Lomaaah

Jännä juttu, vaikka lomalla on ollut vasta yhden päivän (tai no kaksi jos tämänkin laskee). Eikä koirien kanssa lenkkeilyä lukuun ottamatta ole tullut vielä tehtyä mitään listalla olleista, niin fiilis on jo jonkin verran parempi. Kahtena aamuna olen saanut nukkua liki yhdeksään, juoda aamukahvit kaikessa rauhassa. Pestä pyykkiä, olla ja nauttia koirien seurasta.

Eilen iltapäivällä suuntasin sitten Ikeaan tuhlailemaan. Rentouttavaa, 1,5 tuntia kävelyä, ihmettelyä ja ideoiden hakemista. Tosin tuolla reissulla sain katoamaan kyllä 80 euroa taivaan tuuliin, vaikken oikein mitään edes vielä ostanut..Maanantaina on suunnattava tuonne uudestaan ja tuolloin S saa tulla mukaan tekemään hankintoja.

Suunnitelmissa oli mennä sairaalalle isoäitiä tervehtimään, mutta eipä tarvitse. Sairaalassa jylläävä vatsatauti (jep, se sama noro-virus jonka pari työkaveria jo on kitunut) on iskenyt nyt isoäitiinkin ja hänet on eristetty ulkopuolisilta.. Tällä hetkellä ei voi kuin lähettää toiveita yläkertaan että apua tulisi siitä suunnalta.. *huokaus*

Taloudessa on taas kaksi toimivaa tietokonetta.. Joten ei perheriitoja enää siitä aiheesta.. *virn*

vuosi kaksi nolla nolla seiska

Se on sitten uusi vuosi. Mitään uskomattoman suuria mullistuksia vuoden vaihtuminen ei aiheuttanut, päivät jatkoivat kulkuaan kuten ennenkin. Äitini totesi jouluna että on sellainen olo että joulu ja vuodenvaihde täytyy "hypätä yli". Myönnettäköön että hiukan sama ajattelu tarttui itseenikin. Lumettomuus osaltaan aiheutti jouluttoman olon. Olkoon että maalla ollessa fiilis olikin jossain määrin jouluinen: Perhettä ympärillä, leivinuunissa paistunut joulukinkku, laatikot, lohet ja muut herkut. Istuskelu tuvassa ja hyväntuulinen naureskelu lahjoja avatessa, useimmat taisivat osua hyvin kohteeseen..

Vuoden vaihde meni kotosalla. Loppuvuosi pienen perheriidan merkeissä, mutta vuoden vaihtuessa kännykän piipittäessä viestejään maailmalta ja koirien ollessa pauketta paossa sisällä, katsellen yhdessä S;n kanssa naapureiden ilotulituksia. Rauhallista ja mukavaa.

Paluu arkeen ei ollut kaikkein mukavimpia. Töissä normaali kiirus, ei siinä mitään. Töiden jälkeen pyörähdin isovanhemmilla. Tai isoisä oli yksistään kotona. Äitini oli viemässä isoäitiä Mariaan. Käynti omalla lääkärillä oli poikinut passituksen sairaalalle. Keuhkot, sydän, jalat.. aikansa kaikki kestävät... Isoisä totesi osaltaan toivovansa helppoa lähtöä isoäidille ja itselleen aikaa sen että saa työnsä valmiiksi.. Minä toivoisin heidän kestävän häihini, lasteni syntymään, lasten kouluun menoon, valmistumiseen... Tiedänhän minä että toiveeni on itsekäs, erittäin itsekäs, mutta saanhan sen verran itsekäs ollakin.. Eipä sillä että haluni ja vaatimukseni vaikuttaisi mihinkään mitään, ja iltaisin liitänkin rukouksiini toiveen; Tapahtukoon Sinun tahtosi. Siihen on tyytyminen, toivon kuitenkin että helpotusta hiukan kärsimyksiin..

Koneeseen kadonnut

Koneeseen kadonnutta
ei voi takaisin saada
Kulutettu käytetty
ruokkimaan ympyrää

Luotettu ehkä liikaa
siihen että aika korjaa
se minkä vuoksi nähtiin
niin kovin paljon vaivaa

Että hajalle saatiin
Se mikä kauniiksi tarkoitettiin

Kipu kuolee huutamalla
alastomana lattialla
Miten kauan sitä kestää
ei, sitä ei voi tietää

Kehen sattuu ja kuinka paljon
siitä kysymys enää tässä kai on
Kun on saavuttu siihen pisteeseen
ettei mikään ole varmaa

Maailman pisimmät tunnit
niiden otteeseen jää kiinni
Niitä kantaa loppuun asti
vaikka itse ei aina huomaa

Millainen on se taivas
jota  ei löydetty koskaan
Olen kuullut paljon siitä
osan jopa omasta suustani

Voi niin pitkälle jaksaa
kun itsellensä vakuuttaa

Kipu kuolee huutamalla
alastomana lattialla
Miten kauan sitä kestää
ei, sitä ei voi tietää

Kehen sattuu ja kuinka paljon
siitä kysymys enää tässä kai on
Kun on saavuttu siihen pisteeseen
ettei mikään ole varmaa

Joku  meistä on onneton
palanut mutta tunnoton
katuva mutta uskoton
enemmän kuin rauhaton

Periaate on ehdoton
perustelu on aukoton
yhtälö ehkä mahdoton
Miten niin muka armoton?

Kipu kuolee huutamalla
alastomana lattialla
Miten kauan sitä kestää
ei, sitä ei voi tietää

Kehen sattuu ja kuinka paljon
siitä kysymys enää tässä kai on
Kun on saavuttu siihen pisteeseen
ettei mikään ole varmaa
      Apulanta - Koneeseen kadonnut