Olen päättänyt vihdoin lopettaa haihattelun ja pistää palaset ojennukseen. Homman tekee vain pahuksen vaikeaksi se tosiasia etten haluaisi luopua mistään.. En tavarasta, en ihmissuhteista enkä ihmisistä.. Siksi olenkin päättänyt aloittaa ongelmista ja antaa kaiken muun seurata perässä sitten omalla painollaan.
Tällä hetkellä tuntuu siltä että pääni hajoaa ylikierroksilla käymiseen. Hysteriaa, väsymystä, masennusta. Mutta en anna periksi. Pääasia että joltain tuntuu, tuntukoon sitten hyvältä kuten eilen tai pahalta kuten perjantaina, kaikki tunteet on tervetulleita ja merkki siitä että ainakin hermoimpulssit toimii.. En halua eneää sitä pumpuliin pakattua tunnetta jolloin mikään ei kiinnosta, mikään ei innosta, toisaalta eipä mikään satutakaan.. (vaikka tiedän senkin että kohta taas huudan tuon pumpulivaiheen perään). Eräs viisas ihminen käski minun alkaa keskittyä tähän hetkeen, ja elää tässä ja nyt eikä haihatella sitku-elämää.. Ainakin teen kaikkeni päästäkseni tuohon. voi olla etten onnistu, mutta ainkain olen silloin ottanut jo aimo harppauksen oikeaan suuntaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti