Uutissontaa

Taas elämä repii ja raatelee, ja täytyy todeta jotta en todellakaan halua lukea lehtiä tai selailla nettiä uutisten perässä, sen verran paskaa uutisointia on tällä hetkellä. Eikö ole jo tarpeeksi paha että nuoret ihmiset heittävät henkensä huonojen sattumuksien summana, tarvitseeko asiasta vielä uutisoida sillä kuinka puhelu katkeaa hetkeä ennen. Ihmettelen todellakin mistä keltainen lehdistö kaivaa aina nämä ystävät, omaiset jne jne jotka tilittävät seuraavan päivän lehdessä tuntojaan siitä mitä on tapahtunut. Kääntäen vielä mietityttää mitä mahtaa tuo soittanut ystävä miettiä koko tapahtumasta. Entä jos hän ei olisi soittanut, olisivatko ystävät kuulleet lähestyvän junan, entä jos entä jos... Ihmisellä on paha tapa syyllistää itseään, niin voi tapahtua tässäkin (lukija havaitsee tässä vaiheessa että olen todellakin ulkona koko tapahtumasta, en ole lukenut muuta uutista kuin sen jossa kerrottiin kahden nuoren jääneen junan alle), toivottavasti kaikki tosiasiat kuitenkin vakuuttavat tuon ystävän siitä että kaikella on aikansa ja paikkansa ja vaikka hän olisi hyppinyt päällään ei se olisi vaikuttanut tapahtuneeseen...

Omassa elämässä mennään taas vuoristorataa. Kun asiat järjestyvät toisesta suunnasta, kiskotaan toisesta päästä mattoa jalkojen alta. Viime syksy meni veitsenterällä appiukon vuoksi. Nyt kun hänen tilanteensa on monikertaisesti ihmeiden jälkeen jokseenkin kunnossa, odottavat katastrofit toisen kulman takana. Viime syksynä olivat kädet ristissä useammin kuin varmaan edellisen kymmenen vuoden aikana. Ja rukouksiin vastattiin. Nyt kun pitäisi jaksaa aloittaa sama rumba uudestaan epäilyttää. Jotenkin tuntuu ettei minulla ole enää oikeutta pyytää mitään, en voi käydä enää kauppaa millään. Ja tavallaan en edes tiedä haluaako rukouksen kohde saada lisää aikaa täällä, vai onko hän jo luovuttanut. Onko väärin pyytää toiselle lisää elämää itsensä (ja perheenjäsenten) takia. Jotenkin tuntuu väärältä pyytää toiselle lisää "kitumista" kun luonnollisesti toivoisi toiselle tuskatonta ja hyvää aikaa, mutta onko se liikaa pyydetty?? Sanotaanhan; Pyytäkää niin teille annetaan. Mutta paljonko saa pyytää? Koska tulee tieto että tilillä ei ole katetta. Koska on varannot käytetty.
Kyyneleet silmissä kohotan taas katseen ja pyydän vain: Tapahtukooon sinun tahtosi.

lunta tupaan

Nyt sitä sitten onneksi tuli, lunta. Tai no johan tuon tuleminen oli viime viikon puolella, mutta tänään siitä nautiskelin oikein urakalla. Onneksi päällä oli tarpeeksi vaatetta, sillä neljän kilometrin taaperrus välillä vaakasuorassa puhalluksessa olisi ollut muutoin aika vilpeää puuhaa. Hulluja nämä suomalaiset. Niin varmasti ajatteli niin bussikuskit kuin postiauton kuljettaja joka ehti ohittaa meikäläisen kolme kertaa kävelyn aikana. Mutta mitäs siitä, kävely oli mukavaa vaikka tuuli tuiversi ja näkyvyyttä lumipyryssä oli vaivaiset 100 metriä. Mielessä kävi ettei ylläni luonnollisestikaan ollut heijastinta (eihän moista kaupunkitakissa roiku) mutta seuraavaksi mietin jotta eipä eipä tuo varmaan olisi "kirkkaassa" päivänvalossa ja pyryssä mitään auttanutkaan. Päällä oli sentään pinkki pasmiina jonka väri ehkä herättää autoilijoiden huomion, toisaalta vajaan kymmenen minuutin jälkeen taisin muistuttaa enemmän valkoista lumiukkoa kuin pinkkiin pukeutunutta..

Huomenna voi sitten olla persaus kipeänä. En kaatunut, enkä ole harrastanut mitään perverssiä toimintaa. Tuota kävelyä voi syyttää tästäkin. 15-20 cm höttöistä pakkaslunta pirskatin liukkaan alustan päältä toimii kuin paraskin stepperi. Askel eteen ja puolikas taakse. Vielä kun vaatetuksena on sileä pohjaiset bootsit ja nilkkapituinen hame, kuin kuntosalilla ikään..

Takamus ei ole ainoa joka on hajalla. Viikonloppu meni messuilla. Mukavaa kyllä oli mutta taas kolmen päivän seisoskelu kovalla betonilattialla sai selän huutamaan hoosiannaa. Onneksi ei tarvinnut sentään sipsutella korkkareissa kuten naapuriständin Salarakkaan. Ilmeisesti alan olla vanha kun lähinnä katselee huvittuneena noita messuosastoilla käytettäviä "luonnonaseita" joilla asiakkaat pyritään pysäyttämään. Tosin ehkä noiden aseiden ylle olisi voinut pukea jotain muuta kuin sellaista joka korosti silikonipitoisuutta. S kävi patsastelemassa sunnuntaina ja totesi sitten illalla noutaessaan meikäläistä junalta että olin näyttänyt väsyneeltä, nuhjuiselta ja värittömältä kuluneissa farkuissa ja värittömissä hiuksissa. Ehkäpä niin, mutta ainakin jaksoin hymyillä messukävijöille ja ehkäpä olin "lähempänä" normaali messukävijää kuin nuo kiiltokuvat. No niin tai näin, ainakin 80% aloitetusta keskusteluista johti kauppaan, joten ei paha.. Vaikkakin eihän myynti ole pääasia, mutta samalla tutkimustyön tekeminen koulua varten aiheutti moisen prosenttitutkailun...

Kumma juttu muuten miksi aina silloin kun tuntuu että asiat alkavat järjestyä alkaa joku muu asia tökkiä. Tällä hetkellä on perheemme kumpikin tietotekninen härveli enempi tai vähempi sökönä. eli reilua rahanmenoa taas tiedossa...

Tänään oli ruotsinkoe. Läpi se varmaan meni, mutta muutoin ei sitten osaakaan sanoa sen kummempaa..

Öinen ääni

Siitä on jo reilu vuosi kun jokainen puhelinsoitto oli paniikin aiheuttaja. Edelleen öiset puhelut saavat kylmät väreet menemään pitkin selkäpiitä. Osa varsinkin viikonloppu öiden soitoista aiheuttaa vastaamattomuutta ihan sen takia että olettamuksella soiton olevan kännistä örvellystä. Jos itsellä on viihteellinen olo, mikäs silloin on jutellakin. Toiset puhelut taas saatan ignoorata pelolla että kyseessä on ihmissuhteiden setvimistä. Toki kuuntelen, jopa mielelläni, jos sellaista toteamusta nyt voi yleisesti ottaen negatiivisen asian puitteissa, jos itsellä ei ole aikaista herätystä..

Viikonloppuna ignoorasin tylysti pari puhelua, heräsin toki kyllä puhelimen soittoon, mutta luokittelin kellonajan huomioiden soitot kännipuheluiksi. Pelkäsin pahinta. Aamulla kuuntelin vastaajan hiukan varauksellisina. Vastaajaan jätetty viesti sai hymyn huulille ja pienen harmituksen etten vaivautunut vastaamaan. Aina ei kannata pelätä pahinta, yöllinen soitto voi yhtä hyvin olla iloinen tervehdys..