ELÄMÄN MUUTOSPÄIVITYS

Positiivareiden aamun ajatus jakoi tänä aamuna ajatuksen muutoksesta.. Sitähän tässä olen jo ties kuinka ja kauan käynyt läpi, joten jaan tämän teidänkin kanssa..

1. Aavista muutos
– katso ympärillesi

2. Myönnä muutos
– näe mitä on tapahtumassa

3. Hyväksy muutos
– unohda epäröinti ja epäilykset

4. Iloitse muutoksesta
– nauti seikkailusta jossa olet mukana

5. Jaa muutosta – tee yhteistyötä muiden
kanssa, ja ole muille muutoksen airut

vetovoiman laki

Totesin tänään että nyt riitti! Olkoonkin että menttorini totesi minun hokeneen tuota liki joka päivä. Silti. Nyt tunsin rajan tulleen vastaan. Ei raja siinä mielessä että olisin ovet paukkuen pakannut laukkuni. Vaan raja siinä mielessä että minun oli asetettava itselleni päivämäärä. SE päivä on tammikuun viimeinen. Viimeistään. Mahdollisesti jo aiemmin.

Kun olin päättänyt tuon. Kun olin sanonut sen ensimmäiselle työkaverille ääneen. Huomasin sanovani sen toiselle. Sanoin sen myös henkilöstövastaavalle. Elokuussa ilmoitin poistuvani kun seuraajani löytyy. Elämme joulukuuta.. Jos näistä useista ja useista hakemuksista ei löydy ihmistä joka hallitsee numeroiden kirjaamisen oikeaan sarakkeeseen. Ihmistä joka osaa verkosta kasata tarvittavan määrän manuaaleja. Ihmistä joka jaksaa kuunnella ja kertoa huonoja vitsejä. Ihmistä joka on tarpeeksi hullu pärjätäkseen insinöörien parissa.. Jos ei löydy, ei se ole minun ongelmani.

Minulla on uudet haasteet kiikarissa. Ja olkoonkin, että kyllähän sitä voisi "puuhastella" yrittäjyyden parissa tehden tuonne töitä, niin silti minäkin olen ihminen joka tarvitsee myös riittävän määrän lepoa. Ja mielekästä tekemistä..

Kun olin tehnyt päätöksen, huomasin maailman muuttuneen. Asioita alkoi vain tapahtua. Ehkei maailma muuttunut mihinkään, mutta ajatukseni olivat muuttuneet. Näin asiat uudella tavalla. Ja päättäväisyyteni avasi uusia ovia eteeni.. Ongelmat joiden kanssa olin paininut, ne jotka rajoittivat uskallustani, olivat ratkaistu yht'äkkiä.

Nyt odotan mielenkiinnolla huomisen uusia asioita..

narsismini

Kissa kiitoksella elää sanotaan. Itseni on kyllä myönnettävä että narsismiin taipuvainen egoni elää ja voi hyvin kiitoksella. Minut on helppo saada pyörtämään päätökseni, tai ainakin horjumaan niissä, kun vain osaa oikeaan aikaan antaa sopivaa kiitosta.

Vaikka hermot on tiukalla ja työ ei miellytä, silti karkitsen vakaasti sitä mahdollisuutta että voisinkin jatkaa vielä nykyisessä työssäni, kunhan työtehtävät hiukan muuttuisi.. Ja kaikki tämä vain siksi, että työkaverit ovat osanneet lirkutella oikein. Tiedän ettei tämä kehuminen hirvittävän pitkässä juoksussa kuitenkaan kanna. Jos työ ei palkitse omalta osaltaan. Jos mieltä raastaa ajatukset siitä että tiedän etten tee parastani (koska ei ole motivaatiota). Ei silloin riitä se että työkaverit ovat sitä mieltä että olen huippu tyyppi ja toimiston kaunistus..

Ehkei nuo kehumiset oikeasti saa minua jäämään tänne pysyvästi, mutta kyllä ne kummasti "helpottavat" tätä vapauden odotusta..