Olen aina ollut huono tekemään päätöksiä. Varsinkin jos päätöksillä vaikuttaa muidenkin elämään. Voin toki helposti päättää haluanko suklaata vai salmiakkia, juonko teetä vai kahvia tai vietänkö koti-illan vai lähdenkö baariin.. Mutta silloin kun pitää päättää isoja asioita saatan jäädä pitkäksi aikaa roikkumaan parin vaihtoehdon välille. Usein ne päätökset jotka teen nopeasti intuitiolla ovat onnistuneita, hyviä valintoja. Vaan heti jos otan järjen mukaan päätösten tekoon on suuri vaara että valinta ei olekaan se paras mahdollinen.
Olen viime aikoina huomannut herkistyneeni intuitiolle enemmän ja enemmän. Kohdalle tuli kuitenkin jälleen eräs päätös jonka kanssa jäin arpomaan. Toisaalta halusin niin, toisaalta näin. Tuossa vaihtoehdossa oli nämä hyvät puolet. Tässä taas nämä. Annoin aikarajan. Päästin asian irti ja jäin odottamaan päätöstä. Tiesin asian kirkastuvan minulle kyllä ajoissa. Ja kun se päivä koitti josta olin takarajan tehnyt, soi puhelin. Ja päätös oli tehty. Universumi osoittaa kyllä oikean tien kun vain annan sille mahdollisuuden kertoa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti