wapun jälkilaineet

Kevään juhla on sitten onnellisesti takana. Juhlistin sitä kotona kolmestaan koirien kanssa. Taistellen epätoivoisesti läppärin pelastukseksi. Osin voitin ( härveli toimii taas osittain), osin hävisin, eli jouduin ajamaan koko windowsin uusiksi joten kaikki kuvatiedostot ovat kadonneet.. Kyllä harmittaa.. Mutta jos NYT sitten vihdoin ostaisi sen ulkoisen kovalevyn jotta seuraavat kuvat säilyisivät ainakin tallessa...

Suunnitelmissa oli ottaa mahtava kevään alkurusketus loikoillen parvekkeella.. no se jäi sitten pelkäksi haaveeksi kun pilvisellä parvekkeella ei oikein tuo väri tartu, enkä näinollen viitsinyt edes roikkua tuolla "paistattelemassa". Sinänsä hyvä että tulipahan pyykättyä, tiskattua, järjesteltyä tavaroita ja päätäni.. Ja nukuttua kunnon pitkät päikkärit. Yritin viettää päivän ilman kahvia, no ilta kahdeksaan asti kitkuttelin, sitten oli pakko lämmittää kupillinen termarissa seissyttä myrkkyä, päänsärky oli nimittäin sitä luokkaa ettei mistään tullut enää mitään. Ysin maissa laannutin hedaria vielä yhdellä asperiinillä, johan jyskytys tokeni. Tosin tuon kahvin seurauksena kukuin hereillä vielä kahden jälkeen, mutta toisaalta kun en ottanut valvomisesta mitään stressiä, olin nukahtanutkin melko pian tv:n sulkemisen jälkeen..

Niin, wappu meni koirien kanssa kolmestaan. S oli risteilemässä duunikavereiden kanssa ja aamun olen sitten hermoillut kun ei tuo taas saa puhelintaan auki jotta tietäisin kaiken olevan kunnossa ja miehen ehjänä kotimatkalla.. **kle näitä äijiä... Jos taas on hukannut puhelimensa niin ei todellakaan kunnian kukko (tai mikään muukaan kukko) laula!!!

Queen bee

Olenhan ennen kuullut vetäväni miehiä puoleeni kuin hunaja mehiläisiä. Ja olenhan ennenkin huomannut naisten väistävän tieltäni, niin tanssilattialla kuin muuten.. Mutten sentään uskonut omaavani näin suuria karkoitusvoimia.. Tullessani firmaan töihin oli osastolla lisäkseni 2 naista, sen kolmannen mammis tuuraajaksihan tulin. Olen nyt ollut töissä ½ vuotta, ja nyt olen ainokainen nainen osastolla..

Ei sillä että suoranaisesti kaipaisin toisia naisia "valtakuntaani". Kaivatessani naisen järkeä ja kikatushetkiä voin kävellä toiseen rakennukseen hallinto-osaston puolelle, jos kaipaan... Silti, onhan tämä nyt aavistuksen orpo olo.. Vaikken edes pahemmin ollut neitosten kanssa tekemisissä vaikka samalla osastolla olimme töissä. Ajoittain iltapäivän kahvitauolle osuimme samaan pöytään, mutta muuten ei satunnaisia käytäväkohtaamisia enempää nähty. Eli muuttuuko oikeastaan mikään.. No ainakin koko naistenhuone on nyt vallassani... :D

***kele

Välillä on niitä päiviä kun tekisi mieli heittäytyä keskelle lattiaa ja vain huutaa suoraa huutoa potkien jaloilla ilmaan ja hakaten nyrkein lattiaa...

tänään on vähän sellainen päivä.

Onneksi paistaa aurinko ja elämä hymyilee. Niinpä puren hampaat yhteen ja vain yritän hallita kaaosta.. Huudetaan sitten myöhemmin..