samapa tuo. Viikonloppuna näin unta naapurin tytsystä, työasioisat ja ylläri ylläri koirista. Osuutensa viikonlopun uniin oli varmain perjantai-illan tuulettuminen.

Muilta osin epäilen unien johtuvan viime viikkoina käymiini hieroja ja reiki hoitoihin. Joku toinen voi olla sitä mieltä että huuhaata, mutta itse uskon jotta noilla hoidoilla on vaikutusta alitajuntaan ja henkiseen puoleenkin. Jos vaikka sen 0,01% käytössä olevan aivokapasiteetin sijasta saisi kasvatettua käyttöasteen edes yhteen prossaan...

Eräs teeveen viihdyttäistä reality-sarjoista sitten saavutti päätöspisteen vain jotta keltainen lehdistö pääsee riepottelemaan osapuolia kunnolla. En ole edes vaivautunut selaamaan iltapäivälehtien juttuja Anssin ja Miian koiran-lopetuksista ja eroista. Oletan jotta taas on laitettu sanoja suuhun ja asiat näyttämään draamalta vaikkei siitä olisi kyse.. Toivon noiden parien itsensä takia että jaksavat olla vahvempia kuin median riepotus, ovat sitten yhdessä tai erikseen...

Itsepäisyyspäivää

Se on taas se pukujuhlien aika.. Ajelin tuossa iltapäivällä nuoruuden maisemiin tekemään juhlameikin ja kampauksen.. Paluumatkalla ajellessa mietiskelin missä kaikki ne teinivuosien ystävät ovat. Joitakin vuosia sitten (taitaapi tuosta olla jo 8 vuotta) olimme eksän kanssa tuon ajan ystävien häissä. Emme olleet pariin vuoteen enää olleet yhdessä, mutta jostain syystä osa vanhoista frendeistä ei edes tiennyt sitä, olimme kuin vanha pari.. No, häiden jälkeen olen tainnut pariskunnasta kuullut suoraan kerran, ja pari kertaa kautta rantain jotain uutisia..

Muistelin itsenäisyyspäiviä aliksen jengin kanssa, silloin kun kaikilla ei ollut ikää ravintolaan, ja vielä senkin jälkeen kun illat päätyivät ravitsemusliikkeen puolelle. Se oli sitä aikaa kun Ace of Bace oli kova sana.. Tanssilattialla tuli viihdyttyä ja tuo oli sitä aikaa kun muutaman sadan metrin kotimatkaan saattoi mennä useampi tunti aikaa.. Menneiden muisteluista aloin mitettiä missä kaikki nuo ihmiset ovat, kenellä on perhettä ja minkä verran, ketkä asuvat samoilla kulmilla, ketkä ovat jossain muualla. Itse olen vaihtanut työpaikkaa lukemattomia kertoja tuon ajan jälkeen, itseasiassa olen vaihtanut alaakin pariin otteeseen. Jostain syystä kuitenkin kuvittelen heidän olevan yhä samoissa ammateissa, samoissa ympyröissä. Vaikka todellisuudessa lienee kaikkien muidenkin elämä ollut vaihtuvaa..

Jostain syystä juhlapäivät aina nostavat muistot esiin, kai se on jotenkin arjen pysähtymistä ja menneiden kertausta. En todellakaan tarkoita että kaipaisin sitä aikaa. No jollain tasolla varmasti kaipaankin, sitä oman aikansa huolettomuutta kun ei vielä ollut vastuussa mistään muusta kuin ehkä nippa nappa vuokran hoidosta. Mutta ennenkaikkea sitä haluaisi tietää mitä muille kuuluu, miten elämä on heitä kuljettanut.. Ehkä kaivan puhelinnumerot esiin ja soittelen heille.. ennen ensi itsenäisyyspäivää...

priorisointia

Viime aikoina asiat ovat loksahdelleet kohdilleen. Vanha viisaushan sanoo jotta asioilla on taipumus järjestyä. Välillä tuntuu että kun vain malttaa lopettaa vastaan pullikoinnin niin asiat järjestyvät.. työrintamalla on ollut hoppua. Koirat ovat vieneet jonkin verran aikaa (näyttely tulossa ja papana ontuu), jopa sosiaalisia suhteita on tullut viime aikoina hoidettua.

Viime lauantaina oli ensimmäiset tämän joulunseudun "pikkujoulut", yhdistelmä ehkä parasta jouluateriaa (gourmet sellaista) tallibileitä ja rentoa meininkiä. Ajatuksena oli irroitella kunnolla, mutta lopputulos olikin vain pari lasia punaviiniä ja monta mukia kahvia ja hauskaa oli. Kotiutuminen puoli neljän maissa, autoillen. Eikä sunnuntaina krapulaa, väsymystä kyllä senkin edestä, mutta se suotakoon.

Uskon siihen että vuosi menee kuten on alkanut. no tämän vuoden osalta ainakin pitää paikkansa, viime uudenvuoden vietin Aatun ja Wänen kanssa kotona. S oli frendeineen kaupungilla. Alkoholipolitiikkani taisi olla se yksi olut.. no, eipä tänä vuonna ole tullut pahemmin missään käytyä, ja ne kerrat kun olen jossain ollut niin lähes aina autolla.. No yksi vai kaksi poikkeusta koko vuonna... En väitä että kaipaisin mitään järjettömiä ryyppäjäisiä tai liehumista kaupungilla joka viikonloppu, mutta ehkä sitä voisi pari kertaa enempi liikenteessä käydä.. No, nyt tulevana uutenavuotena ei tarvitse mennä päivänä töihin, joten aattoa voi juhlistaa vähän railakkaammin. Toisaalta edelleenkään en taida haluta jättää poitsuja keskenään kotiin kun raketit paukkuu ympärillä.. No, katsotaan jos vaikka saisi järkättyä jotain pientä kivaa.. :)

Ystävät rakkaat, en ole teitä unohtanut vaikken ole antanut kuulua itsestäni. Välillä tarvitsee voimansa itsensä liikkeellä pitämiseen elämän yrittäessä kiskoa mattoa jalkojen alta. Ei se tarkoita että olisin pulassa tai katoamassa mihinkään, päinvastoin, mikä ei tapa se vahvistaa. Ja olen onnellinen teidän puolestanne kun näyttää että elämät ovat löytäneet suuntansa. Silloin kun sinulla menee hyvin, tiedän Sinun pärjäävän ilman että olen lähelläsi. Olet silti ajatuksissani, ja tiedän että tarvitessani tukea olet puolestasi vain puhelinsoiton päässä...