Varpaaton pulu

Istuin torstaina Elielin aukiolla odottamassa bussia. Katselin ohi käveleviä ihmisiä, omissa ajatuksissani. Katselin varpusia ja puluja jotka puikkelehtivat ihmisten jaloissa etsien jotain suuhun pantavaa. Jäin seuraamaan erästä pulua joka asteli ylväänä, tutkien ympäristöä. Lintu ei vaikuttanut mitenkään aralta tai poikkeavalta. Kesti jonkin aikaa ennen kuin tajusin ettei tuolla pululla ollut yhtään varvasta. En tiedä oliko se syntynyt varpaatta, vai olivatko varpaat tuhoutuneet onnettomuuden tai paleltuman seurauksena. Lintu asteli pienillä palloilla, aivan yhtä vakaasti kuin sillä olisi ollut kaikki varpaat tasapainottamassa askeleita.

Huomasin toisenkin linnun jonka varpaat olivat kokeneet kovia, siltä tosin puuttui vain pari varvasta. Mietin mikä mahtaa tuhota lintujen jalkoja. Viritteleekö joku ansoja joihin linnut takertuvat varpaistaan, vai palelluttavatko nuo urheat täällä talvehtivat varpaansa istuessaan jäisillä kaiteilla... Niin tai näin, sain taas tuntuvan muistutuksen siitä että mistä tahansa vastoinkäymisestä huolimatta voi yhä astella pystypäin.

Here we go again...

Viime kirjoituksesta onkin ehtinyt jo vierähtää jonkin moinen tovi.. no hyvää kannattaa odottaa sanotaan.. *virn* no myönnetään hiljaisuuden syy on osin ollut järjettömässä kiireessä ja osin siinä että se läppäri jolla pääsääntöisesti blogin päivitykset teen, ei suostunut yhteistyöhön käytössäni olleen mozillan version kanssa.. No tosiaan taas mennään ja tekstiä tulee..

Tässä välissä Bloggerinkin kieli on vaihtunut suomeksi, tuntuu jotenkin hassulta hakea tiettyä toimintoa kun joutuu miettimään mitä joku onkin suomeksi, aiemmin kun kaikki namikat on ollut englanniksi..

Se on sitten Wappu.. tänäkään vuonna en tehnyt mitään vappumaista, nyt emme edes duunista saaneet ilmapalloja kuten viime vuonna. Jotenkin tavallaan aivan unohdin koko juhlapyhän. Johtunee osin siitä että S on töissä tänäänkin, joten eipä tullut mieleen lähteä paahtamaan eilen. Eipä kyllä ole krapulaakaan, joten tänään saattoi mukavasta kelistä nautiskella pitkän koiralenkin, pihan rapsuttelun ja pyykin pesun merkeissä. Broidi poikkesi tuossa kotimatkallaan. Hörppäsi kahvikupillisen, pikaiseen vaihdettiin kuulumiset ja matkansa jatkui taas. Toiset valittavat ettei ole töitä ja toiset sitten tekevät niitä 16 tuntia vuorokaudessa... no onneksi kohta on kevät kylvöt tehty niin pääsee tuo työnarkomaani taas normaaliin päivärytmiin..

Meikäläisen opiskelut on sitten tältä erää opiskeltu. Viime viikolla oli sitten asiakaspalvelun ja markkinoinnin merkonomin tutkinnon näyttö. Olin varmaan viikon verran todella hermostunut. No puolet valmisteluista jäi tekemättä (heikensi luonnollisesti arvosanaa) mutta siitä puoliskosta jonka sain kasattua niin tulikin sitten täydet pisteet oikein plussien kera.. Pääasia että nyt tuo tutkinto on suoritettu ja enää tarvitsee odotella vain paperit tutkintolautakunnalta.. eli kesäkuussa olisi sitten valmistujaiskahvit tarjolla.. :)

Kesän suunnitelmat alkavat osin selkeytyä. Tänä vuonna S ei saa kuin neljä viikkoa kesälomaa, joten hiukan aikatauluihin joutui tekemään sovittelua että meillä olisi edes jotain päällekkäin. Itsellenihän on varsinaiseen kesäkauteen myönnetty peräti 2 viikkoa yhtäjaksoista lomailua, nuo pidän heinäkuussa. Loput lomasta tulee sitten ripoteltua pitkin syksyä ja talvea. Harkinnassa on myös lähtö jonnekin etelän lämpöön ensi talvena, joten tuohon menee sitten ainakin viikko, ellei peräti kaksi..

Tänä kesänä voisi taas eksyä jollekin festareille. Vakavassa harkinnassa on taas Puustock, sinänsä hyvä kun Rottaralli joka muina vuosina on ollut samana viikonloppuna onkin nyt seuraavana. Eli jos minä lähden puustockiin niin S jää koirien kanssa kotiin (tai mökille) ja sitten seuraavana päinvastoin... Tosin tuonne Rottaan on ollut puheissa ja haaveissa jo ties kuinka kauan meikäläisenkin meno, mutta mitä sitä suotta hyvää traditiota rikkomaan.. saattaisihan jopa olla että en viihtyisikään noissa kekkereissä, pärinäpoikia kun joutuu vahtimaan jos samoilla mestoilla on, joten lienee parempi että antaa toisten irroitella omin nokkineen..

Kohta on sitten euroviisut.. saa nähdä minkä härdellin ne saavat aikaan pasilan suunnalla... toisaalta en pistäisi yhtään pahakseni jos töihin ei noiden aikana pääsisikään... tai jos vaikka jakaisivat ilmaiset liput alueen työntekijöille... No saahan sitä aina toivoa.. *virn*

Yli 300

Nyt olen rustannut tänne jo yli 300 merkintää, itseasiassa tämä on jo 302. Kovin on aikaa vierähtänyt tämän blogin parissa.. Tosin niin on kyllä Alfan versionkin kanssa.. ;)

Eilen ennätin pikaisille kaffelle ystävän kanssa Hagiksen hallille. Kaffen jälkeen pikainen kierros hallin yläkerrassa. Jostain kumman syystä tuosta hallista tulee kerta toisensä jälkeen lapsuuden muistot mieleen: Enoni asui aikanaan hallia vastapäätä "Suomi-Salaman" talossa. Muistan kuinka pikku likkanan tulimme äidin kanssa helsinkiin ja majoituimme enon luo. Aamuisin oli jännää mennä hakemaan tuoreita sämpylöitä, ranskanleipää tai patonkia hallista aamupalalle. Muistan kuinka sain istua enon keittiössä katsellen hämeentietä, juoden hopeateetä ja syöden leipäpalaa jonka päälle oli sivelty voita ja viipaloitu halvaa.. Tuohon aikaan enon alakerrassa oli vielä maustekauppa. Muistan kuinka sieltä haettiin salmiaikkijauhoa. Se kaupan tuoksu, voi se oli taivaallinen. Nyt se sama tuoksu löytyy hallin alakerrasta jossa nykyään taitaa tuo sama mauste-kahvi-tee-kauppa sijaitsee. Samoihin helsinki-vierailuiden traditioihin kuuluivat perunaleivokset ja katkaravut. Perunaleivoksia haettiin iltapäiväkahville, joko hallista tai stockalta. Katkaravut puolestaan olivat ehdottomasti kuorellisia, niitä haettiin hallista puolesta kilosta pariin kiloon. Sitten käveltiin torin yli merihakaan äidin ystävän luo jossa muistan kuinka sain syödä niin paljon katkarapuja kuin maha vaan vetää.. No toisaalta eipä 5-8 vuotiaan pikkutytön maha tainnut kovin suuria määriä vetää... :)

Eilen illalla ajelin vielä porvooseen peko-kokoukseen. Näyttää taas vakavasti siltä että harrastus jolle annoin pikkusormen (Wänen peko-treenaus) vie kokonaan mennessään. No edelleen koiraa on treenattu porukassa vasta kerran, joten ei nyt vielä tehdä tuosta voittaja-luokan hakijaa, mutta muuten toiminta imaisee mukaansa. Rastittelin jo alustavaa ilmoittautumiskaavaketta vapepa-koulutuksista joita haluaisin käydä läpi. Merkitsin jo kalenteriin päivämääriä joihin olisin osallistumassa koiran kanssa suorittamaan vapaaehtoistoimintaa... No ainakin on todettava että porukkaan on otettu erittäin avosylisesti vastaan.. Katsotaan nyt rauhassa miltä tulevaisuus näyttää.