Väsynyt mutta onnellinen

Takana mitä mahtavin viikonloppu sateisessa Göteborgissa. Kauniita ihmisiä, ihania ihmisiä. Uutta innostusta, vanhoja viisauksia. Ruokaa, aivan liikaa ruokaa. Suhteessa liian vähän unta (minkä ihmeen takia lennolle tarvitsee herätä jo ennen kukonlaulua). No varsinaista univelkaa ei kyllä ole, mutta pari piiiiitkää päivää seminaarissa istumista ja lisäksi tuplasti ellei triplasti sapuskaa siihen verrattuna mihin elimistö on tottunut, niin hiukka oli "tukkoinen" olo.

Kotiin tullessa suorastaan järkytyin kuinka suunnattomasti Alfa oli kasvanut. Poitsu on jo 66,5 cm korkea.. huisaa! Nykyään Wäne ja Alfa ovat melkoisia soffaperunoita, sanan varsinaisessa merkityksessä..

Tänään jatkui sitten vielä järjetön aikataulu. Herätys jo viiden maissa, kuvauksiin seiskaksi.. jostain kumman syystä iltapäivällä käytyäni katsastamassa auton (läpi meni että napsahti) uuvahdin sohvalle päikkäreille. Toisaalta parmpi ottaa rennosti nyt ja nollata väsymys kuin olla loppuviikosta/ensi viikolla sairaana...

Kyllä on mukava olla taas kotona..

Pitkästä aikaa

Pitkästä aikaa oli aikaa istahtaa koneen äärelle ja rustata muutama rivi. Paljon on tapahtunut sitten viime kirjoittelun, ihan kaikesta ei viitsi/jaksa kirjoittaa mutta ainakin voin kertoa että nyt on loma-kammasta enää yksi piikki naksauttamatta ennen ruhtinaallisen lomani alkua. No täytyy myöntää että tuota "lomaa" odotan kuin kuuta nousevaa, sen verran hektistä on ollut työ kuin muulla rintamalla että hyvä päästä hengähtämään hetkeksi.

Viime aikoina on taas jotenkin havainnut asioiden tapahtuvan kuten on tarkoitettu. Läheskään aina asiat eivät järjesty kuten niiden toivoisi tai olettaisi järjestyvän. Mutta järjestyvät kuitenkin. Loistava yksinkertainen malliesimerkki hetken takaa: Pesin koneellisen pyykkiä. Meinasin viedä pyykit ulos narulle kuivumaan, mutta sitä ennen ajattelin tarkistaa moneltako tv-ohjelma, jonka olin ajatellut katsoa, olisi alkamassa. Totesin että puolisen tuntia aikaa, vielä ennen pyykkien viemistä mietin mahtaako yöllä sataa. Istahdan koneen äärelle katsomaan mitä forecan sivut kertovat tulevasta säästä: Näyttää satavan yöllä. Hetken verran vielä lorvin koneella niitä näitä ja kuinka ollakaan selkäni takaa kuuluu kohinaa: Sataa! Eli pyykit päätyvät sisälle kuivumaan. Ei sillä ettäkö niiden kastuminen olisi haitannut varsinkaan tässä vaiheessa kun vielä olivat muutenkin märkiä, mutta silti...

Ei kaksi ilman kolmatta kuten sanotaan. Kävin isovanhemmillani ja parin päivän päästä kuulin isoäitini joutuneen sydämen takia sairaalaan. Olimme viikonlopun mökillä josta kotiinpaluu tapahtui suunniteltua aikaisemmin, käly (vai onko se nyt nato) paineli päivystykseen, lopputulos: keuhkokuume. Kolmantena ajattelin että lomaileva frendi ottaa todellista irtiottoa kun ei ole kuulunut mitään.. tänään sain tietää hänen olleen sairaalassa.. Toivottavasti tässä nämä tämän syksyn järkytykset.

Mielenkiintoista huomata kuinka kiinni sitä on rutiineissa. Meni monta päivää, jopa toista viikkoa etten ehtinyt kotona edes konetta avaamaan. Toisinsanoen jäi myös ystävien ja tuttujen blogien lukeminen väliin. Mielenkiintoista havaita kuinka kiinni sitä on toisten elämän tapahtumissa. Vasta kun oli lukenut kaikki vakiot läpi saatoin huokaista ja rauhoittua. Tiedän taas missä kenenkin elämässä mennään. Vaikkei omassa elämässä tapahdu kuin töitä ja koiria niin ainakin voin elää ja iloita toisten elämässä..

Kuinka pidetään hullua jännityksessä.. pysyhän kuulolla niin kerron kun on ajankohtaista..

varokaa putoavia hampaita

Viimeiset puolitoista viikkoa on olleet outoja. Kävin intuitiivisessä hoidossa purkamassa totaalista umpisolmua. Hermot kireällä, kroppa kuin viulun kieli, valmiina hajoamaan pienestäkin syystä ja silti kasvattaen vahvempaa ja vahvempaa kuorta ympärilleni.. Hoito auttoi, todellakin. Välillä tekee pahuksen hyvää purkaa jollekulle kaikki vuoden (vuosien) aikana kertynyt stressi, kuunnella ja oppia. Kuinka hyvältä tuntuu kun löytyy SE kipupiste selästä joka avaa lopullisesti kyynelhanat. Se josta hellästi painamalla padot aukeavat ja tuntuu että hyvä olo pääsee virtaamaan patoutuneen kitkeryyden tilalle. Enhän minä vieläkään ole entiselläni. En varmasti vielä vähään aikaan. Mutta nyt tiedän että tästä on silti mahdollisuus palautua.

Tuon käsittelyn jälkeen on elämässä alkanut tapahtua. Ehkä asioilla on taipumus järjestyä kun niille vain annetaan mahdollisuus siihen.. mutta se mitä ihmettelen on viime aikaiset uneni sekä reagointi täysikuuhun. Olenhan toki joskus kärsinyt unettomuudesta täysikuun aikaan, mutta nyt oli keskiviikon täysikuu totaalinen katastrofi. Nukahdin kyllä ongelmitta, mutta sitten niitä painajaisia. Milloin kaatuvat kirjahyllyt koirien päälle, milloin oli rottia nurkissa, milloin mitäkin. Luulisin että hätkähdin hereille vähintään puolen tunnin välein. Ärsyttävää.

Pari yötä sitä ennen näin unta liitovarjosta. En koskaan ole kokeillut laskuvarjohyppyä tai liitovarjoilua, vaikkakin mieli on kyllä tehnyt. Unessa lentelin varjolla talon lähellä, talo oli tämä missä asumme, eikä kuitenkaan ollut. Lähistöllä oli suuret voimalinjat joita väistelin liidellessä. Näin kerrottuna ei vaikuta miltään, mutta unessa tunne oli vahva.. outoa...