Pimennys

Näin, vaikkei kuvasta näykään.. Jotenkin epätodellinen valaistus, fiilis..

Lukuja

61,7
2
38-39
3

kun työssä joutuu pyörittelemään lukuja, niin pyörittelee noita omassa elämässäkin..

Painon kipuaminen alkukesän hyvistä lukemista on onneksi pysähtynyt ja hiljalleen alkanut taas pudota. Kahden viikon kuluttua alkavat "omat" pilatestunnit, joten elämä saa taas siltä osin oikean rytmin. Alkuviikosta selviää onko edessä (tästä päivästä laskettuna) 38 vai 39 työaamua.. Vaikka pieni kaiherrus mielessä kummittelee kertomassa että ihan hyvin voisin jatkaa työskentelyä nykyisessä paikassa, niin käytännössä tiedän etten voi.
Tärkeitä ei tällä kertaa ole kuutta vain kolme

Väkivaltaisuus

Mielenkiintoista huomata mikä asia saa ihmiset kommentoimaan. Kun puhuu asioista joihin oikeastaan toivoisi jonkun sanovan jotain, on hiljaista. Kun purkaa tuskan johon ei ohjeita kaipaa, sillä tietää kyllä mikä olisi oikein, niitä kyllä tarjotaan..

Jäin tuon edellisen viestin kommentin jälkeen miettimään kuinka monia ihmisiä suomestakin löytyy joilla "vastaavassa" tilanteessa kuin itsellä meni kuppi nurin kuten meni, pato on murtunut vielä pahemmin. Lienee monia surullisia tarinoita joissa se kiltti ja kunnollinen perheenäiti/isä on tarttunut vihan roihahtaessa veitseen ja puukottanut vastapuolta kunnes tuo ei enää ole ärsyttämässä. Ei nuokaan ihmiset ole käyttäytyneet väkivaltaisesti aiemmin. Ei heillä ole ollut tapana ratkaista ongelmia nyrkein tai ylipäätään väkivallalla. On niitä ihmisiä jotka ovat nielleet pahan olonsa. Kerta toisensa jälkeen nöyrtyneet vastaanottamaan sen missä muodossa elämä päättää paskaa kaataa niskaan. Ei ole puhuttu asioista. Ei ole selvitetty ongelmia. Ei ole haettu apua siihen mistä lopullisena seurauksena onkin vakava väkivallan teko. Jälleen kerran, tuo alla oleva kommentti osui sikäli kohdalleen että apua tulisi hakea, mutta onko se että kerran kohottaa kätensä toista kohtaan syy hakea apua väkivaltaisuuteen? Eiköhän tärkeämpää ole saada apua niihin syihin jotka moisen reaktion aiheuttavat.

Sitten on tuo toinen "koulukunta". Se jossa joka perjantain rituaaliin kuuluu pullo kossua ja perheen piekseminen. Sinänsä mielenkiintoinen ajatus sekin, että yleensä perheen hakkaajat tosiaan harrastavat väkivaltaa aineiden vaikutuksen alaisena. Selvinpäin nuo lienevät yleisesti normaaleja ihmisiä normaalein murhein. Jälleen, onko ongelma ihminen joka kumoaa viinan kurkkuunsa ja herättää pedon sisältään vai se kuningas alkoholi? Eikö tällaiselle ihmiselle ole tärkeämpää löytää muita keinoja purkaa pahaa oloaan kuin viina ja sen päälle riehuminen.

Ja väkivallassa on aina myös toinen puoli, osapuoli. Yksi asiansa ovat nämä tilanteet jossa sanat loppuvat, tai niiden teho loppuu ja fyysinen voima puhuu puolestaan. Toinen ovat nämä, sinänsä osin sama asia, toistuvat väkivallan teot. Sanotaanhan että kun kerran on kohottanyt kätensä lyöntiin on toinen kerta helpompi tehdä. Entä sitten se vastapuoli, se joka jää odottamaan lyöntiä (tai kuten julkkistappelupari Nykänen-Tapola, jossa kummankin nyrkit heiluu). Kerta menee vielä "vahinkona", mutta kun tuo alkaa olla enemmän tapa ja tottumus, kun viikon lähestyessä loppua tietää odottaa viikonlopun selkäsaunaa.. Kuinka paljon uhri on muuta kuin uhri. Kuinka tällaisen ihminen jää odottamaan seuraavaa lyöntiä? Kuinka usein "uhri" jopa tiedostamattomasti nauttii omasta tuskastaan ja ärsyttää toisen tuolle rajalle. Voin myöntää itse olevani tällaista ärsyttäjätyyppiä, kun itsellä leikkaa väärässä paikassa kiinni, en yleensä lyö vaan ärsytän toisen lyömään voidakseni sitten olla se marttyyri..

Loppuyhteenvetona totean ettei kuntonyrkkeily liene mulle sopiva harrastus, jos kertakokeilu lisää lyöntirefleksiä tässä määrin...