perjantaina, toukokuuta 29, 2009

unia

Olen viime aikoina nähnyt oudon vahvoja unia. Voisi jopa sanoa liian eläviä. Tiedänhän että unet ovat alitajunnan viestejä tietoiselle mielelle (tosin yhtälailla ne ovat heijastuksia päivän tapahtumista jne)..

Alkuviikon uni ei suorastaan hämmästytä minua, tiedän kyllä mistä tuo tuli.. vain sen todentuntuisuus hätkähdyttää yhä. Viime yön uni puolestaan sai kyllä ihmettelemään mikä se oli. Enää en unesta muuta muista kuin suunnattoman kokoisen hirven. Aamulla herätessä tuo oli vielä suht vahvana mielessä. Hämäränä mielessä häivähtelevät ajatukset siitä kuinka hirvi seisoi tiellä. Sitten en muista oliko joku ampumassa tuon, vai oliko niin ettei hirvi suostunut siirtymään pois tieltä vai mikä mahtoikaan olla tilanne.. jotenkin vahva merkki tuo kuitenkin oli..


Odotan mielenkiinnolla ensi yön tarjontaa...

keskiviikkona, toukokuuta 27, 2009

blogin muutos


menin sitten painamaan päivitä nappia... sinne katosi niin kävijälaskuri kuin moni muukin pikkuseikka.. ehkä joku päivä jaksan kaivaa kadonneet komponentit esiin, tai sitten oli vain aika päästää niistäkin irti..

ystävät

Tänään oli hetki aikaa kahdelle rakkaalle ystävälle. Ajatusten jakamista, tunteiden tuuletusta, hervotonta hihitystä ja ennenkaikkea niin kovin hyvä olo. Vaikka mieli on kuin pyörremyrskyn sekoittama, tuntui hyvältä kuulla että vaikutan rauhalliselta, yllättävän tyyneltäkin..

Jäin miettimään oliko tyyneys pelkkää harhaa. Huijasinko itseäni uskomaan että kaikki on niin hyvin että olen siksi rauhallinen? En usko. Tuntui että tiesin vihdoinkin mihin olen menossa, mitä tekemässä. Vaikkakin mieleni voi muuttua vielä lukemattomia kertoja, silti "kartta" on selkeänä mielessäni. Jokainen askel polulla tarkkaan suunniteltuna. Mikäli maisema muuttuu, jos tapahtumat eivät menekän kuten kuvittelin, voi suuntaa muuttaa. Mitään en ole kiveen hakannut. Mutta jos kaikki menee kuten mieleni karttakuva kertoo, tiedän päätyväni kehän kautta samaan pisteeseen ja silloin tiedän mihin suuntaan sen jälkeen on jatkettava..

Sain eilen kuunnella muutamaakin erittäin viisasta naista. Ja ymmärsin jälleen selkeämmin muutaman sellaisen asian jonka olen tiennyt jo kauan. Tänään laitoin oppejaan käytäntöön ja mikä ihaninta, sain heti huomata neuvojen tuottavan toivottua tulosta.

maanantaina, toukokuuta 25, 2009

Elämä on muutos

Nykyhetken hyväksyminen.

Kaiken katoavaisuus ja elämän vaiheet.
On menestyksen aikoja, jolloin saat kaikkea ja kaikki onnistuu. On epäonnistumisen aikoja, jolloin kaikki kuihtuu ja rapatuu ja sinun on annettava kaiken mennä ja annettavaa tilaa uuden nousta tai muutoksen tapahtua.

Jos siinä vaiheessa vastustat ja takerrut vanhaan, kieltäydyt menemästä elämän virran mukana, ja saurauksena on kärsimystä. Häviäminen on välttämätöntä, jotta uutta voi kasvaa.
Toista ei voi olla ilman toista.
Eckhart Tolle: Harjoituksia läsnäolon voimasta.

****
Olen takertuja. Tiettyyn pisteeseen asti olen olevinani vahva ja uskaltavani mitä vain. En tarvitse siinä mielessä tuttua ja turvallista ollakseni onnellinen, mutta silti irti päästäminen on kovin vaikeaa. Sain jälleen tänään perusteellisen opetuksen siitä kuinka rankkaa irroittaminen onkaan. Inhoan päätöksiä. Tuntuu että jokainen vaihtoehto sisältää liikaa hyviä mahdollisuuksia. Tai vaihtoehtoisesti jokaisessa on liikaa sellaista jota en halua. Kun sitten syystä tai toisesta joudun valitsemaan, en läheskään aina valitse järjellä. En edes tunteella. Valitsen asian pelolla. Sen mikä on tuttua, siihen on helppo takertua, sillä sen tietää kuinka huonosti tuon valinnan ollessa on. Jos taas heittäytyisi suoralta kädeltä uuteen, enhän voi tietää kuinka pieleen valintani menisikään..

Mutta voiko vanha ja tuttu muuttua. Tarkoittaako elämän muutos aina sitä että kaikki pitäisi heittää romukoppaan ja aloittaa uudelleen rakentaa alusta. Jos entistämällä saakin korjattua..?
Näillä mennään nyt ja katsotaan sitten syksyllä uudelleen mihin suuntaan keula on kääntynyt. Jos pohjakosketus on saavutettu on todettava vain että tässä se oli ja kaikki on tehty, ehkä silloin voi sitten antaa lahon laivan vajota pohjaan..

perjantaina, toukokuuta 01, 2009

Kevät

Olen muutaman päivän nauttinut mitä ihanimmasta kevätkelistä pihapuuhien parissa. Kantanut varastoon viisi kuutiota polttopuita. Haravoinut pihan. Istutellut orvokkeja laatikoihin ja kastellut kukkapenkkejä.. S on rakentanut terassia ahkerasti. Ensi viikolla voi varmaan jo aamukahvit juoda uudella terassilla.. Hieno siitä ainakin tulee.

Tänään sain aikaiseksi ensimmäiset rusketusraidat. Tuntui että kesä on tullut, olkoonkin että tuulen puhaltaessa tuntui vilakalta..