Queen bee

Olenhan ennen kuullut vetäväni miehiä puoleeni kuin hunaja mehiläisiä. Ja olenhan ennenkin huomannut naisten väistävän tieltäni, niin tanssilattialla kuin muuten.. Mutten sentään uskonut omaavani näin suuria karkoitusvoimia.. Tullessani firmaan töihin oli osastolla lisäkseni 2 naista, sen kolmannen mammis tuuraajaksihan tulin. Olen nyt ollut töissä ½ vuotta, ja nyt olen ainokainen nainen osastolla..

Ei sillä että suoranaisesti kaipaisin toisia naisia "valtakuntaani". Kaivatessani naisen järkeä ja kikatushetkiä voin kävellä toiseen rakennukseen hallinto-osaston puolelle, jos kaipaan... Silti, onhan tämä nyt aavistuksen orpo olo.. Vaikken edes pahemmin ollut neitosten kanssa tekemisissä vaikka samalla osastolla olimme töissä. Ajoittain iltapäivän kahvitauolle osuimme samaan pöytään, mutta muuten ei satunnaisia käytäväkohtaamisia enempää nähty. Eli muuttuuko oikeastaan mikään.. No ainakin koko naistenhuone on nyt vallassani... :D

***kele

Välillä on niitä päiviä kun tekisi mieli heittäytyä keskelle lattiaa ja vain huutaa suoraa huutoa potkien jaloilla ilmaan ja hakaten nyrkein lattiaa...

tänään on vähän sellainen päivä.

Onneksi paistaa aurinko ja elämä hymyilee. Niinpä puren hampaat yhteen ja vain yritän hallita kaaosta.. Huudetaan sitten myöhemmin..