Kolikon kääntöpuolet

Viime aikoina olen hehkunut terveyttä ja hyvää oloani. Meditaatioilta nosti esiin vahvuuden olla vahvasti sitä mitä olen.
Haluaisin toki että itselleni tärkeät ihmiset voisivat hyvin. Että heillä olisi yhtä hyvä olla kuin itselläni. Siksi riemuitsen jokaisen läheisen pienestäkin positiivisesta merkinnästä naamakirjan syövereissä. Tuntuu hyvältä lukea kuinka muidenkin elämä hymyilee. Toki luen hyvillä fiiliksillä ystävien kiroilut matolle oksentaneesta lemmikistä tai arkipäivän pienistä vastoinkäymisistä. Luen näitä huvittuneena, sillä aistin näiden merkintöjen olevan niitä pieniä tuuletuksia pienistä asioista ettei elämästä tule negatiivista.

Vaan kun kaikki rakkaat eivät kestä hyvän oloni julistusta. Kaikille iloisen mielen jakaminen ei sovi, heille iloitemiseni tuottaa tuskaa ja pahentaa oloaan. Vaikka haluaisin vetää heidät mukaan hyvään flowhun jossa itse elän, tiedän etten sitä voi tehdä. He räpiköivät omaa elämäänsä omaan tahtiin. Minun on hyväksyttävä se etten voi elää elämää heidän puolestaan. En voi tehdä valintoja joka muuttaisi elämänsä paremmaksi, en edes helpottaa oloaan. Voin vain elää omaa elämääni, iloita onnellisuudestani ja olla heille olemassa siinä vaiheessa kun he ovat valmiit muuttumaan. Silloin voin olla opaskylttinä suuntaan jonka itse olen havainnut hyväksi.

Välillä on vaikeaa päästää irti, mutta voidakseen itse kasvaa on se vain tehtävä.. Rakastan teitä kaikki läheiset ihmiset, rakastan vaikken "raahaa" teitä mukanani. Olen täällä sitten kun yhteinen aikamme jälleen koittaa..